Viitisen, kuutisen vuotta sitten kirpputorit olivat rakkain harrastukseni. Tunsin itsepalvelukirpputorit, nettikirppuvalikoiman, kesäkirppikset ja kyläjuhlien tarjonnan. On vaikea edes kuvitella, miten paljon ajankohtaista, hiljaista kirpputoritietoutta minulla oli vielä muutamakin vuosi sitten. Kuljin kirpputorileima otsassani, vaeltelin koulupäivien jälkeen vanhojen aarteiden perässä ja olin kaveripiirini second hand -tietäjä.

Vaan niin ne ajat muuttuvat: pari vuotta sitten kirpputoreja kiertäessä iski ahdistus. Ei kertalaakista, vaan hiljalleen. Kierrätyksen sijasta ihmiset ostivat hyvää omatuntoa myymällä hutiostoksiaan pois silmistä. Koko kirppiskultturi tuntui lisäävään ostamista, ei suinkaan vähentävän sitä. Laatu oli suurimmaksi osaksi huttua. Vaihdoin kiemurtelevien jonojen kirppistapahtumat hiljalleen Facebook-kirppiksiksi ja vaatteidenvaihdoksi kavereiden kesken. Tajusin lisäksi, etten tarvi niin usein jotain uutta.

Rakkauteni second hand -vaatteisiin ei ole kuitenkaan kadonnut mihinkään. Kaikista hienoimmat, uniikeimmat ja rakkaimmat vaatteet, huonekalut ja asusteet ovat jonkun toisen vanhoja. Ja arvatkaa! Löysin itseni sattumalta viime Siivouspäivästä etsimässä harkitusti, hiljaa hiipien löytöjä muiden aarrepinoista. Seuraavalla viikolla yllätin itseni Hakaniemen Fida-liikkeestä. Arvot ja ajatukset säilyvät, mutta kirppisahdistus murtuu hiljalleen.

Tässä löytöni:

Iso, iso, valkoharmaa villapaita, 5 euroa. Tätä haluan käyttää mekkona sukkahousujen kanssa.

Todella räädi ja random sydänmekko, 8 euroa. Ehkä uskallan pukea tämän jo ensi viikolla?

Emalinen eläinmuki, 4 euroa. Siltä varalta, että rakas oranssi pandaretkimuki hajoaa.

Kuviomekko, 4 euroa. Syksyinen turvakolttu, enough said.

Leviksen farkkusortsit, 6 euroa, ja mustavalkoinen hame, 2 euroa. Vaatekaapin perusjuttuja, tilanteeseen kuin tilanteeseen (Okei, farkkusortsit ei ehkä ole se toimistotyylin kulmakivi).

Pitkä, mustavalkoinen mekko, 3 euroa. Tätä epäilin, mutta ostin kuitenkin. Ensimmäisen kokeilupäivän jälkeen totesin, että sointuu tyyliini hyvin. Alushame tosin nousee välillä salakavalasti, joten helmoja on pidettävä silmällä.

Viimeinen on suosikkini ja muistuttaa taannoisesta, villistä kirppistyylistäni. Hedelmätakki maksoi 3 euroa ja on kerännyt kehuja aina, kun olen sitä käyttänyt.

Ei kannata jyräytyä kirpputoriahdistuksen alla, vaan keskittyä kehittämään omia kulutustottumuksiaan. Tässä omat pilarini tyylin kehittämiseen: Vähemmän, laadukkaampaa, enemmän itsensä näköistä ja sellaista, josta tulee aidosti hyvä mieli.

-Henriikka