Yksinäinen, huovutettu panda myyjäisissä. Kukaan ei halunnut sitä, ihan yksin makasi napansa kanssa. Vaan minä halusin. Mieheni ja muun sukuni ihmetellessä maksoin sen ja nostin hellästi kangaskassiini. Nimesin sen ”Pahuudenpoistajaksi”, vaikka muut väittivät, ettei se ole nimi ollenkaan.
Vastasin, ettei heillä ole sydäntä ollenkaan.
Minulla on sisustusongelma. Se ei luonnollisestikaan ole tämä panda vaan ihan toinen asia.
Pidän väreistä ja kaikista värikkäästä, mutta en pidä liian värikkäästä siustuksesta. Huomaan hankkineeni värikkäitä käyttö- ja sisustusesineitä, jotka sulattavat erillisinä elementteinä sydämeni. On keltaista legopalikan muotoista eväsrasiaa, sinistä säilytysboksia ja limenvihreää pölyhuiskaa. Mutta kun siirrän ne samaan tilaan, kaikki näyttää liian sirkukselta, liian iloiselta. En saa sielun rauhaa värien loistossa, kuin lastenhuonetta katselisi.
En haluaisi liian valkoista tai väritöntä kotia, kyllähän värit ovat olennainen osa meitä, mutta mopo karkaa väripaletin kanssa käsistä. Kun pitää kaikista väreistä, on haastavaa tarttua harmaaseen vaihtehtoon. Ja koko sisustusta harva ostaa kokonaisuutena.
Mutta tämä panda, se on mustavalkoinen! Steppini hillittyjen värien harmoniaan.
Tuntuu, että huovutettu kaveri imee ympärillä olevasta ilmastaan kaiken pahan pois. Enkä nyt puhu mistään pilipali-henkimaailmoista vaan yksinkertaisesti siitä, että hahmo on niin hulvattoman näköinen. Kenen mieleen mahtuu ikäviä ajatuksia tuota katsellessa?
Oli onni, ettei pandoja ollut kirkkaankelta-pinkkeinä. Olisin varmasti värihurmiossa hankkinut sellaisen.
-Henriikka
Oi miten sympaattisen hymyilyttävä teksti ja pikku panda. <3
Eikö ole ihan panda?? Tulen aina hyvälle mielelle, kun näen sen. Pitäisi varmaan laittaa se kattoon sängyn päälle niin, että näkisin sen heti ensimmäisenä, kun herään.
Ihana panda!
Voin niin samaistua tuohon sisustusongelmaan. Olen asunut ties minkälaisissa sekametelisopissa, joten kun viimeksi muutimme uuteen asuntoon, päätin hillitä itseni ja koittaa ohjata sisustusta vähän kympsempään ja raikkaampaan suuntaan. Vanhempieni kehotuksesta päädyin jopa valitsemaan valkoisen sängyn, vaikka saatavilla olisi ollut myös ihanan mökkimäinen puunvärinen vaihtoehto. Lopputuloksena oli se, että värikkäistä yksityiskohdista ja tauluista huolimatta asuntomme näytti todella aneemiselta. Tuskailin valkoisten lattioiden, kattojen, seinien ja huonekalujen kanssa kuukausia, kunnes sattumalta löysin varastosta isotätini kutoman sateenkaaren kirjavan räsymaton. Ah sitä onnea, kun levitin sen kotimme ennen niin kliiniseen olohuoneeseen, kodikkuus kymmenkertaistui hetkessä!
Kiitos huippukommentista Emmi. Se on totta, että jotain inhilimmistä ja väriä tarvitaan, että kodista tulee kodikas koti. Meillä on tällä hetkellä vaan vähän liikaa sitä kodikkuutta… Mutta pikkuhiljaa. Eihän tässä mikään kiire onneksi ole :-)
Haha, samaistun sisustusongelmaasi :D Värien lisäksi pidän myös kaikista sisustustyyleistä, mikä tuottaa lisää haasteita. Sitten kun mulla on koti, jossa on useita huoneita, teen niihin aivan erilaisia maailmoja. Luvassa ainakin lämpöinen kirjastohuone, joka muistuttaa sikarihuonetta. Lisäksi valoa tulviva valkoinen huone, jossa on valkoiset pitsiverhot.
Uijui, kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Toivotaan, että se toteutuu!
Voi ihanaa miten suloinen panda! Yksinäiset, kodittomat pehmolelut ovat mielestäni niin surullisen näköisiä. Onneksi annoitte pandalle kodin! :)
Panda sai meidän luota hyvän uuden kodin. Eihän sitä voinut jättää, kun oli nähnyt, miten mainiolta se näyttää.
Ihana Pahuudenpoistaja! Olen toivoton pehmolelufanaatikko ja kaikenlaisia kodittomia olentoja on tänne meidän kotiin siunaantunut ihan hyvä määrä… Nyt olen kiellossa pelastaa yhtäkään olentoa enää, täytyy jakaa rakkautta näille jo olemassaoleville ihanille ^^.
Hahah, hyvin sanottu. Minunkin varmaan kannattaisi ajatella tästä lähtien noin. On kuitenkin lohduttavaa kuulla, että on muitakin, joille pehmolelut on heikko kohta.
Toi pandakamu sai mut kyllä hymyilemään! Mun opiskelijaboksia ilahduttaa pikkusiskoni virkkaama viiksekäs baskeripäinen pupuherra. Hän on myös aika hymyilyttävä kaveri.
Pandakamu saa minutkin hymyilemään harvase hetki. Miten voikaan olla niin mainio kaveri.
Viiksekäs baskeripäinen pupuherrakaan ei kyllä kuulosta hullummalta, tsihi.
aivan ihana panda <3
NO JEP!! Paras tuntemani pahuudenpoistajapanda.