Kevään keveys tuntuu kengissä saakka

Kaupallinen yhteistyö Pomar

Kevätkengät. Kesäkengät.

Voiko mikään muu vaate tai asuste huutaa niin paljon alkanutta kevättä? No, nahkatakki ehkä, mutta ei juuri mikään muu. Kesäkengät ovat lupaus siitä, että lumi ja loska ovat sulaneet ja vieneet talven mennessään. Enää ei tarvitse pelätä, että lenkkari tipahtaa kuralätäkköön, ja lakaisukoneetkin ovat vieneet hiekkamurskan mennessään.

Kuljin vielä viikko sitten paksuissa talvinilkkureissa. Olin vaihtanut niihin joskus pakkasilla paksut lampaankarvapohjalliset. Jalkani hikoilivat ja tuskailivat loputtomasti. Ymmärsin, että on aika vaihtaa kevyempään. Ehkä kevyempiin ajatuksiinkin, mutta ainakin kevyempiin kenkiin.

Talvikengät odottavat vielä huoltoa ja pakkaamista varastoon, mutta ennätin kaivaa jo kevätkengät esille ja käyttöön. Näissä kuvissa on monenlaisia, moneen käyttöön sopivia kenkiä suomalaiselta Pomarilta.

Kuljin lapsuuteni purkkareissa, purjehduskengissä. Sitten pidin niistä 15 vuoden tauon, kunnes alkuaikuisuutenani eli aivan blogin alkuaikoina en muita kenkiä käyttänytkään. Löysin kirpputorilta täydellisen parin, jotka harmikseni myin kyllästyttyäni. Siihen aikaan kierrätin hirveällä syklillä ja hetken mielijohteesta. Olen harmitellut paria moneen otteeseen, vaikka kyllähän tässä maailmassa kenkiä riittää.

Mutta siksikin ilahduin, kun sain kuulla, että Pomar valmistaa purkkareita. Hauskaa oli sekin, että myös puoliso kertoi käytteensä aikanaan paljon purjehduskenkiä. Myös hän sai nostalgisen paluun vanhaan, kun Pomar valmistaa kenkiä myös miehille.


Pomar – suomalainen perheyritys

Pomar on suomalainen perheyritys, joka on toiminut jo kolmessa polvessa, 1960-luvulta lähtien.

Nykyään kengät tehdään Pärnussa, Virossa, Pomarin omalla tehtaalla: näin voidaan olla varmoja kenkien laadusta, hyvistä työolosuhteista, tuotteiden turvallisuudesta ja tekemisen ympäristövaikutuksista.

Uskoakseni monet tunnistavat ulkonäöltä Pomarin sympaattiset huopakengät, mutta mallistossa on vaikka mitä. Kevät- ja kesäkengät ovat kävelykenkiä, nauhakenkiä ja loafer-tyyppisiä sneakereitä.

Pohjoisen luonto ja kaikki neljä vuodenaikaa ovat Pomarin suurin innoittaja, ja tärkeässä roolissa onkin juuri kenkien laatu ja funktionaalisuus, muotoilua unohtamatta.

Pomarit ovat vähän leveämpilestisiä kuin esimerkiksi Italiassa, koska ne on suunniteltu pohjoismaalaiseen jalkaan, joka on keskivertoa leveämpi.

Näissä kuvissa näkyy useita eri Pomarin kenkiä, joista kustakin vähän alla lisää.

KIVI naisten huopatossut
KÖLI miesten huopatossut

Luulen, että näistä tulee meidän kevään ja kesän käytetyimmät jalkineet. Terassille voi tepsutella pehmeästi, merelle voi hipsutella keveästi, nämä ovat maailman mukavimmat kengät. Villahuopapistokkaissa on joustava pohja ja sisäpohjallinen on lammasturkista. Huopapäällinen hylkii likaa ja vettä.

Jos olisin jossain toimistotöissä tai vastaavissa, hankkisin tällaiset työkengiksi. Nyt ne pääsevät meillä kummallakin todennäköisesti ihan pihakäyttöön.

Näitä löytyy todella monesta sävystä, esimerkiksi pehmeänä vaaleanpunaisena.

NOKI loaferit

NOKI on klassinen, nahkainen loafer-kenkä, joka sopii vähän mihin tilanteeseen vaan. Pidin itse tästä lookista, jossa yhdistin kengät reisitaskuhousuihin sekä villaliiviin ja -lippikseen.

Noki-loafereita löytyy myös muissa sävyissä, sekä kiilto- ja mokkanahkaisena.

HERTTA naisten zero waste pistokkaat

HERTTA pistokkaat ovat modernit versiot perinteisistä puukengistä. Nämä ovat omiaan pihapuuhasteluun: piipahdan nämä jalassa postilaatikolle ja touhuilen puutarhassa välittämättä mudasta ja mullasta.

Kuvissa oleva sävy on kevään uutuus, mutta myös klassinen musta löytyy.

PURJE naisten Zero Waste purjehduskengät
ANKKURI miesten Zero Waste purjehduskengät

PURJE Zero Waste -kengät ovat klassiset purkkarit kevään ja kesän seikkailuihin. Näissä on mukava pohja, hengittävä nahkavuori ja pehmeä päällinen, eikä kenkiä edes tarvinnut ajaa sisään, että olivat erinomaiset jalkaan.

Naisille purkkareita on kahdessa muussakin eri sävyssä kuin vaaleansinisenä, nimittäin nahka-tummansinisinä, sekä hauskoina eriparikenkinä, merimerkkien mukaan.

Samoin miehille sävyjä on yhteensä kolme erilaista: klassinen ruskea nahka, vihreä-ruskeat sekä tummansiniset.

Zero Waste -kenkämallisto

Lähituotannon lisäksi Pomarilla kiinnitetään paljon huomiota laadukkaisiin ja kestävämpiin materiaaleihin. Tästä hyvä esimerkki on Zero Waste -mallisto, johon näistä kuvan kengistä kuuluu kaikki purkkarit sekä HERTTA-pistokkaat.

Zero Waste -kengät on luotu käyttämällä vuosien ja vuosikymmenten aikana kertyneitä tehtaan varastonahkoja ja kaikkea ylijäämämateriaalia. Zero waste -mallit tehdään luonnollisesti piensarjana rajoitetun materiaalimäärän takia.

Zero Wasten kautta pyritään vähentämään syntyvää jätettä ja hyötykäyttämään kaikki tehtaan materiaalit. Toisaalta Pomar haluaa myös erimerkillään olla kannustamassa ylijäämämateriaalien käyttöön.

Pomar lahjoittaa jokaisesta myydystä Zero Waste -kenkäparista 4 euroa John Nurmisen Säätiölle, Itämeren suojeluun.

Aikamoinen tarinahan täältä taas syntyi, vaikka sormet lähtivät näppäimistöllä kirjoittamaan jotain keväistä ja kevyttä. Huomaan kyllä kirjoittamisen äärellä innostuvani, eikä haasteenani ole milloinkaan ollut se, etten saisi tekstiä ulos, vaan se, miten saisin sanatulvan pysäytettyä.

Toisaalta myös miljöö on luovalle kirjoittamiselle optimaalinen. Makaamme ystäväni kanssa glamping-teltassa Nuuksiossa. Kankaisten seinien läpi kuuluu lintujen laulu, ja ikkunan läpi paistaa aurinko. Kuuma kahvi odottaa jo termarissa, ja kohta ehkä käymme pienen kevätlenkin vielä lehdettömien puiden sekaan ja juomme kahvit ja syömme lakupaloja jossain näköalapaikalla.

Lämpötilaksi on luvattu 18, aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Ei paljon voi valittaa.

Ehkä ihan hyvä, että vaihdoin ne paksut talvikenkäni keväisiin. Ehkä olisi pitänyt vaihtaa jo aikoja sitten.

Näihin kuviin ei muuten päätynyt vielä Pomarin kesäsandaalit, mutta haluan kirjoittaa, että sellaisiakin on saatavilla. Esimerkiksi AURINKO on sellainen klassinen malli, josta uskoisin teistäkin monen pitävän. Niitäkin on saatavilla useassa värissä: mustana, tummanvihreänä ja vaaleanharmaana.

Alennus Pomarin verkkokauppaan

Alekoodilla HENRIIKKA20 saa nyt -20%-alennuksen kaikista kenkäpareista 30.4. saakka. Jos kevät- tai kesäkenkien (tai miksei vaikka ensi talven huopakenkien) osto on nyt ajankohtaista, kannattaa tuo alennus hyödyntää Pomarin verkkokaupassa.

Instagramissa (@aamukahvilla) on käynnissä tiistai-illasta lähtien myös arvonta, jossa voi voittaa itselleen vapaavalintaisen Pomarin kenkäparin.

Sitten vain toivotan ihanan keväisiä, takatalvettomia päiviä missä Suomen tai maailmankolkassa ikinä oletkin.

Lapissa riittää vielä lunta, mutta kyllä se kevät on kiirinyt jo pitkälle sielläkin, saati sitten tänne etelämpään, jossa kohta kipitellään jo pikkupikkubikineissä. Kesäkengissä nyt ainakin.

-Henriikka

Oravanpyörä

Kyllähän se aiheuttaa reaktioita ja herättää tunteita, jos joku tekee jotain niin radikaalia, että vaan hyppää pois oravanpyörästä ja tekee vaan kaikkea mitä mieleen juolahtaa.

Tammikuun sitaatti tuli eräänä päivänä rauhallisella äänellä Jannelta, kun mietin suruissani ääneen, miksi ihmiset suhtautuvat muiden impulsiivisiin elämänvalintoihin ja radikaaliin muutokseen usein hyvin kielteisesti, kuin se olisi heiltä jotenkin pois.

Sen minä vain haluan tänään kirjoittaa, että se ei juuri koskaan ole.

-Henriikka

Kuvat: Eeva Mäkinen

Usvainen mieli

Yllä oleva kuva on ehkä tunnelmallisin minusta koskaan otettu. Vaihdoin sen eilen Facebookin profiilikuvakseni kuvatekstillä: ”Jos olisin artisti, tästä tulisi ehdottomasti levynkansikuva.”

Yksi ystävä kommentoi heti: ”Teetä omat levynkannet ihan muuten vaan.” Toinen oli jo passittamassa levyntekoon, kun artistilook löytyy jo. Kolmas kirjoitti: ”Ostaisin levyn kansikuvan perusteella!”

Minun naamallani ei tässä ole juuri osaa eikä arpaa, vaan Eevan kameran läpi kaikki vaikuttaa näyttävän kauniimmalta.

Eeva kysyi minua mukaansa Kolille viime viikonlopuksi, sillä hän tarvitsi erääseen kuvaansa näköistäni hahmoa. Ilahduin, että kalenteri antoi myöten, ja yhdistimme reissuun pari päivää hidastempoista retkeilyä ja mökkeilyä.

Nämä kuvat on otettu perjantaiaamuna kuuden maissa. Olimme kuvaamassa auringonnousua Kolin huipulla ja ennen aamuista nukkumaanmenoa pysähdyimme vielä erään lammen rantaan. Paikka oli upea. Joka puolella hohtavia hämähäkinseittejä, valkosinistä usvaa ja auringonsäteitä.

Kun vain jaksaisin elää aikaisia aamuja useammin.
Silloin tapahtuvat isoimmat ihmeet.

Voi olla, että joku varhainen aamu saan vielä päähäni aloittaa uran artistina. Luultavasti kuitenkaan en. Kannattaa varmuudeksi tarkistaa aina toisinaan levyhyllyltä (jos niitä vielä on) tai Spotifystä: ”Henriikka – Usvainen mieli”.

-Henriikka

Kuvat: Eeva Mäkinen

Kolin kansallispuisto ja Vaarojen Maraton

Vaarat-12 kopio

Viikonloppuna huitelin Kolilla kansallismaisemissa. Koko kevään ja kesän kestänyt Suunton ja Salomonin järjestämä polkujuoksukoulu sai finaalinsa, kun tiimimme oli kisaamassa Vaarojen Maratonilla.

Kaikkien joukkuelaisten ensisijainen tavoite oli elämyksellisyys ja itse tapahtumaan osallistuminen, ei niinkään varsinainen hiki päässä kilpailu. Silti kisatunnelma toi viikonloppuun ihan oman tunnelmansa: outdoor-risupartaa ja tervehenkistä trikookaveria lappasi ovista ja ikkunoista, joka paikassa puhuttiin metsistä tai juoksusta ja Koli-hotellin ravintolassa odotti urheilijan buffetpöytä ja suolabaari.

Lieksassa mentiin jo pidemmällä syksyssä ja maisemat olivat henkeäsalpaavat. Itse haahuilin perinteiseen tapaani katse kohti taivaita, mutta Nella otti upeita kuvia ja filmiä niin kuin hänelle ominaista on (viikonloppuvideo coming soon!). Jälkikäteen katsoessani näitä kuvia huomaan olevani jälleen kerran vähän humoristisenkin innoissani. Ehkä muutama nuorison käsimerkki liikaa. Ilma oli kirpeä ja kylmäkin, perjantaina riehui myrsky. Olimme mökin ja takan lämmössä, telkkarissa pyöri Vain Elämää ja Vilkkumaan rasittavat rallatukset. VilleGallen räbäytys iski.

Vaarat-2 kopio 20151003111228 kopio20151003090621 kopio 20151003091730 kopio

Lauantain vastaisena keskiyönä oli tarkoitus startata 130 kilometriä juoksevien lähtö, mutta se jouduttiin myrskyn takia perumaan. Itsehän en osaa laskea edes sormilla niin pitkälle, joten olin huojentunut pettyneiden juoksijoiden puolesta. Aamulla ahkerimmat lähtivät kuitenkin ravaamaan tuplamaratonia, 86 kilsan kierrosta, ja pari tuntia myöhemmin matkaan lähtivät kokonaisen maratonin sankarit. Olimme saattelemassa Elinan matkaan. Jännäkakka housussa mimmi katosi ryteikköön sipsipussi ja kamera repussaan.

Minäkin haastoin itseäni ja voimiani 15 kilometrin maastolenkillä. Voin kertoa, ettei ollut kevyin lenkki lainkaan. Viimeisistä viidestä kilometristä kolme oli jyrkkää ylämäkeä ja maaliin nousevat viimeiset kaksi kilometriä olivat yhtäsoittoista nousua. Yritin pitää askeleen reippaana ja miettiä, mitä kaikkea saisin syödä maalissa (kahvi, pähkinät, taatelit, lohi, motivaatiomakkara…).

20151003103232 kopio Vaarat-1 kopio 20151003091711 kopio 20151003092404 kopio 20151003102234 kopio20151003090903 kopio 20151003175132 kopio

Ala- ja ylämäet olivat yllätyksekseni itselleni huomattavasti kevyempiä, kun taas tasainen hiekkatie tuskaisempaa. Erityisesti kivikkoiset, juurakkoiset alamäet veivät mukanaan, kun annoin painovoiman viedä. Se oli sellaista taloudellista kipittelyä. Ylämäissä apuna tuntui taas olevan koko kevään väännetty sykkeennostatustreeni salilla. Kehnompi perusjuoksukunto palautti maan pinnalle tasaisilla pätkillä, pitäisi taas jaksaa puurtaa enemmän sitä ihan tavallista kuntolenkkiä.

Lopulta tulin maaliin ajalla 1:43 ja olin tosi tyytyväinen aikaani. Juoksulaiskan kesän jälkeen en olisi koskaan uskonut juoksevani niin kovaa tuollaista hullua reittiä (vaan tietysti mietin myös mihin olisin pystynyt, jos olisin treenannut enemmän…). Maalissa odotti ihania paikallisia vapaaehtoisia, jotka toivat urheilujuomaa, kyselivät vointia ja tarjoilivat leipäjuustoa. Eräs mies, jota olin tsempannut viimeisellä nousulla, tuli kiittelemään kannustuksista. Tunnelma oli välitön ja hyväntuulinen. Vaaran huipulle tuuli mukavasti ja lämmin sauna odotti.

Vaarat-11 kopio IMG_20151002_172945 kopio IMG_20151002_174308 kopio Vaarat-5 kopio

Mites tämä viimeisen kuvan Statue of Koli?
En nyt tarkalleen muista, saatoinko epäillä tuon oikeasti näyttävän uskottavalta?

Vaarojen Maraton oli hieno kokemus. Kaikki reitillä olijat kannustivat toisiaan ja iloinen ilmapiiri vallitsi. Juoksin myös erästä alamäkeä, kun vastaani vaelsi reppu selässä sattumalta ystäväni Olga. Emme todellakaan tienneet, että olemme molemmat siellä. Vaihdoimme voimahalin ja jatkoin juoksua.

Koko polkujuoksuprojektin myötä löysin itsestäni asvalttijuoksijan sijasta sellaisen rennomman metsäjuoksijan. Sen lisäksi, että polveni kestävät aika kehnosti asvalttia, myös mieleni toimii paremmin vihreyden keskellä. Näiden kahden kombo on varmasti valinnoista paras, mutta jos pitäisi vain toiselle antaa ääneni, niin metsät vetäisi puolelleen.

Mutta juuri tänään näin äitiäni ja kun hän kysyi, mitä nyt aion treenata, en voinut vastata varmuudella mitään. Tiedättehän, olen ennenkin löytänyt itseni yhtäkkiä aivan uuden lajin parista. Saatan ensi kuussa jo rullahiihtää, potkunyrkkeillä tai hallita mieltäni ilmajoogan merkeissä. You never know.

– Henriikka

Kuvat 1, 2, 7, 13 : Kaukokaipuu-matkablogi / Nella