Matkahurmiopukeutumisesta (ja georgialaisesta hatusta)

“Uskomaton villahattu! Mun on kyllä saatava tuollainen. Kelaa nyt, mikä katseenvangitsija, kun kävelen Helsingin katuja. Muuten simppeli tyyli, mutta tarinoita pursuava matkamuisto päähän painettuna…”

Kyllä. Ostin eilen georgialaisen villahatun, ja saatesanat ennen ostotilannetta kulkivat suunnilleen noin. Siitäkin huolimatta, että olimme jo useaan kertaan matkan aikana nauraneet matkahurmiopukeutumiselle.

Matkahurmiopukeutuminen

Hankkia reissuiltaan jotain täysin tavallisesta arkityylistään poikkeavaa. Hankittuja vaatteita ja asusteita näkee usein käytettynä reissumaassa ja niitä saattaa käyttää vielä onnellisesti matkan aikana. Hurmio raukeaa kuitenkin usein heti lentokentällä tai kotiin palattua, eikä ostokset adaptoidu ostajansa arkeen millään ilveellä: “miksi ihmeessä hankin timanttikoristeisen Guccin feikkiverkka-asun, kissankorvin varustetun one-piecen, farkuista tehdyn olkalaukun, georgialaisen villahatun…

Huom! Kutsutaan myös nimellä matkamuotipsykoosi.

Matkatoverini Otto on sitä mieltä, että villahattuni on matkahurmio-ostos. Itse väitän vielä vastaan. Mutta on muistettava, että sekin on hurmioshoppailun olennainen ominaispiirre!

Entisiltä reissuiltani olen hankkinut myöhemmin arkityylini kelpaamattomaksi osasiksi ainakin parit haaremihousut, rimpulamekkoja ja marokkolaiset nahkatossut. Reissukokemus on tosin tuonut hommaan jotain järkeä; hutiostokset vähenevät reissu reissulta. Vaatteet ja asusteet hankin pääosin kotoa käsin.

Saa nähdä kuinka villahatun käy. Huomenna aamuneljältä starttaa kotimatka hostellin pihasta, ja taika raukeaa.

Mutta nyt janoaisin kuulla teidän reissujenne virhehankinnoista? Jos oikein oletan, matkahurmiopukeutuminen ja -shoppailu ei ole vain minun ikeeni kantaa.

-Henriikka