Alkuviikko hujahti Levillä. Korjaan: ei hujahtanut, vaan kului. Vaikka emme olleet perillä kuin pitkän viikonlopun verran, tuntui kuin olisimme olleet paikan päällä pitkään, kun ehdimme tehdäkin vaikka mitä: laskua, after-ski-meininkiä ulkoterassilla, illallisen jääpalatsissa, lumikenkäilyä pariin otteeseen, päiväkaakaon laavulla, paljua ja saunaa lumihangen keskellä, pitkiä aamiaisia, villiruoka-workshopin ja armotonta revontulinkyttäystä. Ainiin ja mitä hullua: helikopterikyydin!

Nyt talvi on taputeltu, mieli on täynnä Lapin lujaa voimaa ja sydän on ystävien ympäröimästä reissusta kiitollinen.

Meitä oli reissussa huippujengi. Minun lisäkseni Sara, Arttu sekä kuvissa hymyilevät Joonas ja Teena. Lähtökohtaisesti siis todella random posse, vaan käytännössä erinomaisesti toimiva.

Keleistä tuli aivan mieleen lapsuuden Lappi-lomat. Olimme usein pohjoisessa viettämässä aikaa sesongin loppupuolella. Muistan kuinka liian kauan lautasiteitä istualteen kiinnittäessä peppu kastui suojalumesta. Ja muistan, kuinka nenä keräsi aina kasan pisamia, kun aurinkoa sai yhtäkkiä kunnon annoksen pitkän talven jälkeen.

Eilen iltapäivästä osallistuimme Pallaksen Oravakodalla wild food -workshopiin, jossa valmistimme luonnonantimista herkkuruokaa kodalla. Ohjelmaa veti australialainen Arctic Frontier eli Kate, joka kertoi kokkauksen lomassa meille vaikka mitä tarinoita.

Jäin miettimään hänen sanojaan siitä, kuinka hänen ei ollut todellakaan tarkoitus muuttaa Lappiin, vaan jatkaa siinä työssään, mihin oli jo pitkään panostanut. Mutta yhtäkkiä Suomessa ja Lapissa vietetty aika ei vain riittänytkään, ja niin hän alkoi miehensä kanssa selvittää mahdollisuuksia jäädä. Ja niin he lopulta jäivät. Syyksi hän sanoi yksinkertaisesti ”It’s the Lapin taika.”

Voisiko sitä itselleenkin käydä noin? Että joskus ei vain haluaisi lähteä. Ja niin sitä tekisi kaikkensa, että voisi jäädä. Ja niin sitä sitten vain jäisi.

Vaikka se tuntuu nyt kaukaiselta, niin kuitenkin yllättävän mahdolliselta. Luulen, että eniten ihmettelisivät perheenjäseneni, jotka tietävät parhaiten, miten mielelläni haen take away -kahvini puolen korttelin päästä.

-Henriikka

Kuvat: Sara Vanninen, oma edit
laskuasut / Peak Performance

Huom! Matka toteutettiin yhteistyössä Peak Performancen kanssa, enkä vastannut kaikista kustannuksista itse.