Iglun lämmössä

_MG_0318 kopio

Olen hiippaillut uudessa kodissa nyt paria päivää yli viikon. Olen tehnyt huomion, että tavaraa on edelleen paljon, vaikka ollaan myyty ja lahjoitettu pois kolmasosa.

Olen myös huomannut, että onneksi Punavuori- ja Kamppi kierrättää -Facebook-ryhmät ovat yhtä aktiivisia kuin Arabianrannan vastaava. On myös ilo, että Punavuoreen perustettiin juuri ryhmä lainaamiselle ja vuokraamiselle. Aina ei tarvitse ostaa. Lainattavaksi on asetettu jo esimerkiksi nokkakärryt, retkipatja ja lautapelejä peli-iltoja varten.

Huomio on väkisinkin kohdistunut myös talon ikään. 1800-luvun lopussa rakennetussa talossa on sopivan vanhat ikkunat, jotka sopivasti vetävät. Ilma on sopivan kuivaa ja koleahkoa ja lattia sopivan viileä. Villapaidoista, -huiveista, -housuista eikä etenkään -sukista ei ole lainkaan haittaa.

_MG_0327 kopio _MG_0347 kopio

Älkää nyt ymmärtäkö väärin, ei kotimme mikään iglu ole. Eräs ystäväni haki jo paikkaa kavereittensa nurkista punkkaamasta, kun oma koti on kylmentynyt äärirajoille saakka. Tällaisesta extremestä ei onneksi tarvitse kärsiä. Mutta olen luonnostani kovin ”lämmin” ja tottunut hippaloimaan milloin missäkin mikrosortseissa ja paidan jämässä. Nyt olen oikeasti tutustunut villasukkiin ja uskokaa tai älkää: jopa teehen!

Hyvä kahvi on fiilisjuoma, tee on omiaan flunssan nujertajana. Ei tulisi mieleenkään juoda kahvia, kun kurkku on kipeä. Mutta oikeastaan teen maailmaan on ollut ihan mukava sukeltaa: Ginger-kickiä, viinimarjaa, omenaa ja chiliä.

_MG_0364 kopio

Flunssan lopulliseksi nujertamiseksi saavuin kuitenkin juuri vanhempien luokse Kouvolaan. Tietää olevansa Kymenlaaksossa, kun kuuntelee juuri käytävää keskustelua äitin ja postimiehen välillä:

”Tuunko mie vai saatko sie sen paketin yksin?”
”Kyllä mie saan!”

Isän vanhassa fleecessä keittiönpöydän ääressä. Kahvi tippuu, sillä on tunnelmajuoman aika. Illan kivutessa sitten sitä teetä.

-Henriikka