13 x Oivallusta somelomalta

Olin joulun ja uuden vuoden aikaan kolme viikkoa somelomalla. 

Whatsappin ja oman siviilisähköpostin olin jättänyt tästä lakosta pois, sillä odotin nimenomaan sitä, että saan olla läheisten ystävieni kanssa kontaktissa enemmän somen jäätyä sivummalle. Whatsapp ei ole muutenkaan minulle erityisen koukuttava sovellus. Mutta Instagram, Facebook, Threads, Pinterest ja sen lisäksi vielä työsähköposti olivat täydessä bannassa.

Olen pitänyt somelakkoja nyt ehkä vajaa 10 kertaa. Ensimmäisen kerran viikon syksyllä 2019. Nyt lähivuosina on ollut tapana olla täydellä lomalla usean viikon kesäisin ja joulun alla.

Se on taattua, että on lakko sitten miten pitkä tahansa, uusille ajatuksille löytyy aina mielestä tilaa. Tässä muutama oivallus ja huomio tämänkertaiselta somelomalta.

1. Lakot helpottavat

Ensimmäisen kerran somelakkoillessani lakko kesti viikon. Tuntui, etten siedä viikkoa millään. Tuntui, että jään kaikesta paitsi (ömmh, siis mistä tarkalleen, ihmettelen nyt), ja mahdollisuudet viruivat ohi.

En ollut koskaan poissa somesta tai Instagramista paria päivää pidempään (ja silloinkin vain pakon edessä, jos olin vaelluksella tai reissussa kuuluvuuksien tai retroaikana nettikahviloiden ulottumattomissa).

Nykyään tuntuu, ettei viikko riitä mihinkään. Että vasta usean viikon aikana pääsee kunnolla kiinni riippuvuuteensa ja ajatuksiin.

Olen vuosien varrella pidentänyt somelomia hiljalleen ja uskoakseni vähintään 3 viikon pätkä pari kertaa vuodessa olisi itselleni optimaalinen.

2. On helpompi lakkoilla, kun mitään ei tapahdu muutenkaan

Heinäkuussa melkein koko Suomi valuu lomakehtoonsa ja keinuttelee siellä. Joulun alla kaikki alkavat olla kaikkeen aika vässähtäneitä ja käpertyvät omiin talviluoliinsa joulu-unille.

Siis loistava aika lakkoilla! Someen palatessa pääsi helposti kärryille siitä, että kukaan muukaan ei ole tehnyt juuri yhtään mitään.

3. Appit kannattaa siirtää puhelimessa uuteen paikkaan tai poistaa kokonaan

Sormemme ja aivomme ovat niin automatisoituneita skrollaamaan esimerkiksi Instagramiin, että yhtäkkiä huomaamme olevamme tutussa appissa lakosta huolimatta. Suosittelen appien poistoa tai siirtämistä johonkin monen swaippauksen päähän ulottumattomiin, jotta swaipatessa ehtii hoksata, että mitäs tässä nyt ollaankaan tekemässä? Se on muuten kuumottavaa huomata, mihin sormet rullailee ilman, että ehtii ajatella.

4. Pahin vaihe kestää noin kaksi päivää

Pahimmat riippuvuusoireet kestävät pari päivää. Nykyisin olen lähinnä huojentunut lakkojen alkaessa, mutta varsinkin muutama vuosi sitten kaksi päivää meni ihan nykiessä. Tuntuu kuin olisi revitty jostain yhteisöstä irti yllättäen.

Ja sitähän se ihan todella onkin. Ja tässä kyllä kannattaa antaa itselleen armoa. Ihmisen luonteeseen kuuluu haluta kuulua joukkoon – fomo on siis äärimmäisen ymmärrettävä tunne.

5. Koukussa hyväksyntään

Tällä kertaa suurimpana tunteena pyyhkäisi joku omituinen tunneaalto siitä, että haluaisin huomiota. Korjaan: hyväksyntää!

Olen tehnyt somea lähes päivittäin jo 12 vuotta ja sitä ennen olin aktiivinen ja suht ison yleisön keräävä aktiivi IRC-galleriassa ja Facebookissa. Minulla ei ole siis aikuis- tai edes nuoruusiän kokemusta siitä, millaista on olla ilman sosiaalisen median tuomaa huomiota (kyllä, tiedostan hyvin, miten pelottavaa se on.).

Saan käydä päivittäin Instagramissani keskustelua seuraajieni kanssa ja milloin tahansa inboxissa voi olla ilahduttava, nostattava tai vaikka kriittinen viesti odottamassa. Olen taatusti riippuvainen somen tuomasta dopamiinista, mutta myös huomiosta, hyväksynnästä ja itseäni koskevista mielipiteistä, joita somen kautta saan.

Muutamia vuosia sitten olin todella koukuttunut Jodeliin ja erityisesti kanaviin, joissa keskusteltiin minusta. Vaati monta kuukautta sitkeää yrittämistä, että pääsin koukusta irti. On omituisella tavalla ihmisen luonteessa kiinni haluta tietää, mitä itsestä ajatellaan. Tässä ammatissa se vääristyy vielä aivan extra-leveille.

Nyt kun minulla ei ollut somea käytössä eikä näin ollen vuorovaikutussuhde seuraajiin auki, ajauduin esimerkiksi googlailemaan omaa nimeäni ja lueskelemaan kaiken maailman keskusteluita itsestäni.

6. Introverttiys/ekstroverttiys

Olin lapsena ja nuorena omissa oloissa viihtyjä, mutta myös iloinen ekstrovertti. Marinoin itseni seuralla ja sosiaalisilla ympyröillä, järjestin juhlia ja pyöritin kaiken maailman kerhoja.

Aikuisena tämä piirre on kadonnut. Kaipaan todella paljon yksinoloa ja rauhaa. Tosi usein huomaan ajattelevani, että olisin tosi mieluusti ihan yksin, ja sosiaaliset tilanteet kuormittavat. Juuri mietin kevään mahdollista lomaa ja totesin, että mieluiten olen viikon omineni.

Somelomaillessa sain sosiaalisia voimavarojani reippaasti takaisin. Voiko olla, että sometyö ja siellä käytävä jatkuvat vuorovaikutus syö sosiaalisuuteni tyystin? Olisinko introvertti ollenkaan, jos tekisin toisenlaista työtä? Olisinko edes ambivertti?

7. Reflektointi

Olen välillä niin lopen kyllästynyt someen, että tulen haukkuneeksi sitä aika yksioikoisesti. Mutta puolisoni kehotti minua huomioimaan asioita, jotka somelomallani huomasin somen myönteisiksi asioiksi. Niitäkin nimittäin on runsaasti!

Ehkä suurin asia oli se, että huomasin elämän lipuvan helpommin ohi ilman somea. Sosiaaliseen mediaan päivittäminen ja asioista keskustelu on kuin vuorovaikutuksellinen päiväkirja, jossa reflektoidaan omaa elämää, tapahtumia ja tuntemuksia. Käyn kuvien, videoiden, tekstien ja keskustelujen kautta lähes päivittäin läpi sen, mitä on tapahtunut ja toisaalta myös sen, mitä olen tuntenut. Opin keskusteluista, avarran ajatuksiani. Näin reflektoin huomaamattani ja paketoin elämääni automaattisesti itsellenikin ymmärrettävään muotoon.

8. Some pistää toteuttamaan haaveita

Minulta aina kysytään, teenkö joitain asioita vai somen vuoksi. Vastaan aina: ”EHDOTTOMASTI, ja se on mahtavaa!”

Sometyö luo minulle sopivasti painetta tehdä asioita, joita haaveilen, mutta joita en välttämättä mukavuuspäissäni toteuttaisi. Onhan tämä taatusti kieroutunuttakin, mutta otetaan nyt hyvät puolet irti, kun niitäkin selvästi löytyy kasapäin.

9. Aikaa jää muulle

Ei liene ihme, että kun ei skrollaa tai päivitä somea, aikaa jää muulle. Luin viisi kirjaa, olin levollisesti perheen ja ystävien kanssa, ulkoilin, jopa leivoin.

Kun työnohjaajani pyysi vuoden ensimmäisenä kotitehtävänä miettimään tämän vuoden somesääntöjäni, hän pyysi nimenomaan keskittymään siihen, mitä saan tilalle somea vähentäessäni, eikä siihen mistä joudun luopumaan.

10. Ei pelkkä some vaan koko puhelin

Selvästi pakonomainen käytökseni puhelimen ääressä ei liity pelkästään someen, vaan koko puhelimeen.

Pari viikkoa meni aika rauhallisesti, ja joulun alla muun perheen lomaillessa oli varsin helppo pitäytyä erossa puhelimesta. Sitten alkoi uusi vuosi ja huomasin, että olin vähän väliä katsomassa esimerkiksi verkkopankkini tilannetta, jota en yleensä juuri vahtaa. Lisäksi koukutuin myymään Tori.fissä kaikenlaista ja kyttäämään sieltä itselleni villakangastakkia.

Eli muistutus itselleni: tee ensi kerralla paremmat säännöt. Ei minkäänlaista puhelimen turhaa selailua missään muodossa! Puhelimen pakonomainen käyttö on selkeästi jotain tylsyyden ja muiden vaikeiden tunteiden turruttamista, joten banniin pitäisi mennä aivan kaikki turha selailu.

Vaikka olisi kuinka aikuinen, pystyy itseään huijaamaan dopamiini-janoisena kovin helposti.

11. Ahdistus

Palasin someen eilen aloitettuani työt. Ensimmäiseksi pamahti silmille muutamat tuttavien raskausuutiset. Se tuntui sekundäärisen lapsettomuuden kanssa kipuilevalle iskulta vastaan. Ilmat pihalle.

Some herätti ahdistuksen. Teki mieli irtaantua taas muista ja jäädä omaan poteroonsa, omien ajatustensa kanssa.

Mutta onko tärkeämpää kohdata nuo tunteet, niin oikeassa elämässä kuin sosiaalisessa mediassa, ja miettiä, mitä ne itselleen kertovat? Vai olisiko parempi eristäytyä vähän enemmän? Siinäpä vasta kysymys. Valitsen itse, ainakin tällä hetkellä, ensimmäisen. Yhtä lailla nuo raskausuutiset olisivat tuntuneet iskulta live-elämässäkin, vaikka tietysti haluan noille raskautuneille oikeasti pelkkää hyvää.

Mutta se on taattua, että kun itsellään on elämässä vähän kehnompi vaihe, tuo some lohdun lisäksi myös paljon ahdistusta pintaan. En ole ainakaan itse onnistunut valitsemaan pelkkää lohtua, inspiraatiota ja vertaistukea, vaan somen mukana tulee kolikon molemmat puolet.

12. Elämä on algoritmejä tärkeämpää

Saan elantoni sosiaalisesta mediasta. Se on itselleni harrastuksen myötä syntynyt työpaikka.

Jos ajattelee pelkästään järjellä, on silkkaa hulluutta olla pois somesta. Algoritmit suosivat aktiivisia ja elän näyttökerroista ja seuraajista.

Mutta yritän olla välittämättä näistä faktoista. Elämä on algoritmejä tärkeämpää. En halua olla loukussa työssä, josta en voi olla lomalla. Jos tämä ura kuihtuu, etsin toisen.

13. Someloma on alku järkevälle somen käytölle

Ei ole mitään maailman järkeä elää riippuvuussuhteessa, jossa täyslakotetaan kaksi pätkää vuodessa ja muuten ollaan asian kanssa aivan hunningolla.

Someloman jälkeen aiomme siis seuraavan viikon aikana luoda somesäännöt arkeemme ja aloittaa yhdessä niiden noudattamisen.

Haluan oppia vastuulliseksi, järkeväksi somenkäyttäjäksi. 

Jos joku on jo sellainen, kuulisin enemmän kuin kiitollisena kaikki pitkäikäisesti toimiviksi todetut ohjenuorat.

Sosiaalisen median riippuvuus on siitä hankala, että se on niin järjettömän yleinen, että sitä katsotaan läpi sormien. Oman empiirisen tutkimukseni mukaan vaikuttaa, että vähintään neljä viidestä tutustani on enemmän tai vähemmän koukussa someen, mutta aika harva yrittää kovin sinnikkäästi päästä siitä eroon.

Jos alkoholiin tai peleihin on yhtä riippuvainen, on ainoa ratkaisu totaalilopettaminen. Somesta on kuitenkin vaikeampi olla poissa. Siellä tapahtuu nykypäivän sosiaalisesta kanssakäymisestä, asioiden hoitamisesta ynnä muusta leijonanosa.

En ymmärrä, miksei kouluissa ole jo pakollisena osana jotain vastuullisen somenkäytön opetusta. Ehkä siksi, ettei kouluille voi kaikkea vastuuta sysätä.

Mutta odottelen kyllä itse innolla, milloin markkinoille tulee ammattilaisia, jotka pystyvät kouluttamaan aikuisia ihmisiä järkeviksi somenkäyttäjiksi. Ja toisaalta sitäkin, milloin sosiaalisen median jättejä aletaan lain puitteissa velvoittamaan, niin kuin vaikka rahapelaamista, alkoholin myyntiä ja muuta addiktoivaa.

Noniin, laukalle meinaa lähteä!

Kirjoitan sitten lisää, kunhan somenkäytölle on luotu uudet raamit.

Meidän täytyy keksiä säännöt… somelle.
(Tähän se Anna Puun melodia.)

-Henriikka, avoin addikti

Kuvat: Joanna Suomalainen

takki – Joutsen / pipo – Myssyfarmi / laukku – Lovia / villapaita ja housut – second hand

Haaste meille kaikille: somettomat joulunpyhät

Tämän kirjoituksen keskiössä voisi olla se, miten huvittavalta pienen mummun jalalta tuo kippurassa oleva, lyhyt jalkateräni näyttää.

Se ei kuitenkaan ole, vaan sanoma on väkevämpi: haastan kaikki kanssani pitämään somettomat joulunpyhät, 24.–26.12.

Olen seurannut työ- ja someaikaani syyskuun puolivälistä saakka, noin kolmen kuukauden ajan siis. Olen kirjannut kaiken karkeasti ylös ja tehnyt puhelimeen erilaisia hälytyksiä, kun päättämäni aikarajat täyttyvät.

Ei, en ole muuttunut pyhimykseksi, enkä päässyt irti riippuvuussuhteestani puhelimeeni tai sosiaaliseen mediaan. Sen sijaan olen ylipäänsä oppinut hahmottamaan paljon paremmin, koska edes otan luurin käteen, minkä vuoksi feedeissä pyörin ja mikä pointti tekemiselläni on. Olen päässyt paremmin niskan päälle somesta, joka on pitänyt minua jo vuosia vahvasti otteessaan. Olen hyvää vauhtia matkalla irti riippuvuudesta.

En halua demonisoida sosiaalista mediaa, siinähän on valtavasti hyvääkin. Sen sijaan haluaisin oppia käyttämään sitä paremmin. En ole koskaan välittänyt sellaisesta televisionkatselustakaan, että TV on koko ajan päällä ja sitten sitä vähän väliä vilkuillaan. Sen sijaan vaikka kerran viikossa ilmestyvä Avara Luonto on erinomainen esimerkki mieleisestä ja järkevästä telkun tuijottamisesta. Tästä esimerkistä haen koko ajan oppia puhelimenkäyttöönkin.

Haluan hallita puhelintani, enkä antaa sen hallita kaikkineen ärsykkeineen minua.

Ajattelin olla tänä jouluna kolme päivää somelomalla. En niinkään somen vuoksi, vaan sen vuoksi, mitä kaikkea ympärilläni tapahtuu. Haluan keskittyä perheeseeni, joulun rauhaan ja sanomaan, haluan keskittyä hiljentymään, ulkoilla ja löhöillä, nauttia konvehdeista sekä kymmenistä glögikupposista ilman, että edes ajattelen mitään muuta kuin hetkessä tapahtuvaa. Haluan olla kaikki aistit avoinna, ärsykeettä.

Whatsappista lähetän ehkä muutamat jouluviestit läheisille, mutta muut kanavat saavat pysyä vaiti. Ehtiihän sitä sitten taas välipäivinä tarkastamaan puhelimenruudulta sen faktan, ettei kolmessa päivässä ole ennättänyt tapahtua mitään ihmeellistä. Sillä sihen nähden, miten paljon ihmiset somessa roikkuvat, on se oikeastaan aika kuollut paikka. Tämän kaiken sisältötulvan keskellä ilahtuu joka kerta, kun löytää hyvinkirjoitetun blogijutun, kiinnostavan Instagram-tilin tai artikkelin, joka antaa ajattelemisen aihetta.


Mutta mitäs sanotte, aiotteko kanssani kolmen päivän somelomalle? Joku hurja somelomailee ehkä koko joulun, joku ei kaipaa lomaa ollenkaan, mutta ehkä teissäkin löytyisi niitä, joille tuo 24.–26. joulukuuta olisi oiva väli ottaa kunnolla aikaa live-elämälle.

Kirjoitin haasteen taktisesti pari päivää etukäteen, niin ehditte vielä järkytykseltänne vetää henkeä ja päivittää instaan joulutervehdykset. Someloman jälkeen, ennen uutta vuotta ehtii sitten hyvin vielä laatia Instagram top 9 -kuvat ja laatia vuosikoosteet kaikille iloiksi ja itkuiksi (Rakastan lukea niitä!)

Ja sitten bonus-vinkki niille, jotka viettävät lomapäiviä yhdessä perheen tai muiden ihmisen seurassa: puhelinparkki! Sopikaa yhdessä, että puhelimia pidetään ja käytetään vain parkissa, mihin sen paikka sitten kenenkin luona päätetään.

Rauhallista joulunaikaan laskeutumista kaikille.

-Henriikka

Kuvat: Dorit Salutskij