Elämältä kaiken sain: pitsaa peiton alla

Jos saa köllöttää koko sunnuntain sohvalla syöden pitsaa, jonka sinihomejuusto mätsää sohvalle raahatun pussilakanan kuosiin, niin voiko elämältä enempää toivoa?

Eilen ei ollut energisin päiväni, ei tehokkain päiväni, ei edes yksi onnellisimmista. Oli vain löysä sunnuntai, jolloin sain katkarapu-sinihomejuusto-ananaspitsaa ja pitää tuttua poikaa kädestä.

Sain myös viestin kaveriltani, jossa luki: ”pizza everyday” ja tsemppinyrkki. Kerroin rajoittavani sitten joskus.

Kyllä minä sen verran lusmuilin sohvahommista, että kävin hetken pyörimässä Hietsun torilla, koko kansan kirppishurmiossa, ja piipahdin ystävien kanssa Hernesaarenrannan Cafe Birgittaan päiväkahvilla.

Mutta päästyäni iltapäivällä takaisin kotiin, kiepautin itseni takaisin peittoon ja pysyin siinä nukkumaanmenoon saakka. (Olemme pian katsoneet Gilmoren tytöt toistamiseen loppuun. Halusimme katsoa vanhat uudestaan ennen kuin tutustumme siihen neljän jakson uutuuskauteen.) Yhdeksältä alkoi uni painaa, ja sain nukuttua kymmenen tunnin unet. Autuutta!

Tänään aamu alkoi volttien ja kuperkeikkojen saattelemana Taitoliikuntakeskukselta, mutta aamuhippailujen jälkeen töitä, töitä tänne saakka. Kivoja töitä, onneksi. Kokee tehneensä jotain, kun saa lähettää muutamia laskuja maailmalle.

Illaksi luvassa muutama rasti kesälistalta: leffaa ja leivontaa. Vielä en tiedä, valitsenko Twin Peaks -henkisen kirsikkapiiraan vai vanhan kunnon mansikkakermakakun. Kerron rajoittavani sitten joskus.

-Henriikka

Pizza juhlatarjoiluna, kyllä vai ei?

Kaupallinen yhteistyö: Fria & Asennemedia

Huudan jo vastauksen otsikon kysymykseen: ihan varmasti kyllä!

Harva asia ilahduttaa niin kuin pizza. Olen ennenkin kylvänyt teissä pitsanhimoa ja pahoin pelkään, etteivät nämä kuvat auta asiassa. Pidimme ystävillemme Lauralle ja Villelle nopealla varoitusajalla minijuhlat viime viikolla, ja tarjoiluna oli rehellisesti pizzaa ja mutakakkua. Keep it simple, jne.

Emme olleet nähneet aikoihin, joten kuulumiset olivat illan keskiössä, joita hyvä ruoka tahditti.

Mitä pizzaa löytyy valtavalta, marokkolaiselta tarjottimelta? Frian gluteenittomia valmispizzoja. Koska Laurallakin on keliakia, ajattelin käyttää hänen arvovaltaista sanaansa hyväksi arvioidessa tuotteita.

Pizzoja on kolmea makua: Margherita, Pepperoni sekä Ham & mozzarella. Janne ja minä popsimme margaritaa, mutta vieraille maistui kaikki kolme. Päälle leikkasimme tuoretta mozzarellaa, rucolaa ja kirsikkatomaattia. Pakastepitsojen päälle on minusta aina kiva heitellä vähintään rucolaa ja joskus tuunaan oikein kunnolla monin aineksin.

Mitä mieltä oli arvovaltainen raati? Lähes kaikki meni, mikä lienee hyvä merkki. Lisäksi ei-gluteenittomat unohtivat, että tuote on gluteeniton. Se on lähes aina hyvä merkki.

Myös meiltä keliaakikoilta tuli hyväksyntää. Kuori on tosi rapea, muttei kuitenkaan murusta liikaa. Yleensä gluteenittomissa pizzoissa on melko sitkeä pohja, mutta näissä sitä ongelmaa ei ole. Täytettä on mukavasti ja halutessaan päällehän voi laittaa jotain extraakin: sinihomejuustoa sinne tänne tai juuri noita tuoreita vihanneksia uunista tulon jälkeen.

Jälkiruoaksi oli selkeän yksinkertaisesti mutakakku marjavuorella.

On mukava kertoa rehellisesti, että tämä Frian gluteeniton pakastemutakakku on ollut vierasvaramme jo parin vuoden ajan. Kakku sulaa nopeasti huoneenlämmössä ja on sen jälkeen valmis tarjoiltavaksi. Kaikkea ei toki tarvitse sulattaa kerralla. Ihanan suklainen ja tahmainen, niin kuin mutakakun kuuluu. Olipa minulla tämä joskus jollain metsäretkelläkin mukana.

Koristeita ei välttämättä tarvita, mutta kylkeen löytyy kaapin kätköistä usein jotain: jäätelöä, mansikkakastiketta, kermavaahtoa, marjoja, hedelmiä… Isompaan kakkuun kakkuja voisi pinota useamman päällekäin ja tehdä täytettä väliin.

Nyt olin käynyt hakemassa marjoja kaupasta ihan tarkoituksella. Kevään ensimmäisiä kirsikoita, vadelmia ja pensasmustikoita. Päälle raastoin vähän valkosuklaata, etteivät marjat näyttäisi niin irrallisilta kakun päällä.

Nyt kokeilin tällaisten pienten juhlien pizzatarjoilua, mutta voisin hyvin kuvitella tarjoavani pizzaa myös isommilla ja fiineimmillä kekkereillä. Arvostan helppoutta, joten arvostan myös pakastepizzaa.

Nyt kysynkin teiltä: pizza juhlatarjoiluna, kyllä vai ei?

Ja niin kuin arvata saattaa, nämä kuvat saivat aikaan pizzanhimon. Gluteenitonta ei olekaan täällä Kreikassa aivan yhtä helposti,  jos lainkaan, saatavilla. Tiedänpä mitä syön sunnuntaina. Janne, uuni päälle!

-Henriikka

Ps. Vielä toinen kysymys: pizza vai pitsa? Itse käytän aina jälkimmäistä, mutta saan siitä niin paljon kommentteja, että kokeilin nyt tuota klassista z-versiota.