Maailman koomisin YO-todistus

Moi, olen Henriikka ja minulla maailman koomisin YO-todistus. Todistuksestani saattanee huomata impulsiivisuuteni ja haasteisiin tarttumisen intoni. Tarkkasilmäinen voi havaita myös jonkunlaisen pakkomielteen pitkiin aineisiin.

Minulla on kahden L:n paperit (sitä kun yleensä kyseltiin), mutta minulla on myös kahden A:n paperit. Siinä välissä keikkuu somasti kaksi komeaa C:tä.


YO-todistukseni:

Äidinkieli L
Terveystieto L
Pitkä englanti C
Pitkä ruotsi C
Pitkä saksa A
Pitkä matematiikka A

En suinkaan kirjoittanut niitä aineita, joissa olin hyvä. Äidinkieli ja reaalit olivat aina olleet minulle helpoimpia, mutta päätin siitäkin huolimatta haastaa itseäni (YO-kokeet ovat juuri se oikea hetki!) ja kirjoittaa sen sijaan kieliä ja matematiikkaa. Ne kun olivat aina olleet itselleni niitä kipukohtia ja umpihangessa hiihtämistä.

Äidinkieli

Suoraan sanoen olisin varmaan pettynyt kaikkiin muihin arvosanoihin paitsi ällään. Tämän minä osaan! Tämä on mun juttu! Onneksi kirjoitukset menivät hyvin ja sain sekä tekstitaidosta että esseekirjoituksesta hyvät pisteet. Muistan edelleen esseeni aiheen: Todellisuuden ja mielikuvituksen suhde novellissa “Musta lokki”.

Sain sekä Helsingin Sanomien että Kouvolan Sanomien stipendit ja nauroin partaani, että kahden A:n papereilla sai käydä pokkailemassa palkintoja.

Terveystieto

Olin silloin lähes koko elämäni ajatellut tulevan työurani olevan joko liikunnanopettajana tai lääkärinä, joten terveystieto oli luonnollinen valinta. Terveystieto kiinnosti minua yleisesti myös tosi paljon.

Lisäksi kursseja ja kirjoja oli niin vähän, että ajattelin monen laiskan lukijan tarttuvan tilaisuuteen ja näin ollen silloinen arvostelukäyrä olisi tällaisille lukutoukille suotuisa. Ja olihan se. Kirjoittelin muistaakseni pitkät rivit ainakin nuuskan haittavaikutuksista.

Englanti

En todellakaan ollut (enkä ole) loisteliain kieli-ihminen, ainoastaan ruotsi sujui loogisuudessaan hyvin. Englannin kirjoitukset menivät juuri niin kuin olin olettanutkin niiden menevän: kovalla opiskelulla keskinkertaiseen.

Onneksi olen oppinut lukion aikana myös oikeasti puhumaan ja käyttämään englantia (ja häpeämään vähän vähemmän suomiaksenttiani ja epätäydellistä kieltäni), enkä vain keskittymään kielioppivirheisiin ja lauserakenteisiin.

Ruotsi

Olin lukenut keskipitkän ruotsin, mutta koska kaksi muutakin kieltä olivat pitkiä, päätin hetkin mielijohteesta kirjoittaa ruotsinkin pitkänä. Pitkien aineiden arvosanat kerrottiin myös yliopistojen valintakokeissa usein 1,5:llä ja pitkän C:n kirjoittaminen tuntui vähintään yhtä todennäköiseltä kuin keskipitkän E:n. Lisäksi keskipitkästä ruotsin kokeesta puuttui pitkän esseen kirjoittaminen, josta nautin suuresti.

Ruotsi oli minulle aina mieluisaa, sillä se muista kielistä poiketen loogista ja monesti pääteltävissä. Asuessani Ruotsissa muutaman kuukauden lukion jälkeen, talade jag ganska flytande svenska. Valitettavasti en enää.

Saksa

Todella random! Menetin yläasteen jälkeen motivaationi saksan opiskeluun tajutessani, ettei saksa olekaan yhtä mieletön tulevaisuuden ja bisnesmaailman kieli kuin 90-luvulla uskottiin. Olin kyllä kiinnostunut matkustamaan Saksaan ja vierailemaan Frankfurtin ja Stuttgartin joulumarkkinoilla, mutta kielen opiskeluun intoni oli melko lailla nolla.

Miksi siis kirjoitin sen? En todellakaan tiedä. Varmaan turhaa sisuani. Varmaan samasta syystä kuin luin latinaakin lukiossa.

Matematiikka

Veljeni olivat olleet matikkaneroja ja uiskentelin heidän vanavedessään pitkän matematiikan satamaan. Kurssiarvosanani kulkivat mukavassa laskusuhtanteessa kiinnostuksen lopahtaessa: 10-8-8-7-7-8-6-6-6-5-5-4. Todennäköisyydet, päättely ja loogiset laskut kiinnostivat, ulkoa opeteltavat kaavat ja derivoinnin kaltaiset kummajaiset eivät. Abivuoden istuin takapenkissä muuan Martin kanssa ja pelasin ristinollaa.

Kun vanhempani kysyivät piruuttaan vanhempainillassa matikanopettajaltani, kuinka pärjään, hän hymyillen sanoi: “Voi olla että Henriikkaa saattavat muut asiat kiinnostaa vähän enemmän.” Että hän ehkä harkitsisi matikan kirjoittamista vapaaehtoisena.

Miksi en vaihtanut lyhyeen? Miksi kirjoitin pitkän? En todellakaan tiedä. Varmaan turhaa sisuani.


Jälkikäteen analysoidessani olisin voinut hyvin jättää matikan ja saksan kirjoittamatta ja ottaa tilalle vaikka psykologiaa, uskontoa ja biologiaa. Olisi voinut tulla huomattavan paljon tasaisempi rivi, sillä päättötodistukseni keskiarvo oli kuitenkin paljolla työllä ja lukemisella siinä yhdeksän paikkeilla. Mutta en tainnut silloin hahmottaa, että YO-kokeet eivät välttämättä ole se hetki, kun kannattaa mennä sieltä mistä aita on korkein.

Mutta onko mikään elämässäni jäänyt vielä mielivaltaisesta YO-todistuksestani kiinni? Ei ole. Oikeastaan kirjoituksilla on ollut melko vähän arvoa elämässäni, enkä ole hakeutunut aloille, joiden pääsykokeissa kirjoitukset olisivat tosi vahvasti keskiössä loppuun saakka. Ja todistuksenihan on oikein hyvä! Ylipäänsä ylioppilaaksi pääseminen on hieno suoritus. Sitä paitsi olisihan noita voinut käydä korottamassa, jos olisi ollut tarpeen.

Joten tsemppinä kevään ylioppilaille: kyllä te tulette pärjäämään. Tietenkin tulette. Tällainen kahelikin on pärjännyt!

-Henriikka

Ps. Välillä haaveilen kirjoittavani vielä joskus lyhyen venäjän kirjoittamisesta ja joidenkin kurssien uudelleenkäymisestä yleissivistyksen vuoksi. Olisi ihana kerrata ainakin historia, uskonto, maantieto, biologia ja psykologia. Miksi? Ihan elämää varten vain.