
Pääsiäinen, ilon juhla. Olen suuri pääsiäisen fani. Se tulee puun takaa ja yllättää täysin, mutta myös rentouttaa täysin. Neljä vapaapäivää täynnä ystäviä, perhettä ja yhdessäoloa ihan rauhassa.
Puput ja kanat voivat olla puolestani ihan rauhassa koreissaan. Räikeät pääsiäisvärit ja -symbolit aiheuttavat lähinnä pääsärkyä. Kevät, kukoistus ja pehmeä valo taas ovat mieleeni. Ja voi, pehmoiset pajunkissat! Käytimme niitä lapsena leikeissämme meikkisiveltiminä. Tuntui ihanalta sivellä kissalla huulia ja silmäluomia.





Söimme keskiviikkoiltana ystävien kesken pääsiäisateriaa. En ole ehkä ennen tajunnutkaan, että pääsiäistä voi yhtä lailla juhlia ennakkoon niin kuin jouluakin. Ja mikä parasta: ilman joulun tuomia oletuksia, valmiiksi aseteltuja raameja siitä, mitä kuuluisi syödä ja missäkin järjestyksessä.
Olimme jakaneet ruokavastuun niin, että kaksi ystävää toi alkuruoan, kaksi hoiti pääruoan, yksi toi pöytään juomat, ja me olimme Jannen kanssa vastuussa jälkiruoasta.
Alkuruoaksi oli parsaa parmankinkkuun käärittynä, juustoa ja aurinkokuivattua tomaattia. Pääruoaksi lammaslihapullia, juustopalleroita, lohta, oliiveja, herneitä, salaatteja ja erilaisia soosseja. Olimme ostaneet jälkiruoaksi GreenStreetiltä mango-sitruunaraakakakkua (super hyvä). Hetkeä ennen h-hetkeä iski kuitenkin morkkis, ettemme olleet valmistaneet mitään itse. Kipaisimme vielä kauppaan hakemaan Banoffeen ainekset.







Arvatkaa kuinka kävi? Liian monen ruokalajin menu tainnutti minut ystävien kodin lattialle. En voi käsittää, miten näin voi käydä jokaikinen kerta? Nukuin sikeästi lähes tunnin, kunnes Janne pakotti minut kotimatkalle.
Tämä humoristinen kuva olkoon aasinsilta ei-niin-humoristiseen ristiinnaulintaan ja pääsiäiseen. Hyvää pääsiäistä kaikille!
-Henriikka