Kaupallinen yhteistyö: Vuohelan Herkku

Reilu viikko sitten juhlittiin serkun häitä Kuhmossa. Kinkerit ja seudulle saapuminen olivat hyvä syy ottaa pari lisäpäivää mökillä – istua ajatuksetta saunan löylyissä, ihailla auringonlaskua ja nukkua tolkuttomia yöunia. (Ennätys oli muuten nukkua puoli yhteen päivällä. Ennenkuulumatonta! Kuin olisin ollut taas varhaisteini.) Sitä paitsi oli kivaa, kun koko perhe oli samaan aikaan juhlien vuoksi mökillä. Se on harvinaista herkkua.

Lähtöpäivänä, kun toinen veli tyttöystävineen oli jo ennättänyt karata omille teilleen,  päätimme tehdä vielä lounaaksi suolaisia muurinpohjalettuja ja jälkkäriksi tikkupullaa. Se vasta olikin huvittava päätös, sillä koko päivän tuli yllättäisiä sadekuuroja taivaalta alas. No, me saimme onneksi ajoitettua paistelumme aina poutaiselle ja ehkä se ajoittamisen optimointikin sai herkut maistumaan vielä vähän paremmilta: ei pidä ottaa mitään itsestäänselvyytenä.

Näissä kuvissa on kyllä sellaista aitoa mökkimenoa. Katsokaa nyt noita yläkuvan crocsejakin: aivan hirveät ja niin täydellisen mukavat! On jotenkin hauskaa, että mökillä sitä menee melko täysin mukavuus edellä. Poikkeuksen tekee kuitenkin ruoanlaitto, johon saattaa tuhrata vaikka miten paljon aikaa tahansa. Samoin kuin ruoan saattaa kattaa hirveän kauniisti ja monin, ihanin astioin, vaikka tietää sen tuovan tiskiä käsinpesutalkoisiin. (Kröhöm… Tiedän äitini lukevan tätä ajatellen, että kukahan ne tiskit yleensä tiskaa ja ruoankin laittaa… Lupaan tiskata ensi kesänä! Ehkä.)

Tällä kertaa ruonlaitto ei sinänsä ottanut suurta vaivaa, aikaa vain. Minulla oli mukanani Vuohelan Herkun gluteeniton pullajauhoseos sekä lettujauhoseos, ja sekä tikkupullien että lettujen paisto ottaa aina hetkensä. Mutta vielä kertaakaan valmiiden lettujen ja pullien äärellä ei ole tullut sellainen olo, ettei eipä ollut ajan arvoista. (Äiti, tiedän tiedän.. Varmaan siksi, että sinähän ne aina paistat…)

En tiedä, olenko koskaan ennen tehnyt gluteenitonta tikkupullaa, joka olisi kierähtänyt tikun ympärille yhtä hyvin kuin nämä mökkiversiot. Gluteenittomassa taikinassa kun on usein se ongelma, että vehnän tuoma sitko puuttuu. Tämä kuitenkin onnistui aivan erinomaisesti, kun vain jaksoi työstää taikinaan kohoamisen jälkeen käsien välissä hetken ennen tikkuun laittoa. Sen lisäksi laitoin noin puolitoista desiä extrajauhoja pussin kyljen ohjeessa annettuun määrään:

Pulla
noin 12 kpl

2 kananmunaa
2,75 dl maitoa
1 ps kuivahiivaa (11 g)
6–7 dl Vuohelan Pullajauhoseosta (450g)
100 g pehmeää voita

Sekoita kananmunat lämpimään (42c) maitoon, lisää hiiva. Sekoita joukkoon jauhoseos. Anna vetäytyä peitettynä noin 30 minuuttia niin, että taikina tiivistyy. Lisää pehmeä voi taikinaan ja vaivaa hyvin.

Ohjeesta poiketen annoin taikinan kohota vielä voin lisäämisen jälkeen ainakin tunnin, niin kuin valmiiksi pyöritellyt pullatkin kohoteltaisiin. Sen lisäksi käytin maidon sijasta kasvimaitoa ja voin sijasta margariinia. Ja niin kuin kirjoitin, laitoin extrajauhoja, yhteensä noin 8 dl.

Letut
15–20 pientä lettua

1 ps Vuohelan Lettujauhoseosta (150g)
5 dl maitoa tai vettä
2 munaa

Sekoita ainekset hyvin keskenään. Anna turvota noin 30 minuuttia.

Äiti toimi klassisesti lettumestarina. Hän on hoitanut hommansa pari vuosikymmentä niin hyvin, ettei paluuta enää ole. Suolaisten lettujen täytteinä oli vihanneksia ja mifusuikaleita. Isä oli nuotiomestari, ja me lapset sitten hoidimme tehtävämme yleisinä viihdyttäjinä ja pöydän kattajina. Osuvat roolit jokaisella. Ainiin! Vuolinhan minä pullatikutkin.

Nämä molemmat jauhoseokset ovat kyllä tosi hyviä ja lunastaneet jo monet kerrat paikkansa kuivakaapista. Taikinat saa helposti valmistettua jo kotona, jos haluaa esimerkiksi juuri nuotin ääressä paistella pullaa tai lettuja esimerkiksi mökillä tai vaikka eräolosuhteissa. Viime syksynä kannoimme tikkupullataikinan perheen kanssa Nuuksioon.

Olen kirjoittanut Vuohelasta jo monta, monta kertaa. Myös vastuullisuus on noussut esille lähes aina, sillä se on omia ostovalintoja tehdessä ja yhteistyökumppaneita valitessa tosi tärkeässä roolissa. Vuohelan käyttämä kaura sekä tattari ovat kotimaista ja ihan varmasti puhdasta ja gluteenitonta.

Erityisesti luonto-olosuhteissa korostuu se ajatus, että on ihana nauttia herkkuja, joiden raaka-aineet tulevat aina mahdollisuuksien mukaan ekologisesti läheltä. Gluteeniton leivontahan ei kokonaisuudessaan ole mahdollista kotimaisena (esimerkiksi psyllium), mutta niiltä osin kuin mahdollista, Vuohelan tuotteissa suositaan aina kotimaista raaka-ainetta. Lisäksi tehtaat ovat myös täällä Suomessa.

Naurattaako ketään muuta muuten tämä alla oleva kuva sisarestani? Hän on niin kovin ylpeä tikkupullastaan, vaikka ainakin itse olen kyllä nähnyt koreampiakin. Haha, mainio tyyppi.

Loppuun vielä kunnon kevennys. Isäni on kehittänyt jonkun pakkomielteen perinteisistä, tsekkiläisistä leivonnaisista, trdelnikeistä. Hän on niitä jo kerran yrittänyt oluttölkkien ympärille leipoa kotiolosuhteissa, hyvin hatarin tuloksin. No, nyt hän sitten tikkupullan sijasta päätti valmistaa taas näitä lempiherkkujaan. Jos huomaatte tuon valtavan, kuulemma niin pehmeästi ja teollisesti pyörivän, pullatikun nuotion päällä, niin varmaan arvaattekin sen pyörittäjän?

”Te ootte taantuneita! Mulla tulee täältä kuin tehdasolosuhteista liukuhihnalta leivoksia!” kehuskeli hän. Lopulta pöydässä oli, kumma kyllä, vain yksi epäonnisen näköinen trdelnik. Siinä todistettiin, ettei pieni taantuminen ole pahasta. Joskus metsään paluu on parasta, mitä ihmisille voi tässä modernissa maailmassa sattua.

Ihania mökkiöitä ja -päiviä loppukesään!

-Henriikka

Kuvat: Oskari Reinman / Vapaalla Jalalla, oma edit