arkisto:

helmikuu 2012

Skottitypy

Talven kestäisi niin paljon helpommin hymyillen läpi, jos aina olisi vain niitä talven kauneimpia päiviä. Ne on kyllä myös hitusen pelottavia, kun tekisi mieli vaan mennä metsän keskelle makaamaan selälleen lumihankeen. Kun on se -20 astetta, niin ei se hangessa pötköttelykään taida olla se parahin vaihtoehto. 
Tänä kauniina päivänä kuljin jouluaatto-kuvista tutussa skottipaidassa. Sen alle sujahti mukavasti pikkuhihainen farkkumekko, joka on yksi mukava syy odotella lämpöisiä kelejä hurmaavan talven keskellä. Ja jotenkin lähiviikot oon mennyt kultahumuissa, siksipä taas kultaista roikkui ihan kunnolla korvassa. Nämä JC:stä ostetut korvikset olivat lempparini tanssitunneilla, koska ne painavat niin vähän, mutta ovat kuitenkin näyttävät.

Kuluneen nahkalaukun Janne on ostanut minulle
 Tampereen vintagekaupasta nimeltä ”Yesterday”.
Kuka on känyt siellä? Se on upein.
Hyvää ystävänpäivää ja huomenta kaikille, josko saisin jonkun imelän jutun aikaan illaksi.
Henriikka

Skottipaita ja farkkumekko/kirppis, kengät/mummin vanhat, farkut/H&M, huivi/Monki, laukku/Yesterday, korvikset/JC

Leffailta eikä stressii

Rakastan iltoja, jolloin bussista pompataan paria pysäkkiä aiemmin, 
Film Townin kohdalla, ja kotona vaihdetaan rentoihin.
 Villasukat ja pipo, kun ikkunoista pikkuisen vetää.
Sitten viltti ja herkut, leffa pyörimään. Eilisilta oli juuri sellainen.
KIVOO päivää.
Henriikka
Pipo/Carlings, nahkasortsit/KappAhl, sukkahousut/Lindex, kaulakello/Gina Tricot, paita&sukat/lahjaksi saatuja

Kettutyttöjä

Tässäpä tulisi yksi DIY-juttu ilostuttamaan sunnuntai-iltaa.
Tällä kertaa vuorossa karkkipaperipäällysteinen vihko,
joita oon väsäillyt jo yläaste-ikäisestä saakka.
Karkkipaperivihko
Tarvikkeet valmiiksi: vihko, sakset, liima, kontaktimuovit ja karkkipaperi. Ja totta kai, suojapaperi!
Liimaa vihkon toinen puoli kauttaaltaan liimalla.
Asettele karkkipaperit liimapinnan päälle. Liiman on ainoastaan tarkoitus pitää papereita pikkuisen paikoillaan, joten ei tarvitse huolia, jos paperit eivät ole kiinni huippuhyvin. Toista liimaus ja paperien asettelu vihkon toisellekin puolelle.
Päällystä vihko kontaktimuovilla. Tällä kertaa käytin mattapintaista, mutta myös kiiltävä toimii yhtä lailla. Muovitus toimii samalla tavalla, kuin koulukirjojenkin päällystys.
Jos vihkossa on kumilenkki-systeemi, niin jätä kuminauha puoli viimeiseksi. Lopussa leikkaa pienet viillot muoviin ja ujuta kumilenkki muovin yli.
Taittele ja liimaa ylimääräiset muovinpalat kansien sisäpuolelle.
Päätyihin jäävät muovinpalat voi joko leikata pois siististi- tai ujuttaa ”päätysauman” väliin ison neulan kärjellä.
Iloinen tyypperö valmiin yksilön kanssa!
No miltä vaikutti? Minun mielestäni mukavia. Niin kuin myös tämä sunnuntai, kun on kylässä mukavia mainioita pallopäitä ja uunissa paistuu laskiaispullat!
Arvatkaas mitä muuten löysin: Täällä, norjalaisella blogisivustolla, oli laitettu minut epäviralliseen äänestykseen Suomen bloggaajien tyyleistä. Haha ja teksti kuului suomennettuna näin:
”Tämä suomalainen tyttö on nimeltään Henriikka! Hän rakastaa kerrospuketua ja pukeutuu mielellään lämpimiin vaatteisiin talven kylmillä säillä. Hän on blogannut vuoden verran, mutta on jo onnistunut rakentamaan blogissaan jotain suurta Suomessa. Blogissa on paljon upeita kuvia ja hän kertoo paljon ”om hverdangen hennes”.”
Viimeisestä lausetta en siis ymmärtänyt, tuskinpa se on mitään verisesti loukkaavaa. Haha. Mutta käykääpä painamassa mulle mustia sydämiä, kuin myös muistakaa Indiedaysin lookbook, jossa voi jaella minulle rakkautta pinkkien sydämien muodossa.
Pullat palaa, täytyy mennä. Paipai!
Henriikka

Kun voi olla kuin kotona

Mikä on sen kumman ilmiön syy, että ystävien kodeista on ihana kertoa ja kirjoittaa, mutta oman kodin kohdalla kynnys on pilvissä saakka? 
Ehkä se on vaan se, että meidän ystävillä on niin siistejä koteja, kun taas omamme on nuhjuinen ja pölyinen. Eivaan, ihana sekin on. Mutta taasen esittelen jonkun muun kotia kuin omaamme, nimittäin suurennuslasin alla on ystäviemme Alinan ja Juuson kämppä ja sen yksityiskohdat. Se koti on vau ja ne tyypit on vau. Siis katselkaahan ja kertokaahan sytyttikö tämä teidät ilmiliekkeihin tai edes pienelle hiillokselle?
 
Tekisi taas mieli mennä tuon olohuoneen lattialle pötköttään.
Henriikka

Tervetuloa töihin!

Hyvät naiset ja herrat. Saanenko esitellä uuden työpaikkani. Annan tulla tekstiä, halusitte tai ette. Elikkä satunnaiset kevään viikonloput ja ensi kesä vietetään täällä: Galleria Gjutars. Pieni ja soma puumökki, jossa Vantaan Taitelijaseuran galleria kököttää ja minä satunnaisesti siellä sisällä. 
Gjutars sijaitsee idyllisessä miljöössä Vantaan Kuninkaalasta, Tikkurilan asemasta noin viiden minuutin kävelymatkan päässä. Gjutarsissa toimii galleria, jossa on kolmen viikon välein vaihtuva näyttely, taidelainaamo ja vierasateljee. Ja mikä autuus, että saa tehdä työtään taiteen keskellä.
Kuvassa esiintyvien rakkenus-aiheisten taulujen taitelija: Seppo Lagom
Kuvassa esiintyvien teosten tekijät: Emma Helle, Annikki Kanon
Yllä olevat kuvat Cristina Nemtanun näyttelystä
Toimin itse galleria-assistenttina, jonka lisäksi teen paljon tuotannollisia juttuja: Kesällä galleriassa ja sen pihapiirissä järjestetään muutamia ihania tapahtumia, joita saan olla järjestämässä. Gjutarsin puutarha on kerrassaan suloinen ja tulen varmasti täälläkin mainitsemaan tapahtumista, jotta voitte tulla mukaan viettämään muun muassa performanssifestari-päivää. 
Teosten taitelija: Jukka Syvänoja
Ylläolevat kuvat Tea Warinowski-Kallion näyttelystä
Niin kuin jo toisestakin työpaikastani mainitsin, niin hurraata saan huutaa sille seikalle, ettei täälläkään työpaikassa kaivata pukukoodeja. Tällä kertaa mentiin Indiskan villapaidassa, Leviksen farkuissa ja kirppis-maihareissa. Egolasit nenällä keikkumassa, niin galleria-uskottavuus säilyy.

Teille hyvät ihmiset sanon vain, että menkää ihmeessä vierailemaan kyseisessä kiskassa.
Taide on helposti lähestyttävää ja mökki itsessään niin sympaattinen.
Paikkaan on vapaa pääsy, eikö se vasta ole opiskelijaystävällistä?
Ja jos tulette meitsin ollessa töissä, niin lupaan keittää kahvit!
Mutta tulevan viikonlopun lomailen, oi autuutta. 
Hyvää viikonloppua kaikille ja suuria, märkiä pusuja.
Henriikka -amatööritaitelija, mutta sinnikäs ja iloinen

Ooooo summer

Olen niin sekaisin. Tästä kesäjutusta. Lupaan, että huomenna 
vaihdan takaisin helmikuun ajatuksiin.
Mutta kun löysin vielä toisenkin, vielä täydellisemmän, kuvakasan. 
Pakkohan se on silloin jakaa.
Tänään istuin ihanan Isabelin luona, kodissa jossa asteita on 
ehkä plus seitsemän, mutta lämpöö ja lempee löytyy aina. 
Ja arvatkaas. Käväistiin UFF:illa etsiskelemässä vanhoja Leviksiä sortsimodailuihin.
Ei löytynyt, mutta onhan näissä ajatuksissa nyt enikeis tunnelmaa.

Kesällä aijon ainakin:
– Ajaa autolla hiljaisia teitä.
– Dyykata.
– Kiertää pihakirppiksiä.
– Syödä jäätelöä, juoda shamppanjaa.
– Punoa kukkaseppeleen.
– Kotiseutumatkailla erityisen satunnaisesti.
– Juoda kolaa lasipullosta.
– Pelata krokettia.
– Nauttia siitä, kuinka kesäiltaisin sopiva asu on huppari ja minisortsit.
Nyt iso muki kaakaota ja nukkumaan.
Kauniita unia.
Henriikka
Kuvat: Elle Spain/”Primavera Circus”
Model: Camille Rowe
Photographer: Matt Jones

Vielä kesää ja villiä menoa

Muutama päivä sitten jauhoin kesästä. Kyselin pohtiiko sitä kukaan.
Vaikka tiedänhän minä, että pohtii.
Oon huomattavasti enemmän syksytyyppi, mutta lähiviikot on mennyt etsiskellessä
netin syövereistä täydellisiä aurinkolaseja ja pohtien, kuinka modaisin
tylsät farkkusortsini uuteen uskoon.
Ehkä se johtuu siitä mun intiaanivillityksestä. Ei inkkarireleissä pärjää pakkasilla.

Ja korttien odottelijat! Antakaa armoa. Olen kuitenkin jo hankkinut kortit ja merkit.
Ja kirjoittanutkin jo kolmasosan. Kyllä ne täältä kesään mennessä..
Henriikka

kuvat:
Bershka Spring/Summer 2012 campaign
Model: Zippora Seven, etc

Chilikakaijoo namnamnaaam

Tänään on ollut kehno päivä. On se vain myönnettävä. Liian lyhyet yöunet ja silmät avautuivat vasta tuossa puolisen tuntia sitten, vaikka koulussakin ehdin yhden luennon tönöttää. Bussimatka kotiin kesti monien mutkien vuoksi yli tunnin ja tämän kaiken lisäksi sisälläni tempoo määrittelemätön määrä mystistä, vellovaa kurjuus-massaa. Köh mikä tiistai.
Mutta arvaattekos mikä piristää kurjan päivän? Ja kivankin? Itsetehty kaakao. Mulla onkin teille ihan himohyvä resepti kotikokki.netistä. Aijaijai, ei mitään jauheita vaan tuhtia suklaata. Elelkää herroiksi kaakaokuppienne kanssa.

Chilikaakao (4 annosta)

3 dl
kiehuvaa vettä
5 dl
täysmaitoa (tai osa kevytmaitoa ja osa kermaa)
1
tuore chili
1
vanilja tanko
1
kanelitanko
100 g
tummaa suklaata ( 150-200g maitosuklaata)
2 rkl
sokeria
Päälle:
vaahdotettua kermaa ja kanelia

– Poista chilistä siemenet ja pane kiehuvaan veteen. Anna kiehua kiivaasti, kunnes se on vähentynyt noin puoleen. Poista chili ja anna jäähtyä. Halutessasi voit vielä puristella chilejä, jolloin kaakaosta tulee hyvin tulinen. Kaakao on hyvää myös ilman chiliä, jos siitä ei pidä.
– Kuumenna maito vesihauteessa ja lisää joukkoon kaneli tanko ( tai reilu tlk kanelia). Halkaise vaniljatanko irroita siinä olevat siemenet ja sekoita siemenet maitoon ( tai lisää maitoon reilu tlk vaniliini sokeria).
– Lisää suklaa pieninä paloina kuumaan maitoon, sekoita niin kauan kunnes suklaa on sulanut.
– Poista kanelitanko ja lisää mahdollinen chilivesi pikkuhiljaa sekoittaen.
– Kaakao on riittävän väkevä silloin kun chilin maku maistuu selvästi juodessa.
– Suklaassa on jo sokeria, mutta sitä voi lisätä halutessaan juomaan maun mukaan.
– Vatkaa kerma vispilällä löysäksi. Kaada se kaakaon päälle kuppiin lusikan päältä, jolloin kerma jää kaakaon pintaan. Ripottele kanelia. 
Kokemuksen karhealla rintaäänella vielä:
”Älä hiero silmiäsi sen jälkeen, kun olet käsitellyt chiliä.”
Henriikka

Viikonlopun onnenviipaleet

Toppatakkeja, lakkeja, tumppuja, lumikinoksia, croisantteja, pitkiä kahvihetkiä, isoja lehtipinoja, mummin vanhoja pyöriä, ihanat isä ja äiti, siskojen välistä ystävyyttä, roudausta ja keikkavaimon elämää, autonikkunoiden raappausta, kinuskikastiketta, strösseliä, pitkät yöunet, lempeät junamatkat ja leopardikuosia, paksua villaa, farkkua, collegea ja lapsuuden leikkimökki lumen peitossa. Eikö näitä nyt jo voi kutsua onnenviipaleiksi?

 Yksi onnenviipale vielä lopuksi: 26. tätä kuuta voi tulla Kluuvin kauppakeskukseen 
ostamamaan mun vanhoja lumppuja bloggaajien kirppikselle! Tsopp.
Henriikka

So I look to my Eskimo friend

Sunnuntai-ilta, eikö se ole sitä viikon ahdistavinta aikaa? Maantai se sieltä taas syöksyy, armoa tuntematta. Tänä keväänä mulla on mukavat maanantait, sillä suoritan perinteisen opiskelun rinnalla harjoittelua Kuvataideakatemialla. Olen mukana tuotantoharjoittelijana toteuttamassa toukokuussa avajaisensa saavaa Kuvan Kevät -näyttelyä, joka on maisteriopiskelijoiden loppunäyttely. Tietysti tulette kaikki sinne touko-kesäkuussa vierailemaan. Yksi hyvä puoli kaikkien muiden joukossa on se, että tässä työpaikassa ei ole pukukoodeja.

Viime perjantain työasu oli suhteellisen eskimo. En sentäs istunut työpaikalla takki päällä, mutta matkoilla se oli välttämätön: bussi hyytyi jään vuoksi ylämäkeen, ja jouduin kävelemään viimeiset kilometrit. Vanhana ostettu kulahtaneen vihreä takki on suuri ja lämmin. Lämpö tuli tarpeen, kun jalassa oli ainoastaan sukkahousut. Pitkän harmaan neuleen puin mekon sijasta. 
Ja tiedättekö, useamman kerran sain kuulla näyttäväni Iina Kuustoselta. Ömh? Silmämeikkiä pitäisi olla enenpi. 
Elkää ahistuko maanantaista, sehän päivä siinä missä muutkin.
Nyt menen leipomaan.
Henriikka

Hiukset minulle nämä

Ennen tämän kuvan näkemistä en tiennyt millaiset hiukset haluaisin ensi kesälle.
Nyt tiedän.
Kulahtaneet, auringonpaahtamat, karheat. Ja sopiva juurikasvu.
Sellaiset, jotka voi solmia pään päälle sotkuiseksi nutturaksi.
Miettiikö kukaan muu kesää? Pitäisi kai pohtia vaaleja, mutta minun mieleeni mahtuu tänään vain kesä.
Kesässä parasta on surffitukka ja syksyn odottaminen.
Henriikka
Kuva: Mania Mania/The Modern Utopian

K-k-k-k-k-k-kulta tule takaisin

 Uu-uu beibi, mä tarvitsen sua nyt,
kun ulkona on kylmää.
Uu-uu, olen niin kyllästynyt
sua ilman elämään.
K-k-k-k-k-kulta tule takaisin,
niin k-k-k-k-k-kulta lämmitä mua.
K-k-k-k-k-kulta tule takaisin, jei-jei-jee,
niin k-k-k-k-k-kulta lämmitä mua.
Uu-uu-uu-u-uu.
O-vou-vou.
Uu-uu-uu-u-uu.
O-vou-vou.
Villapaita&farkkupaita/Kirpputori, Kengät/Vagabond, Korvikset/Glitter, kynsilakka/Isa Dora

Porin kirpputorikatsaus

Pari viikkoa sitten reissailin Porissa. Kerroinkin kiertäneeni kirpputoreja ahkerasti ja vihdoinkin sain aikaiseksi jonkunlaisen yhteenvedon. Tiedän, että tämä on aika marginaaliyleisön juttu, mutta ehkä tästä on sille marginaalille jotain hyötyä. Plus tietenkin niille, jotka tämän jutun ansiosta hyppäävän ensimmäiseen junaan kohti länsirannikkoa. No, ainakin itse tiedän seuraavalla kerralla mihin sännätä ja mitkä paikat skipata. 

1. Superkirppis 
– Itsepalvelukirppis (asiakkaat vuokraavat pöydän jne.)
– Todella suuri ja monipuolinen.
– Sijainta ei aivan keskustassa, mutta on pikkureissun arvoinen paikka.
– Paikalta löytyi sekä hyvin vanhaa, että vähän uudempaakin. 
Antiikkimetsästäjien kannattaa suunnata muualle.
– Suuri plussahan on, että ystäväni Allu ja Juuso ovat täällä duunissa (=hyvää palvelua).
Arvosana: 9
2. Lähetystori

– Tavara lahjoituksena, tuotto hyväntekeväisyyteen.
– Erityismaininta hyvistä huonekaluista.
– Ollut ennen Fidan omistuksessa, joten aika samoilla linjoilla mennään.
– Tunnelmallinen ja siisti.
– Plussaa ihanasta kirjaosastosta.
– Täältä löytynee enemmän vintagepuolta, kuin muutaman vuoden vanhaa H&M:ää.
Arvosana: 9
3. Sisätori
– Itsepalvelukirppis.
– Ei huonekaluja.
– Hyviä vaatteita! 
– Aivan keskustassa, sijainta siis jees.
– Hintataso keskimäärin pikkuisen korkeampi.
– Paljon nuorten kuteita, kuin myös mummojuttuja ja muuta.
– Siisti ja valoisa.
Arvosana: 9

4. Hyllymeri

– Itsepalvelukirppis
– Eritysmaininta hyvistä huonekaluista (ihan mielettömiä vanhoja hollywood-juttuja)
– Hieman pimeähkö ja epäsiisti.
– Tavaraa paljon, helmiä löytyy, jos jaksaa vaivautua kaivamaan.
– Sekasoppa: tavaraa, huonekalua, vaatetta.. Vanhempaa uutta enemmän.
Arvosana: 7
5. Fiinitori

– Ensinnäkin: ilme on hämäystä. Kävimme edellispäivänä, kun pulju oli kiinni
-> seuraavana päivänä käydessämme emme tajunneet ottaa uusia kuvia.
– Tavara lahjoituksena, Syöpäyhdistyksen kirpputori -> tuotto hyväntekeväisyyteen.
– Ei huonekaluja.
– Todella halpa hintataso! (karvalakkeja, takkeja, housuja..)
– Asiakaspalvelu hyvää!
– Aika pienikokoinen paikka.
– Täältä on turha etsiä puoli vuoden vanhoja farkkuja, mummolinjalla mennään.
– Tämä paikka on hyvä, jos tykkää pappa- mummotyylistä tai etsiskelee vanhaa laatua halvalla.

Arvosana: 8

6. Friitalan löytötori
– Itsepalvelukirppis.
– Tämä oli suoraan sanottuna aika karsea.
– Sotkuista, jälleenmyyjiä.. nääh, ei jaksanut keskittyä.
Menkää tänne viimeisenä.
Arvosana: 5

7. Jätti Löytökirppis

– Itsepalvelukirppis.
– Ei huonekaluja.
– Sekametelisoppa: käynnin jälkeen tuli olo, että eipä tuo nyt välttämätön käynti ollut.
– Kaiken tavaran keskellä kuitenkin varmasti hyviäkin juttuja, 
mutta alakerta on kyllä yksi iso läävä.
Arvosana: 6

8. Kontti

– Tavara lahjoituksena, tuotto hyväntekeväisyyteen.
– Erityismaininta hyvistä huonekaluista.
– Siisti ja tilava, valoa riittää mukavasti.
– Tästä pidin kovasti, tavaraa on laidasta laitaan:
 Tosin paljon on sellaista ”viisi vuotta sitten” -tavaraa, 
mutta kyllä myös kunnon vanhan ajan patinaa roikkuu rekeissä.
– Kiertely ei ole raskasta, kun kaikki on lajiteltu hyvin.
Arvosana: 8

9. Retrolinna

– Itsepalvelukirppis.
– Lisäpointseja söpöstä nimestä.
– Pimeähkö, mutta mukavan suuri.
– Täältä tuntui löytyvän kaikenmoisia aarteita laidasta laitaan.
– Tämä taitaapi olla melkoisen stereotyyppinen itsepalvelukirppis.
– Kiertäminen vie aikaa, mutta jos jaksaa tonkia, niin pitäisi löytyä jotain itse kullekin.
Arvosana: 8
Kaikenkaikkiaan oikein laaja ja huikea valikoima, eikä ikäisiämme kirppishaukkojaan näkynyt kovinkaan paljon: asiakaskunta näytti lähinnä olevan keski-iän yläpuolella. Parahimmat paikat mahtuivat kaikki ekaan päivään: Superkirppis, Sisätori sekä Fida. Tietysti tulee muistaa, että omat arvioni ja sanani perustuvat vain kertakäynteihin. Oikaiskaa ihmeessä, jos tulee vasta-argumenttia mieleen. 
Henriikka

Kun viisas hammas tippui

Tänään olen allapäin. Olen poistetun hampaan vuoksi vähän vähemmän viisas ja 
enemmän lääkepössyissä. Tänään riittää lämpimät kuteet ja villasukat. 
Itsesääliä, särkylääkettä ja elokuvaa, sanoi lääkäri minulle reseptiksi.
Pikkuhiljaa hyvä tulee. Saako hampaanpoiston jälkeen syödä heti irttiksiä?
Henriikka
Kuvat: Ville Kukkonen

It’s all about the shoes

Kyllä, kyllä uudet kengät! Hurraa-huuto uusille kengille! Hurraa! Ja kyllä, kyllä. Minulla on edelleen shoppailulakko päällä, aina sinne huhtikuun ensimmäiseen päivään asti. MUTTA kerroinhan jo alkuunsa, että koska teen tämän rahansäästön vuoksi, niin taskunpohjalla kutkuttelevan lahjakortin voin käyttää. Synttärilahjaksi saatu Vagabondin yllätys on vienyt minut monen monta kertaa joulun jälkeen sekä Forumin, että Kampin liikkeisiin.
Ehkä seitsemännellä kerralla tulin päätökseen (karsee, kun olisin kuollut), siis tein päätöksen. Mustat paksutolppaiset nahkakorkkarit odottelivat hyllyllä -30 prosentin alennuksella. Eihän se ole hurjasti, mutta jos alkuhintaa on 130 euroa, niin ehdottomasti parempi kuin ei mitään. Olin jo useampaan otteeseen kokeillut näitä, ja nyt oli viimeinen tämänkokoinen pari hollilla. Vartin mallaillu.. Sitten kassalle ja hop! Kenkälaatikko kulki kassissani kotiin. Ja kengät myös.

Korkkareita ostaessani sääntöjä on vain yksi:
”Tarpeen tullen on pystyttävä juoksemaan bussin perässä.”
Check.
Henriikka
Ps. Eikö oo mahtava toi hohtava Vagabondin logo? Ahahaa.

Pehmeesti kasaria

Pehmeä kasari. Sellainen on seuraava tyylini. Fidalta löysin kerran kauniina päivänä college-paidan, joka kutitteli mielihyvätappejani. ”Viimeksi tulleita” -rekissä roikkui minua odottelemassa harmaa paita, jossa on vaaleanpersikan väriset hihat ja samalla värillä söpösuloinen Addun logo edessä. Aito kasaria sopivan heleästi, meikä sanoo JEEs.
Kotona käytän paitaa harmaitten collegejen kanssa, tai ainakin käytin ennen kuin Jannen kaverit pilkkasivat kasarikokonaisuuttani tullessaan meille kylään. Ehkä se oli pilkkaa rakkaudella. Koulupäivänä yhdistin kuitenkin kollarin appiukon vanhoihin farkkuihin ja sopivaa blingiä toivat suuret helyt korvissa roikkumassa. Hoppiasennetta, tiedättehän.

Ulkovaatteisiin otin saman linjan: löysää ja kasaria. Ystäväni Villen vanha takki ja pikkusiskoni vanhat sniikkerit, jotka taannoin ostettiin Budapestin reissusta. Kyllä näillä kelpaa kaduilla tanssia!

Överi on ain paras.
Henriikka

Servettilakalla kuvioita kiinni

Porukka on kaivannut väsäily-juttuja. Tässäpä tulee ohje, kuinka koristaa pintoja serveteillä. Joku on ehkä tätä puuhannutkin ja huomannut, että kyseessä ei ole mikään vaikea projekti. Olen koristellut servettisysteemillä laatikoita lahjojapaketeiksi ja ihan arkisten pikkujuttujen säilytykseen.
Servettilakka-tekniikka
Valitse esine, jonka haluat servetillä koristeltavan. Esimerkiksi kova pahvi sekä puu materiaaleina sopivat hyvin.
Kuvassa olevia pahvisia laatikoita myyvät ainakin Sinelli ja Askarelli.
Levitä suojapaperi ja varaa sivellin, joka saa mahdollisesti hieman kärsiä lakkaamisesta.
Servettilakkaa saa mm. Tiimarista n. 7 euroa/pullo.
Lakkaa haluamasi pinta servettilakalla. Irrota servetistä ”yksi kerros” ja levitä se varovasti lakan päälle.
Varo ohuen servettikerroksen repeämistä ja siloittele se varovasti suoraksi.
(Itse jätin tähän Ikean servettiin kaksi kerrosta, jotta pinta jäisi ”rosoisemmaksi”)
Lakkaa muutkin pinnat ja kiinnitä servetti lakan päälle.
Alimman kerroksen kuivuttua lakkaa esine vielä kauttaaltaan servetin päältä,
jotta pinta jää kiiltäväksi ja servetti tarttuu paremmin.
Valmis! Serveteillä voi peittää esineen täysin tai sitten siitä voi leikata kuvia,
jotka erillisinä lakataan pintaan kiinni.

Miltä vaikutti? Tosiaan, jos täysin sileää pintaa hamuaa, niin täytyy tehdä minua tarkempaa työtä. Oma tavoitteeni ei ollut saada servettiin tasaista väriä, vaan hain kierrätyspahvin tunnelman mukaisesta sellaista ”rosoisempaa” pintaa. Ja hei, hyvä idis on ostaa tuollaisia pahvi- tai puukirjaimia ja tehdä niistä kirjaimet vaikka pyyhkeitten päälle kylppäriin. Isompaa laatikkoa voi käyttää vaikka valokuvien säilytykseen, ja pienempää korviksille tai muille koruille. Onhan noita käyttötarkoituksia.

Oon ollut lähipäivinä sellaisella väsäys-moodilla, joten ehkäpä lähiaikoina voisin laittaa lisää ohjeita tulemaan, jos kiinnostusta on. Amatööri-ohjeet, parhaat ohjeet.

Henriikka

Mäkkiläse

Rakastan mäkkiä. Mutta vain kahdesta syystä. Toinen on juustohamppari pleininä (välissä ei muuta kuin juusto ja pihvi) ja toinen on jäätelökahvi. Tämä herkku on niin monilta jäänyt huomaamatta, että joskus sen tilatessani olen saanut itse myyjältä takaisin kysymyksen, että kuinka se tehdään. Asiahan on niinkin yksinkertainen, että vaniljapehmiksen päälle laitetaan runsaasti kahvia. Valmis.
Tällä kertaa nautiskelin jätskiäni ruskeissa kengissäni, jotka nyt lumen tullen otin käyttööni!
Nämä olivat oikea löytö, kun kiertelin Dinskon lastenosastoa joskus syksymmällä.
Mutta niin kuin huomaatte, kiinnostusta löytyy enemmän jätskisösseröille.
Nostin kuitenkin nätisti jalkani tuolille, jotta kuvaaja pystyy ikuistamaan kenkäni.
Käytän harvemmin komboa: löysät farkut ja tiukka neule. Nyt sen kuitenkin tein. Välillä tuntui, että mittasuhteeni olisivat vääristyneet. Että omistaisin hervottomat jalat ja ylilyhkäsen selän. Mutta loppupäivästä hahmotin jo omat ääriviivani. Kirpputorilta löytynyt matkalaukku ei ole se kaikkein kätevin kantaa, mutta kkka tässä käytännöllisyyttä kysyy, kun voi olla nolo ja hifistellä?

Tiedättehän, on sunnuntai. Ja aikaa jäätelökahveille. Anyone?
Henriikka

Ps. Ihan mahtava toi eilinen korttirieha! Puss pus!

300 lukijaa -> dippadappadaa tempaus!

Joulukuussa tuli 200 julkista lukijaa täyteen ja järjestin arvonnan. Olin siitä niin mielissäni itse, että päätinpä ottaa perinteeksi aina järkätä jotakin hilpeää sadan täyttyessä (voi olla, että tämä jää viimeiseksi hihah). Ehkä fiilistelen näitä juttuja enemmän kuin te lukijat itse, mutta eikö ihminen pääasiassa toimikin itsekkäistä syistä?
Eilen illalla pohdiskelin hykerrelen mitä tällä kertaa keksisin. En halunnut arvontaa, sillä se on se perinteisin ja viime kerralla homman nimi oli juuri se. Olisi kiva kekata jotain, jolla saisi useamman lukijan kanssain hykertelemään, tai ainakin pikkuriikkisen iloitsemaan. Ja sitten keksin! Homman nimi on tämä:
– Lähetän postikortin jokaiselle, joka lähettää osoitetietonsa sähköpostiini.
– Jos jostain syystä postikortteja arvostavia löytyy lisäkseni hirmuinen määrä, niin nopeat syövät hitaat ja kortit lähtevät 50 ensimmäiselle.
– Kortit saattavat olla millaisia tahansa, enkä ota sisällöstäkään vastuuta. Mysteerikortteja, tiedättehän?
 Ai että, rakastan etanakirjeitä ja postikortteja.
Oh oh oh! oih!
Henriikka

HUOM! 50 tuli juuri täyteen. Enää ei kannata lähettää osoitteita. Aivan ihanaa, pääsen pian rustaamaan.
Viimeiset, jotka ehtivät kelkkaan, olivat Jaapo ja Tuomas, onnitteluni heille.