Kaupallinen yhteistyö: IKEA
Kun muutimme uuteen kotiimme ja ensiasuntomme puolitoista vuotta sitten, emme malttaneet levittää lattioille mattoja. Valkoiset lankut ovat niin kauniit ja tunnelmalliset, ettei niitä tehnyt mieli piilottaa. Olimme asuneet edellisvuodet muovimattojen peittämässä opiskelija-asunnossa ja ryömin valkoisia lattioita pitkin onnessani (I still do).
Lempipaikkani on edelleen lattialla, lankkujen päällä. Makaan kädet ristissä niskan takana ja ihailen vihreää kattoa. Kuluvan vuoden aikana ajatus matosta on kuitenkin tuntunut koko ajan paremmalta, sillä se pehmentäisi yleisilmettä ja vähentäisi tilan pientä kaikua.
Kesällä se sitten löytyi: juuri sopiva juuttimatto.
Kudottua ja luonnonvärinen LOHALS-matto on IKEA:sta. Sopiva matto löytyi alkukesästä, kun niitä ei juuri löytynyt varastosta, mutta viime piipahduksella Vantaan IKEA:ssa huomasin mattoja olevan taas saatavilla. Niinpä ajoimme samantien 160×230-senttisen maton kotiimme.
Siinä se nyt pötköttelee ja sopii tilaan mielestäni erinomaisesti. Naurattaa välillä, kun kutsun tuota pientä huonetta ”olohuoneeksi”, sillä sehän on yhtälailla keittiö ja ruokahuonekin.
Uusi matto on valmistettu kokonaan uusiutuvasta, biohajoavasta luonnonmateriaalista, juutista. Juutti on paitsi super kaunis, myös kestävä ja pitkäikäinen käyttömateriaali, joka voidaan kierrättää vielä vuosien jälkeenkin.
Maton avulla voin toivottavasti laittaa pattereitakin vähän pienemmälle. Niin ihanaa kuin lattialla pötköttely onkin, niin hyytävimmillä pakkasilla olen kyllä kaivannut mattoa itseni ja kylmän maailman väliin.
Miltä matto teistä näyttää? Itse en voisi olla tyytyväisempi. Se sointuu hyvin supervärikkään taulun, mummin ja vaarin vanhan kaapin ja tuolin, sekä rottingista ja saarnista valmistetun sohvapöydän kanssa.
Olen myös ylpeä katsoessani tilaa, sillä olemme onnistuneet olemaan tekemättä sopuratkaisuja, niin kuin muuttaessa toivoimme. Kaikki miellyttää silmää ja on ainakin vähän kestävämpää kuin ennen.
Monta vuotta sitten käytettynä ostettu sohva saa varmasti jossain vaiheessa jatkajansa ja telkkari pitäisi ripustaa seinälle.
Mutta näinkin on hyvä, tämäkin riittää.
-Henriikka