Haaste meille kaikille: somettomat joulunpyhät

Tämän kirjoituksen keskiössä voisi olla se, miten huvittavalta pienen mummun jalalta tuo kippurassa oleva, lyhyt jalkateräni näyttää.

Se ei kuitenkaan ole, vaan sanoma on väkevämpi: haastan kaikki kanssani pitämään somettomat joulunpyhät, 24.–26.12.

Olen seurannut työ- ja someaikaani syyskuun puolivälistä saakka, noin kolmen kuukauden ajan siis. Olen kirjannut kaiken karkeasti ylös ja tehnyt puhelimeen erilaisia hälytyksiä, kun päättämäni aikarajat täyttyvät.

Ei, en ole muuttunut pyhimykseksi, enkä päässyt irti riippuvuussuhteestani puhelimeeni tai sosiaaliseen mediaan. Sen sijaan olen ylipäänsä oppinut hahmottamaan paljon paremmin, koska edes otan luurin käteen, minkä vuoksi feedeissä pyörin ja mikä pointti tekemiselläni on. Olen päässyt paremmin niskan päälle somesta, joka on pitänyt minua jo vuosia vahvasti otteessaan. Olen hyvää vauhtia matkalla irti riippuvuudesta.

En halua demonisoida sosiaalista mediaa, siinähän on valtavasti hyvääkin. Sen sijaan haluaisin oppia käyttämään sitä paremmin. En ole koskaan välittänyt sellaisesta televisionkatselustakaan, että TV on koko ajan päällä ja sitten sitä vähän väliä vilkuillaan. Sen sijaan vaikka kerran viikossa ilmestyvä Avara Luonto on erinomainen esimerkki mieleisestä ja järkevästä telkun tuijottamisesta. Tästä esimerkistä haen koko ajan oppia puhelimenkäyttöönkin.

Haluan hallita puhelintani, enkä antaa sen hallita kaikkineen ärsykkeineen minua.

Ajattelin olla tänä jouluna kolme päivää somelomalla. En niinkään somen vuoksi, vaan sen vuoksi, mitä kaikkea ympärilläni tapahtuu. Haluan keskittyä perheeseeni, joulun rauhaan ja sanomaan, haluan keskittyä hiljentymään, ulkoilla ja löhöillä, nauttia konvehdeista sekä kymmenistä glögikupposista ilman, että edes ajattelen mitään muuta kuin hetkessä tapahtuvaa. Haluan olla kaikki aistit avoinna, ärsykeettä.

Whatsappista lähetän ehkä muutamat jouluviestit läheisille, mutta muut kanavat saavat pysyä vaiti. Ehtiihän sitä sitten taas välipäivinä tarkastamaan puhelimenruudulta sen faktan, ettei kolmessa päivässä ole ennättänyt tapahtua mitään ihmeellistä. Sillä sihen nähden, miten paljon ihmiset somessa roikkuvat, on se oikeastaan aika kuollut paikka. Tämän kaiken sisältötulvan keskellä ilahtuu joka kerta, kun löytää hyvinkirjoitetun blogijutun, kiinnostavan Instagram-tilin tai artikkelin, joka antaa ajattelemisen aihetta.


Mutta mitäs sanotte, aiotteko kanssani kolmen päivän somelomalle? Joku hurja somelomailee ehkä koko joulun, joku ei kaipaa lomaa ollenkaan, mutta ehkä teissäkin löytyisi niitä, joille tuo 24.–26. joulukuuta olisi oiva väli ottaa kunnolla aikaa live-elämälle.

Kirjoitin haasteen taktisesti pari päivää etukäteen, niin ehditte vielä järkytykseltänne vetää henkeä ja päivittää instaan joulutervehdykset. Someloman jälkeen, ennen uutta vuotta ehtii sitten hyvin vielä laatia Instagram top 9 -kuvat ja laatia vuosikoosteet kaikille iloiksi ja itkuiksi (Rakastan lukea niitä!)

Ja sitten bonus-vinkki niille, jotka viettävät lomapäiviä yhdessä perheen tai muiden ihmisen seurassa: puhelinparkki! Sopikaa yhdessä, että puhelimia pidetään ja käytetään vain parkissa, mihin sen paikka sitten kenenkin luona päätetään.

Rauhallista joulunaikaan laskeutumista kaikille.

-Henriikka

Kuvat: Dorit Salutskij