“Almost out off office till July 30th.

Hello! Lomailen ja teen töitä rennommalla tahdilla 30.7. saakka, enkä lue sähköpostejani päivittäin. Akuuteissa asioissa voit laittaa viestin tai soittaa…”

Miten ihanaa onkaan, kun tiedän lomavastaajani lähtevän paluupostina jokaisen lähettäjän mailiin. Olen villi, vapaa ja vastuuton. Kesä-minä. Kiva ja stressitön, paljon naurava, pärjään vähillä unilla.

Hyppäsimme juuri Jannen kanssa auton kyytiin. Tästä lähtee jo aiemmin kesällä varoiteltu Suomi-roadtrip. Kalenterissamme ei ole seuraavien kolmen viikon aikana yhtään mitään ja näistä ainakin kaksi on tarkoitus rullailla ristiin rastiin kotimaassa. (Ristiin rastiin = suht loogistä reittiä ilman ennakkosuunnitelmaa.) On kutkuttavan kivaa ajatella, etten yhtään tiedä, mitä viikkoihin tulee mahtumaan, mitä ne tulevat pitämään sisällään. Ehkä eksymme tivoliin, ehkä löydymme ystävien kesämökiltä, ehkä jäämme koko päiväksi telttaan ja kuuntelemme loopilla Kaija Koon ja Cheekin yhteisvirttä.

Alustavasti olemme ajatelleet kipuavamme länttä ylös ja lasketella itää alas. Tai sitten toisinpäin, kuka tietää. Kainuussa viihdymme varmasti pitkään. Ja jos hermostun jossain vaiheessa Janneen, saatan lifatata jonkun toisen auton kyytiin. (Tosin siitä tulisi kyllä aikamoinen rumba, sillä pakkasin niin kiireessä, että otin kamalasti kampetta mukaan – esimerkiksi viisi pipoa, kolme lierihattua, lippiksen ja kaksi sadehattua.) Lappiin en usko tällä kertaa menevämme, mutta onneksi sydämeni on kuitenkin jo siellä.

Pari viikkoa sitten olin aikamoisessa pisteessä. Kevään murtama, aivan suoraan sanottuna. Nyt lähdin reissun päälle sydän läpättäen, virtaa täynnä – tai vähintään puolillaan. Tämä on se olo, jollainen reissuun lähtiessä kannattaakin olla. Odottava ja kupliva. Voi jukra, miten paljon parissa viikossa ennättää! (Ja miten monia mekkoja saa käyttää, kun niitä on mukana kahdeksan.)

Ensimmäisenä suuntaamme anoppilaan, sillä rantasauna kuulemma lämpiää meitä varten. Aion pinkaista pommilla veteen ja pötköttää lauteilla reporankana ladaten akut niin täyteen, että seuraavat pari viikkoa menevät vaikka teltassa patjatta. Tyynyttä. Makuupussitta.

Toivottavasti myös murheitta, surutta, stressittä.

-Henriikka

pellavamekko / Son de Flor (saatu), seppele / ylpeydellä itse tehty