Vanhuus alkaa, kun täytät 22 vuotta

Eilen lähti talviturkki sitkeän, pitkän kävelyn jälkeen. Matala ranta ja kylmä vesi on kyllä piinaava yhdistelmä.

Jotta saisimme noin nolla-asteisen veden rinnalle jotain vähän lämpöisempää, menimme tänään uimahalliin. Janne sai todistaa vierestä mahtavaa, kahden 12-vuotiaan pojan keskustelua pukuhuoneessa…

“Hei, mä sain pukukaapin numero 94! Mä oon syntynyt siis vuonna 94!”
“Vähänkö old school! Vähän sä oot vanha!”
“Niinpä!”

Todellisuudessa noin 2000-luvun puolivälissä syntyneiden poikien keskustelu jatkui syvemmillä mietteillä…

“Hei jos sä oikeesti saisit päättää, minkä iän jälkeen et enää vanhenisi, niin minkä iän valitsisit?”
“Ööö.. No varmaan 24 tai 25.”
“Aijaa! Niin vanha! Mä haluisin jäädä 21-vuotiaaksi. Silloin on kuitenkin vielä hyvässä kunnossa, kun ei oo vielä ihan niin vanha.”

Janne ei jäänyt kuuntelemaan pidemmäksi aikaa, vaan lähti hymyillen paikalta. Selkeästi kaksikko jäi kuitenkin supisten analysoimaan jotain hänestä. Tiedä sitten rankkasivatko vanhukseksi vai luulivat parrattoman olemuksen vuoksi juuri täydelliseksi 21-vuotiaaksi.

Onneksei eilen kylmään järveen pulahtaessani en kokenut olevani liian vanha. Kanariankeltaiseen pyyhkeeseen kietoutui tyyppi, josta talviturkin heitto tuntui taas ihan yhtä virkistävältä, karmivalta ja ihanalta kuin joskus lapsena.

Tarkistin blogista, että viime vuonna uin samassa järvessä jo 4.5. eli noin viikkoa aiemmin kuin tänä vuonna. Toisaalta kesä on noin 2 kuukautta myöhässä, joten voidaan kai ajatella, että heitin talviturkin tänä vuonna monta viikkoa viime kesää aiemmin.

Unelmien ikä on menetetty kauan aikaa sitten, mutta onneksi elämä on muuten erittäin välttävää. Iloa viikonloppuun!

-Henriikka

Kuinka kylmää vesi voi olla?

_MG_1446 kopio

Heitin eilen talviturkin, yhtäkkiä tosta noin vain. Kävin juoksemassa yhdeksän jälkeen aivan ihanan alkukesän lenkin. Juuri sellaisen, ettei missään ole ketään, askel kulkee ja mieli vaeltelee mietteliäänä mutta kevyesti. Ei ole liian kylmä, muttei kuumakaan. Kello lähentelee puolta kymmentä, mutta valo ei ole kadonnut kovin kauas.

Lenkin jälkeen totesin, että elämän ihanuutta kannattaa tasapainottaa hyisen kylmällä vedellä. Niinpä otin pyyhkeen kainaloon, hyppäsin uimapukuun ja juoksin anoppilan rantaan.

_MG_1442 kopio _MG_1454 kopio_MG_1457 kopio

Laituria ei oltu ehditty vielä asentaa, joten tepastelin kiviä pitkin järveen. Yy-kaa-koo, nyt!

Sukelsin, nousin pintaan ja karjaisin. Oli hirveää. Kamalan kylmää vettä. Inhoan kylmää vettä. Viime vuonna jätin talviturkkini Baikal-järveen ja hytisin silloinkin kylmästä. Mutta se oli sentään eksoottista, toisin kuin kotimaan järvipuljaus.

Jostain syystä menin kuitenkin vielä uudestaan: oli vielä kylmempää ja kamalampaa. Mutta loppupeleissä kuitenkin aika kivaa. Pyyhkeen lämmössä, paljain varpain.

_MG_1469 kopio _MG_1472 kopio _MG_1507 kopio

Näin kauniissa maisemissa sopisi tehdä muutakin historiallista kuin vuoden ensimmäinen uinti. Vuoden ensimmäinen suppailu? Vuoden ensimmäinen soutuveneily?

Vuoden mehevimmän perheriidan sain ainakin aikaiseksi, kun haukuin nössöksi rannalle jäänyttä valokuvaajaa…

… Ilmeisesti otti itsetuntoon: hän kävi heittämässä turkkinsa heti tänä aamuna.

-Henriikka