Eilispäivänä minulla oli suuri ilo ja kunnia olla mukana Espoossa Crystal & Deco -tapahtumassa. Tapahtumassa esiteltiin Sagaformin, Kosta Bodan ja Orreforsin luomuksia ja tulevan kesän sekä kevään uutuustuotteita. Kosta Boda ja Orreforsin kaltaiset luksus-merkit ja design-lasit ovat kaltaiselleni kirppisvääntäjälle aika kaukaisia ajatuksia ja haaveita, mutta Sagaform oli entuudestaan hyvinkin tuttu. Olen hölpötellyt täällä blogissa muutama päivä sitten viinilaseista ja joskus aiemmin syksyllä termosmukeista. Astiafanina sainkin hypistellä kaikkia söpöjä kippoja ja kuppeja ja valkata ne omat lempparini.
Kiertelin ja kaartelin hyllyjen välissä. Värikkäät kuosit ja retro-jutut olivat helposti lähestyttäviä. Myös puiset astiat herättivät hykertelyä ilmoille, kun taas Sagaformille ominaisia ”vinosti seisovia” viini- ja juomalaseja en osaa omakseni kuvitella ollenkaan. Jokaiselle kai jotakin. Tässä merkissä onkin se poikkeuksellinen piirre, että siinä missä sen tuotannon toiset jutut saavat leukani loksahtamaan ja suuni erittämään runsaan määrän kuolaa, niin toiset jutut taas kierrän suosiolla. Harva merkki jakaa yhdessä ihmisessä niin kovasti mielipiteitä. Päällimmäisenä on kuitenkin se into ja ihailu, kun tutkailin näyttelyn astioita uudestaan ja uudestaan.
Tapahtumapäivän asu oli selkeä: mustavalkoinen kirpputoripaita on samaan aikaan klassinen ja boheemi. Viinipullonkorkit korvissa as always ja huuliin Max Factorin Pearl Orange. Hiukset korkealle tötterölle ja siinä se!
Kosta Bodan ja Orreforsin näyttelypaikat olivat itselleni edelliseen verrattuna niitä korkean kynnyksen paikkoja. Satojen ja tuhansien eurojen arvoiset lasivaasit, kynttilänjalat ja koriste-esineet saivat silmäni suurenemaan. Vielä menee hetkonen vakituiseen työsuhteeseen, täytynee hetki odottaa lasisia luksushetkiä. Meidän rosoiseen sisustukseen olisi muutenkin vaikea sovittaa lasista torsoa. Mutta sitten, kun lompakko joskus pullistuu..
Ja mitä! Minne katosi päivät, jolloin lounaani maksaa 2,5 euroa ja se nautitaan hälinän ja hyörinän keskellä opiskelijaravintolassa? (Eiköhän niitä vielä tule) Pöytä oli katettu: katkarapuja, puikulaperunoita, erilaisia kastikkeita, salaatteja, patonkia, punaviiniä. Kyllä siinä kelpasi kuunnella presentaatiota uutuustuotteista, kun vatsakin hymyili.
Tapahtuman päätteeksi kiertelin vielä pöytiä ja kuvailin lemppareitani. Siellähän ne lempparini hyllyllä tönöttivät: Roosat Spectra -lasit! Päivän ristiriitaisin uutinen oli, että uutuutena sarjaan ilmestyvät myös jälkiruokakulhot ja shamppanja-lasit. Pitääkö nekin nyt hankkia? Diili: Jos saan tulevaisuudessa syödä jälkkärini tuollaisesta pikarista, niin vastapalveluksena juon shamppanjani muovimukista.
Toinen ilahduttava uutuussarja oli Dandy. Graafinen ja selkeä! Ja mielestäni hyvä plussa on, että jokaiseen tuotteeseen (lukuun ottamatta termosmukia) on valittu vain yksi huomioväri. Omiksi suosikeiksi nousivat nuo, jossa on käytetty oranssia. Keittiöpyyhkeet ja mukit, josko siskoni huolisi noita ylioppilaslahjaksi.
Yllättävin lemppari oli Sagaformin termospullo. Johtuiko se valaistuksesta, että se kimmelsi niin ylellisesti, että olin myyty? Kunnon eräjorman termospullo näyttää timantilta, right?
Kosta Bodan ja Orreforsin korkeat kynnyksetkin alkoivat päivän mittaan madaltua. Olin aivan valmis adoptoimaan kotiini hurmaavan lasipöllön ja Åsa Jugneliuksen Kosta Bodalle suunnittelema Make Up -sarja vei sydämeni. Liekö tuotteiden aliarviointia, mutta näin niin suuret lasiset huulipunapötköt ja kynsilakkapurkit koristamassa toilettimme puisia hyllyjä. Klassinen kirkkaanpunainen huulipuna oli se ykkösrakkaus. Mutta niin kuin yllä mainitsin, niin siirtyköön koriste-esineet tulevaisuuden mahdollisesti vakavaraisen naishenkilön arkeen, keskityn nyt niihin soppakulhoihin ajatuksella.
Lähtiessäni sain vielä tuotepaketin ja katalogit matkaan. En malttanut odottaa kotiin saakka, vaan paketti avautui jo bussimatkalla. Ja voitteko kuvitella, että siellä se lasihuulipuna nyt pötkötti! Ja juuri oikean värisenä. Kiitän, kumarran ja kehrään. Meikselillä kissanpäivät.
Materiaakin enemmän iloa ja riemua tuotti kuitenkin, että huomasin 300 lukijan rajan täyttyneen.
Täytyypi kehitellä huomenna jotakin sen kunniaksi, pysykee kuulolla muuserot!
Good night niille, joille sen aika koittaa.
Henriikka
