Kaupallinen yhteistyö: Vuohelan Herkku & Asennemedia
Rakastan yksinoloa. Sellaisia itsemäärättyjä ja -päätettyjä hetkiä ylhäisessä yksinäisyydessä, kun kukaan ei päätä, mitä kuuluisi tehdä, eikä kenenkään kanssa tarvitse hetkeen keskustella ratkaisuista.
Vietin sellaista hetkeä viime viikonloppuna lettujen ääressä. Janne kyllä hääräili omiaan makuuhuoneessa, mutta minä olin vallannut olkkari-keittiön tattarilettujeni kanssa ja otin sellaista rauhallista turhaa aikaa – eli ihan hullun tärkeää aikaa, jos totta puhutaan.
Olen tajunnut kuluneen opiskeluvuoden aikana, että olen oikeastaan aika huono ruoanlaittaja. Syksyn ja alkuvuoden olin ympäröity kämppiksillä, jotka tekivät ihania ruokia, ja minä sen sijaan huomasin tekeväni aamiaista itselleni vuorokaudenajasta huolimatta. Munakokkeli, bravuurini!
Nyt yksin mökillä arkipäivät eläessäni en yksinkertaisesti keksi, mitä ruokaa voisin edes tehdä. Noin kolmesti viikossa teen pastaa ja tomaattikastiketta, johon lisään joskus kalaa. Resepteistä osaan tehdä ruokia, mutta se onkin ihan eri game. Eihän siinä juuri mitään tarvitse osatakaan, kun kerrotaan suoraan, mitä pitää seuraavaksi tehdä. Joskus innostun jostain spesiaalista, mutta turhan paljon aikaa opiskelujen ja töiden oheen ei ole jäänyt, jotta voisin harjoitella kokkitaitojani.
Siksi viikonloppuisin Helsingissä on välillä ollut ihana tehdä jotain kunnolla itse. Tattariletut nyt ovat maailman yksinkertaisin asia valmistaa, mutta joka tapauksessa: tein ne ihan itse.
Gluteenittomat tattariletut
(15–20 pientä lettua)
1 ps Vuohelan Tattarilettujauhoseosta (150g)
5 dl maitoa tai vettä (myös kasvimaidolla onnistuu!)
2 kananmunaa
Sekoita ainekset hyvin keskenään. Anna turvota noin 30 minuuttia ennen paistoa.
Täytteinä suolaisissa: härkis, herkkusieni ja porkkana paistettuna reilussa öljyssä pannulla. Päälle ranskankermaa, juustoraastetta, tacokastiketta sekä basilikanlehtiä. Käytimme pitkälti mitä kaapista löytyi, suolaisten lettujen täytteet voi aika usein soveltaa hävikkiruoan pohjalta.
Täytteinä makeissa: mustikkahillo, soijakerma, vadelmat, vaahterasiirappi ja mintunlehdet. Nom nom nom.
En ollut koskaan aiemmin kokeillut tuota Vuohelan tattarijauhoseosta. Se osoittautui aivan erinomaiseksi!
Yleensä lettujen paisto ei suju ekoilla letuilla lainkaan, nyt näette ekan letun tuossa yllä olevassa kuvassa. Taikinasta tuli mukavan, muttei liian paksua. Sellaista, että se ikään kuin imeytyi reunoista takaisin kiinni lettuun, eikä lettu lähtenyt karkailemaan tai repeleimään pannussa. Aika usein letunpaiston romantisoi etukäteen, ja sitten se on kuitenkin hullun aikaavievää ja turhauttavaa. Saattoi olla ensi kerta, kun ei jäänyt sellainen olo.
Minä hyppäsin kunnolla tattarikelkkaan kesällä 2015, kun olimme reissussa Venäjällä. Ostin Trans-Siperian junaan tattaripuuroa, ja se oli aivan ihanaa. Siitä lähtien olen ollut tattarifani.
Vuohelan Herkulla käytetty tattari on kotimaista ja varmasti puhdasta, siitä 2015 vuoden junaversiosta en olisi aivan niin varma. Vuohelan Herkku panostaa monen muun yrityksen lailla tänä vuonna vastuullisuuteen ja sen kehittämiseen, ja kehittämistyö ulottuu luonnollisesti raaka-aineisiin saakka: Vuohelan Herkulla on sopimusviljelijät ja tiivis, vuosia kestänyt yhteistyö Keskisen Myllyn kanssa.
Vastuullisuus näkyy vahvasti myös pakkaamisessa: tuplapakkaaminen on jäänyt Vuohelan Herkun jauhoilta historiaan. Aikaisemmin esimerkiksi näissä lettujauhoissa oli kartonki-muovi-yhdistelmä, nyt pakkaukset voi polttaa tai laittaa paperinkeräykseen.
Olen innoissani myös siitä, että tiiviit pakkaukset vievät nyt myös paljon vähemmän tilaa kuivakaapista. Jossain vaiheessa tuntui, että yritykset pakkasivat tuotteitaan aivan valtaviin pakkauksiin, jotta näkyisivät näyttävämmin kaupanhyllyllä. Toivon mukaan tämän päivän asiakkaat etsivät enemmänkin jotain fiksua kuin näyttävää.
Kaikkien Vuohelan pakkausten visuaalinen ilme on muuten muuttunut pakkausuudistusten myötä. Nimiä on samalla selkeytetty ja pakkauskokoja muutettu. Jos ihmettelette, missä vanha suosikkipakkaus on, niin himppasen erilaista boksia saapi nyt etsiä.
Kun nyt, totaalisen aamuväsymyksen saartelemana, katsoo tuota yllä olevaa kuvaa itsestäni, on kiva muistaa etten suinkaan aina ole tällainen aamunaama. Kyllä se päivä sieltä taas tulee, vaikkakin ilmeisesti tänään itselleni paljon tavallista myöhemmin.
Ei voi kuitenkaan tulla huono päivä, kun peipot laulelevat pihalla niin iloisesti, ja minä ensimmäistä kertaa elämässäni tunnistan laulun peipoiksi. Ja kun vanhemmat tulevat tänään mökilleni yökylään!
Nautinnollista, voimauttavaa viikonloppua kaikille. Suosittelen ottamaan oman ylhäisen hetken johonkin väliin, vaikka ihan lyhyen vain.
-Henriikka