Uusi postaussarja: Päiväkirjapaljastukset

ystavakirja-kopio

Voi kultaista lapsuutta, voi kultaista nuoruutta! Oli ystäväkirjat ja sitäkin riipaisevammat päiväkirjat. Kirjoitin päiväkirjaa päivittäin 12-vuotiaasta 18-vuotiaaksi ja kotona minulla on suuri arkku täynnä täyteen kirjoitettuja vihkoja ja kirjasia. Iloa, hämmennystä, ihastusta, nuoruuden paloa ja tuskaa. Kumma kyllä, ettei yhdessäkään ole lukkoa.

Ja auta armias millaisia rakkauskirjeitä ja muita kirjeitä olen lähettänyt! Eivätkä ne ole enää edes omissa käsissäni. Ja nämä ystäväkirjat ovat ihan oma juttunsa. Mielestäni näissä skannatuissa sivuissa parasta on:

– Ihailemani henkilö, jonka olen sutannut yli kuulakärkikynällä myöhemmin. Muistan kyllä hyvin, kuka tämä kyseinen henkilö oli. Hän oli luokkamme nopein juoksija.
– Pyyhekumilla on yritetty poistaa alkuperäiset lempibändit ja -artistit: Arja Koriseva on vaihtunut Mel C:ksi ja Fröbelin palikat Spaissareiksi.
– Mites tuo syntymäpaikka? Kuusankosken aluesairaala, tarkkaa on.
– Kaiken kruununa ylevä tavoite: oppia lukemaan hyvin.

Henska-ystavakirja2-kopio

Korjaamolla on jo jonkun aikaa järjestetty klubia, jossa jaetaan noloimmat päiväkirjamuistot julkisesti mikrofoniin. Suomeen menestyksekkäästi rantautunut Päiväkirjaklubi, kuvailee osuvasti teiniaikojen päiväkirjoja:

Jokainen meistä on ollut nuorena nolo. Kaikkein noloimmat meistä eivät koskaan voi unohtaa nolouttaan, sillä he kirjoittivat päiväkirjaa, eivätkä tajunneet hävittää sitä ennen kuin sille kertyi tunnearvoa.

Päiväkirjaklubi on myötähäpeää, naurua ja ennen kaikkea tunnistettavia tunteita siltä ajalta, kun kuvittelit, että olet ajatuksiesi kanssa täysin yksin – mutta kyllä me olimme kaikki siellä. Klubilla luetaan paitsi päiväkirjamerkintöjä myös rakkauskirjeitä ja kouluaineita. Mitä nolompaa, sen parempi.

Päiväkirjaklubin innoittamana aloitan nyt uuden postaussarjan: päiväkirjapaljastukset. Julkaisen noloja hetkiä kaiken kansan viihteeksi tasaisin väliajoin täällä blogissani. Ehkä se innostaa myös teitä jakamaan omia noloja tekstejänne kommenttipoksissa ja nauramaan itsellenne?

Jokainen meistä on ollut nuorena nolo. Jokainen meistä on aika nolo edelleen.

-Henriikka

 

Kategoriat: elämä, nostalgia Avainsanat: , , 16 kommenttia

Uusi postaussarja: Päiväkirjapaljastukset

16 kommenttia

  • Emilia sanoo:

    Ihanaa!! Innolla odotan. Vaikka en kovin kauas omista noloista päiväkirjateksteistä ole päässyt, luimme silti ystäväni kanssa toisillemme parhaita kohtia nauraen ja päitä pudistellen.

  • Kerttu sanoo:

    Loistava idea! Itsellä löytyy myös kaappien kätköistä ystäväkirja jos toinenkin. Erityisesti lempiruoan kehitys jauhelihaperunasoselaatikosta suklaapuuroksi ja lempitv-ohjelmien muutos bumptsibusta vapaapainiin ja dragonball z:hen on ollut ikimuistoinen matka :D

    • Henriikka sanoo:

      Hei kiitos Kerttu sulle. Sun matka kuulostaa kieltämättä aika ikimuistoiselta. Mun mieltä lämmitti erityisesti bumtsibum ja dragonball z. Ihan huikeeta hahaha.

  • Ranja sanoo:

    Mahtavaa, mikä postaussarja tulossa! Täällä ilmoittautuu yksi entinen yhä nolo. ;) Miehelle on antanut paljon riemuhetkiä minun vanhat päiväkirjatekstit. Mä olen aina ollut ja tulen olemaan melko dramaattinen ihminen. Sen jos jonkun näkee erityisen hyvin (varhais-/)teini-iän päiväkirjoista. :D Onneksi tuoreimmistakin on jo sen verran monta vuotta, että voi lueskella itsekin punastelematta!

    Mutta kyllä mä eniten ihailen kunnianhimoista haavettasi päästä kioskin hoitajaksi!

    • Henriikka sanoo:

      Hurraa, mainiota, että ootte ihan messissä tässä. Vähän jännitti, että innostuukohan kukaan minun noloista nuoruusvuosistani.

      Dramaattisiin kuulun itsekin ja siksi päiväkirjatekstit on vielä normaaliakin karumpia. Voi että, mitä kaikkea sitä onkaan tullut rustattua. Kirjastonhoitaja musta ei oo vielä tullut, mutta ehkäpä joku kaunis päivä tulevaisuudessa.

  • emmimarjukka sanoo:

    Minulta jää sijainnin vuoksi monet kivat tapahtumat kokematta, mutta mikään ei ole harmittanut niin paljon kuin se, etten ole päässyt todistamaan noita päiväkirjailtamia. Ehkä tämä sun uusi postaussarja tulee toimimaan hyvänä korvikkeena, mainio idea!

    Nimim.
    ”Harrastan…kuoroa,
    inhoan…poikia”

    • Henriikka sanoo:

      Älä huoli, eiköhän näitä tule lisää. Ja kenties muutkin kirjoittajat innostuu tästä aiheesta ja kohta internet pursuaa noloja päiväkirjasitaatteja. Hihhii.

      Kuoro ja pojat – eeppistä!

  • Aino sanoo:

    Ihan täydellinen idea! Pitääkin kaivaa omat ystävä-, ja päiväkirjat jemmoista esille :D

  • Ellu-Kana sanoo:

    Mahtava idea! Rakastan muistoja ja paljastuksia, sekä päiväkirjoja. Huomasin muuten, että olit päässyt Nuotan kanteen ja sivuille. Kiva yllätys ja hyvä haastattelu sinusta :)

    • Henriikka sanoo:

      Minäkin rakastan muistoja ja vähitellen oon alkanut tykkäämään myös näistä kirjoitetuista ja väritetyistä muistoista. Voi niitä aikoja…

      Ja dippadii, sinnehän minä päädyin. Mukava kuulla, että tykkäsit.

  • Jonna sanoo:

    Ystäväkirjat on kivoja myös aikuisena, itse ostin (lapsille tarkoitetun: vaaleanpunaisen ja nallekuvioidun) ystäväkirjan yliopistoaikoina ja pyysin ihmisiä kirjoittamaan siihen. Pitäisikin kaivaa esille ja katsoa, oltiinko vielä silloinkin noloja!

    • Henriikka sanoo:

      Totta! Miten hyvä idea. Pitääpä pitää silmät tarkkoina, jos törmäisin johonkin sopivaan ystäväkirjaan ja alkaisin kierrättää sitä ystävilläni.

      Kiitos Jonna, kun kommentoit.

  • Mä otan tästä niin kopin! Loistava idea! En kyllä tiedä voinko ihan kaikkia kappaleita päiväkirjan sivuilta julkaista (jo ihan äidin mielenterveyden vuoksi), mutta osia ainakin. Loistavaa alkukevättä ja kiitos ihanasta ja persoonallisesta blogista!

    • Henriikka sanoo:

      Ota todellakin koppi. Toivoinkin, että saisin muitakin innostettua tähän hommaan.

      Minä kiitän ja kumarran. Ihanaa kevättä myös sinulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *