Pelkään aina ennen vieraiden tuloa, että kodissamme haisee hirveältä. Treenivaatteet makaavat pyykkikorin pohjalla ja ikkunan alla on pari kesäistä pilvenpolttajaa (for real). Ehkä mikrosta leijailee eilisen ruoan käry tai kylppärin hanasta valuu haisevaa vettä. Voi kunpa ei!

En usko, että kotimme on haissut koskaan epämiellyttävältä vieraiden astuessa sisään. Se kertoo jo paljon, että mietin asiaa niin paljon. Mutta tuoksu tai haju antaa ensimmäisen vaikutelman ja kertoo paljon kodista. Vaikka urheilenkin reilusti, en halua eteisestämme tulvivan rappukäytävään hien katkun. Haluan tyhjentää biojätteen niin usein, etteivät vieraat arvaa hajusta, että kierrätämme.

Viimeisen viikon meillä on tuoksunut kodissa liljat. Tarkemmin sanottuna yksi lilja ja aivan uskomattoman kaunis sellainen.

Saimme oksan tupaantuliaislahjaksi joltain ystävältämme. Toivoisin tietäväni keneltä, niin voisin kiittää. Kerran kukka jo meinasi nuupahtaa, kun se oli imenyt pullon pohjalta veden loppuun. Huomasin vasta, kun kukat meinasivat irrota, vaikka olivat vielä nupullaan. Täysin pullon vikkelästi piripintaan ja lilja pelastui.

Tuoksu on niin voimakas, ettemme voi pitää kukkaa makuuhuoneessa. Mutta miten ihanasti se tervehtiikään ovelle saakka. Koko asuntoa piristää vaaleanpunainen tuoksu.

Ostin viime viikolla piparmintun tuoksuista yleispesuainetta ja tänään villiruusun tuoksuisen käsisaippuan. Luulen liljan lakastuvan melko pian ja voimme ottaa pienen breikin vahvoista tuoksuista. Vahvoille hajusteille olen allerginen, mutta miten ihanaa onkaan, kun käsirasva tai -saippua on sellainen, joka tuoksullaan piristää käyttöhetken jälkeenkin.

Suosittelen haistelemaan kotia. Tuulettamaan, putsaamaan ja raikastamaan. Ihmisilläkin on ominaistuoksunsa, mutta siihen pystyy paljon vaikuttamaan, mitä siinä haluaa korostaa. Olen mieluumin sitruunaruohon kuin saniaisen tuoksuinen. Entäs sä?

-Henriikka

Ps. Sunnuntaina on lukijatreenit. Muutama mahtuisi vielä, jos joku rohkea uskaltautuu.