Jotta varmasti uskoisitte, että olin punaista glitteriä päästä varpaisiin

7
–
blogit, juhlat, kaveritTags:

Jotta varmasti uskoisitte, että olin lauantaina punaista glitteriä päästä varpaisiin. Kun oli kerrankin vaivalla väkerretyt hiukset.

Kun ei oikeastaan tuntenut ketään ja toisaalta kaikki. Kun on kaiken uuden ja kaikkien uusien edessä periaatteessa kuin kotonaan ja toisaalta täysin paniikissa. Ja silti on sikakivaa.

Kun oikeastaan väsytti aika lailla, mutta sitten kuitenkin reivasi kahdeksasta neljään. Sellaiset oli lauantain juhlat.

Kyseessä oli gaala, jossa yhdistyivät reivien, salakapakan ja letkajenkan parhaat puolet.

Paikalla oli parinkymmenen hengen kasa somen kautta toisiinsa tutustuneita – genret, elämäntilanne tai samanlaiset mielenkiinnonkohteet eivät tällä kertaa yhdistäneet, vaan joku paljon tärkeämpi: samankaltainen tapa suhtautua ympärillä olevaan ja oleviin. Kukaan ei ole toisen yläpuolella. Itseironia. Kyky nauraa itselleen. Rentoilu.

– Tai no, en minä kaikkien kanssa ehtinyt niin pitkään jutella, että voisin olla ihan varma. Voihan joku parhaillaan valittaa jossain Suomen kolkassa, että se punamekkoinen hobitti oli kyllä sellainen maan rasite.

Vaan huntista vetoa, että ei.

-Henriikka

Muiden juttuja Varjoawardseista:
Hanne / Kaisa / Laura / Emmi / Päivi / Arttu / Henna / Eino / Linda / Mamma / Maiju
(toivon mukaan olen huomannut kaikki)

Kaikki upeat kuvat: Eino Nurmisto & Arttu Mustonen

Olipahan taas.

2
–
juhlatTags:

Vietin viikonlopun Turussa. Ensin lungia aikaa ihanien ystävien ja puolitoistavuotiaan beibeläisen kanssa, ja eilen juhlittiin Varjoawardseja – kepeää ja riehakasta gaalailtaa pilke silmäkulmassa. Olipahan taas.

Eilen olin tähän aikaan jo täydessä tanssivauhdissa täyspitkässä, huutavanpunaisessa glittermekossani. Iltani Jessica Rabbittina. Sama vauhti jatkuikin aina aamuneljään saakka, jonka jälkeen suuntasimme Hannen, Joonaksen ja Pajun kanssa Hesburgeriin kurkkumajoneesille ja kinuskisundaelle, ennen kuin taivalsimme parin kilometrin yökävelyllä nukkumaan Lauran residenssiin. Minulla oli oma heteka varattuna sopivasti jääkaapin vierestä.

Mutta olipa ihanaa tanssia. (Tänään reisissä on sellaista sopivaa lihaskipua muistuttamassa, että kylläpä eilen kyykättiin.) Kaiuttimista soi milloin Gimmel, milloin Tuisku. Välillä jotain kansainvälisempääkin. Löysin jonkun kauan kadotetun taikalokeron muististani, kun lauloin koko Janen Perhosen ulkoa, C-osankin.

Tänään myöhäisen aamun, brunssin ja juhlapaikan siivouksen jälkeen hurautimme Helsinkiin. Ihme, että pysyin pelkääjänpaikalla pilkkimättä. Turku heitti jäähyväiset uskomattomalla auringonlaskulla ja usvalla, joka kiemurteli pelloilla ja talojen välissä. Auringon jälkeen jäi pimeä, tunnelmallinen sunnuntai ja hymähtelyä aiheuttavia muistoja siitä, kuinka kivaa oli.

-Henriikka