Porilaista filosofiaa

_04A2325 kopio

Terveiset Porista! Olen täällä SuomiAreena-tapahtumassa työmatkalla. Aurinko helottaa ja on ihanan lämmin. Istuimme äsken työporukan kanssa illastamassa terassilla, eikä olisi millään tehnyt mieli lähteä. Työt on kuitenkin tehtävä ja tänään ne ovat valitettavasti jääneet iltaan.

Majoitumme Airbnb-tyylillä jonkun paikallisen perheen kodissa. Jos valokuvia ja sisustuksen merkkejä on uskominen, kodissa asuu äiti ja viisi lasta. Koti on niin sympaattinen: tuntuu kuin minua olisi oltu halaten vastassa. Kahvit odottivat keittäjäänsä, valmiiksi pedatut sydän- ja autokuvioiset lakanat odottivat meitä unten maille.

Sisustuksen kulmakiven kanssa minulla on kuitenkin vähän nieltävää: kaunolla kirjoitetut, englanninkieliset voimalauseet erilaisissa tauluissa, jääkaappimagneeteissa, purnukoissa, maljakoissa ja leipälaatikoissa. Päätin kuitenkin ottaa niistä vaarin ja että ne ilahduttavat tätä työmatkaani. Tässä siis teillekin näitä lauseita elämän kolhuja parantamaan!

_04A2327 kopio

“Happiness is homemade.”

“Time you enjoy wasting is not wasted time.”

“You are stronger than you seem, braver than you believe, and smarter than you think.”

“You pretty little thing.”

“Follow your dreams.”

“Live, laugh, love.”

“Happiness is not a destination. It is way of life.”

“Go confidently in the direction of your dreams. Live the life you’ve imagined.”

_04A2331 kopio

“Every day may not be good but there is something good in every day.”

“Life is like riding a bicycle: To keep your balance, you must keep moving.”

“There’s no place like home.”

“Don’t count the days, make the days count.”

“Life isn’t about finding yourself. Life is about creating yourself.”

Onneksi kollegani ovat vielä ilakoimassa keskustassa. Mitähän lie ajattelisivat, kun kierrän läppärin kanssa asuntoa ja metsästän ja supisen englanninkielisiä lauseita ääneen?

On se jännä. Vaikka kuinka naureskelen, niin aika moni näistäkin korneista lausahduksista sisältää melkoisia viisauksia. Joskus on muistettava olevansa vähän typerämpi kuin itse luulee, saadaakseen viisauksista kiinni.

-Henriikka

 Kuvat: Dorit Salutskij / Paikka Auringossa

Cafe Elban brunssi Porissa

_MG_0716 kopio

Olen käynyt neljästi Porissa ja kahdesti Pori Jazzeilla. Näillä molemmilla jazz-kerroilla olen suunnannut sunnuntaina samaan paikkaan: Cafe Elbaan brunssille. Molemmilla kerroilla olen myös poistunut paikasta tyytyväisenä, pitkälti erinomaisen palvelun vuoksi.

Muistan kuinka viime vuonna googlailin Porin brunsseja autossa festareiden menomatkalla. Tarjonta ei luonnollisesti ollut mikään uskomattoman laaja, mutta useammassa keskustelussa nostettiin Elba esille. Menimme siis sinne.

Minulla oli todettu viime toukokuussa keliakia ja olin vielä aika hukassa tällaisten brunssikäytäntöjen kanssa. Mitä saan vaatia ja mistä kaikesta pitää kysyä? Ilmoitin sairaudestani ja samantien toinen työntekijä lähti kassalta hakemaan naapurikaupasta leipää, gluteeniton kun oli päässyt loppumaan. Jälkiruokakakun tilalta pöytäämme tuotiin myös pyytämättä ihan omat jälkiruoat, gluteenittomat versiot. Ja jottei viljaa kestäville ystävilleni olisi tullut paha mieli, kannettiin jälkkärit extrana koko seurueelle.

Myös tänä vuonna sain gluteenittoman jälkiruoan. Samassa pöydässä istuneet meille tuntemattomat tytöt näyttivät olevan ihmeissään, kun heillekin kannettiin minttusuklaa-raakakakkupalat eteen.

_MG_0740 kopio _MG_0726 kopio _MG_0734 kopio

Brunssin ruokatarjonta oli suhteellisen pieni mutta maukas. Kalaa, nakkeja, salaatteja, croissantteja, hedelmiä, kakkuja. Juomaksi tuoremehua, teetä ja kahvia. Kahvi oli hyvää, jes jes. Jugurtti-/myslipuolta ei ole eikä kovin montaa lämmintä ruokaa, mutta mitään ei jää varsinaisesti kaipaamaakaan. Voi olla, että jos henkilökunta olisi kehnompaa, voisi ruokatarjonnankin nähdä suppeampana. Mutta kun palvelu on niin hyvää, myös valikoima tuntuu runsaalta ja hyvältä.

Paikan tyyli tuo mieleen Jyväskylän nallekahvilan (Huom! vuonna 2010-2011, kun asuin Jyväskylässä. En tiedä uudistuksista mitään). Hassulla tavalla vähän aikaansa jäljessä ja kuitenkin samalla kovin viihtyisä. Paikka on ulkoapäin huomattavasti rumempi kuin sisältä ja paikan mukava fiilis korostuu kivasti, kun astuu tieltä sisätiloihin. Iltaisin Elbasta saa viiniä. Jos suuntaan Poriin joskus viikonloppureissulle, tämä olisi oiva illanistujaispaikka.

_MG_0745 kopio_MG_0737 kopio _MG_0724 kopio

Ennakkovarauksia tehdään vain isoille porukoille. Kattauksia ei ole, vaan brunssi toimii non-stoppina kaksi tuntia aina sunnuntaisin. Ovella riitti väkeä tungokseksi asti, kun saavuimme vähän ennen avaamisaikaa. Liekö jazz-viikonlopusta johtuvaa vai yleistä porilaista suosiota. Joka tapauksessa kaikki mahtuivat pöytiin ja pitkien kahvikuppien säestämä parituntinen meni mukavasti, sopivassa festariväsymyksessä.

Ken Poriin menee, niin menköön käymään. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja brunssi.

– Henriikka

Pori Jazz 2015: fiilisvideo ja festaritunnelmia

Viikko sitten heräilin onnellisesti Porista kaverin luota. Pori Jazz 2015 oli käynnissä, ja perjantain konserttien jälkeen päivän suunnitelma oli suunnata Kirjunrinluotoon myös lauantaiksi. Unirytmi siirtyi yhdessä yössä viidellä tunnilla. En muista koska olisin viimeksi käynyt nukkumaan vasta kolmelta ja nukkunut lähelle puolta päivää (yes, i know – tylsä ja uninen).

Jazzit olivat yhtä rennot ja tunnelmalliset kuin viimekin vuonna. Erityisesti perjantain esiintyjäkattaus oli kova: Jessie J, Paloma Faith, Emeli Sandé. Aikamoista naisvoimaa. Lauantain tarjonta oli selkeästi eri hengessä: Buena Vista Social Club, Kool and the Gang ja Led Zeppelinin legandaarinen keulahahmo Robert Plant.

_MG_0159 2 _MG_0236 2 _MG_0111 2 _MG_0218 2_MG_0265 2 _MG_0252 2 _MG_0214 2 _MG_0182 2

Perjantaina porotti aurinko ja tuntui ihanalta, kun farkkusorteissa ja polvisukissa pärjäsi enemmän kuin hyvin. Lähdin Helsingin kylmyydestä minisortsit jalassani vastaantulijoiden ihmetellessä alipukeutumistani. Porissa odotti kuitenkin kaksinkertaiset lämpöasteet ja kyllä hymyilytti. Vasta keskiyön jälkeen alkoi tulla vilpoinen ja silloin saikin jo kääriytyä vilttiin tyyliseikoista välittämättä.

Saimme perjantaina ystävistä seuraa, kova naiskolmikko oli kiinnostanut. Jessie J vetikin aivan uskomattoman hyvin. Teknisesti niin huikea mimmi, että saa anteeksi jopa epämääräisen rohkean strippailunsa ja vetreät jumppaliikkeet. Ulkonäkö ja musiikki ovat myös hauskasti kontrastissa: musta tukka ja sonnilävistys natsaavat hauskasti toisinaan aika perinteisen popin kanssa. Karismaa oli ainakin kaadettu isolla kauhalla.

Toisen loistokeikan tarjoili Emeli Sandé. Hän ei kaivannut mitään lavashowta ja taustakuvakin oli törkeän ruma. Mutta ääni vaan tuli, ja jäin suu ammollaan kuuntelemaan. Vau.

Paloma Faith oli iso pettymys. Oli kömpelön oloinen ja koko show tuntui lattealta kahden muun naisen välissä. Paloma oli huonolla tavalla tätimäinen, kuin Maija Poppanen kehnoine koreografioineen. Taitoa varmasti löytyy, mutta kokonaisuus oli lähinnä hienot puitteet ja vaisu show.

_MG_0067 2 _MG_0008 2 _MG_0081 2 _MG_0035 2 _MG_0017 2 _MG_0311 2_MG_0279 2 _MG_0299 2_MG_0219 2_MG_0456 2 _MG_0414 2 _MG_0446 2 _MG_0393 2 _MG_0501 2 _MG_0492 2

Perjantaina isompien esiintyjien välillä ehdimme nähdä Teatterilavalla Viitasen Piian. Yksi lemppareistani. Koskettava, herättelevä, kiinnostava. Odotan kyllä muutamaa iloisempaakin biisiä, mutta niitä saattaa joutua odottamaan pitkään.

Perjantai-ilta päättyi Kasmirin konserttiin Tedin teltalla. En ole tosin varma, oliko kyseessä kuitenkin enemmän Axl Smithin keikka. Siinä missä Kasmir lauloi, ehti Axl tunnin aikana juontaa, vetää saksofoni- ja sähkökitarasoolon ja sen lisäksi toimia vielä seremoniamestarina ja taustojen soittajanakin.

_MG_0470 2 _MG_0489 2 _MG_0517 2_MG_0522 2_MG_0640 2_MG_0562 2

Tapahtumassa vallitsi hyvä tunnelma. Rauhallinen, sopivan siisti ja iloinen. Piknikvilttejä oli sadoittain (vai tuhansittain?) ja koko Kirjurinluoto peittyi rentoileviin ihmisiin. Perjantaina katsojien ikähaarukka oli esiintyjiensä vuoksi huomattavasti matalampi, kun taas lauantaina olimme Jannen kanssa aivan babyt keski-ikäisten keskellä. Kool and the Gang ja Led Zeppelinit olivat houkutelleet paikalle työkavereita ja muita “aikuisten ystäväporukoita”. Suurin osa oli jättänyt lapset suosiolla kotiin, mutta anniskelualueen ulkopuolella näkyi myös reilusti vanhempia muksujensa kanssa. Pidän kyllä tapahtumista, jonne mahtuvat kaikki.

Lauantaina tippui vettä taivaan täydeltä. Lähdimme festarialueelle suosiolla vasta suosituimpien keikkojen aikaan, kun sade oli lakannut. Päätös oli hyvä, sillä sateen aikana keikkoja katselleet hytisivät kertakäyttösadetakeissaan sinihuulisina. Illan aikana taivas selkeni ja aurinko alkoi pilkottaa. Ei siitä mihinkään pääse, että festareiden tunnelman ratkaisee pitkälti vallitseva sää. Ilmassa oli voitonriemua, kun valoa alkoi taas tulla masentuneelle festarialueelle.

Buena Vista Social Clubin kanssa esiintynyt iäkkäämpi rouvashenkilö oli viikonlopun suosikkipersoonani. Kool and the Gang veti komeasti, samoin Robert. Hyviä esiintyjiä ja paljon lahjoja koko hommaan. Mielenkiintoista kuunnella artisteja, joista ei ehkä erikseen maksaisi, mutta jotka sopivat hyvin analysoitavaksi ja fiilisteltäväksi juuri kesäfestivaaleilla. Paikalla oli myös paljon faneja, jotka meinasivat revetä liitoksistaan. Nauratti huomata, että fanittaminen ei selkeästikään rajaudu teini-ikäisen ilmiöksi.

_MG_0579 2 _MG_0606 2 _MG_0665 2 _MG_0611 2 _MG_0690 2 _MG_0706 2

Sunnuntaina suuntasimme vielä Porin keskustaan viime vuonna hyväksi todetulle brunssille (siitä kirjoitan vielä erikseen). Sitten junan kytiin ja takaisin Helsinkiin. Miniloma teki tehtävänsä ja mieli oli kylmyydestä huolimatta kesähöyryinen.

Tekisi mieli mennä taas ensi vuonna. Voi tosin olla, että ystäviemme häät sattuvat juuri samalle lauantaille. Sen näkee sitten, mutta nyt jaksaa pitkälle talveen tsekkailemalla aallonpohjan tullen kesäkuvia ja muistellen festari-iltoja.

– Henriikka

Ps. Kuvista kiitos parahin Janne Simojoki. Ihan superhyviä kuvia taas. Hooray!

Väsyneet festari-illat

_MG_0511 2 kopio

Festari-iltojen tunnelmasta tehdään aivan liian vähän lauluja. Ylipäänsä kaikesta, mikä ei suoraan liity rakkauteen, tehdään liian vähän lauluja. Kaipaisin suomalaisia lauluja, jotka pukisivat ajatuksiani sanoiksi. Ja niiden seassa pitäisi olla myös ilottelua eikä sitä iankaikkista melankoliaa, josta myös totisesti pidän ja jota saisi kyllä heittämällä olla enemmistö.

Luulen, että festivaalien iltahämyistä saisi hyviä lauseita. Saisi sellaisia ajatuksia, jotka muistuttavat monen kuulijan mielestä jotakin tuttua ja tunnelmallista, kuitenkin jokaisen mielessä vähän erilaista. Onhan siinä vissi ero, onko festareiden jälkitunnelmat Pori Jazzeilta, Ilosaarirockista vai Tuska-festivaaleilta.

Rakastan konserttien jälkeistä kotimatkaa. Kun on vähän liian väsynyt ja hereillä sellaiseen aikaan, jota ei tiennyt edes olevan olemassa. Joskus jalat tanssista toipuneet, joskus alaselkä piknik-viltillä pussailusta kiemuralla. Joskus kaveri kainalossa, joskus ihan yksikseen. Mutta mieli seilaa arvatenkin syvissä vesissä.

_MG_0506 2 kopio _MG_0503 2 kopio

Nämä kuvat ovat Porista perjantailta, arviolta kahdelta yöllä. Kävelimme Kirjurinluodosta kohti majapaikkaa viimeisen keikan jälkeen. Nauroimme mielikuvaa Flowsta tai H2Ö:stä, jossa samanlaista lamppukujaa olisi ikuistamassa noin kaikki sitä pitkin kävelevät. Nyt saimme napata muutamat hetken valokuvat ihan keskenämme ja ohi lipuvat jazzilaiset lähinnä katsoivat kummissaan. Nurisivat ehkä jotai nykyajan nuorista ja jatkoivat illasta nauttimista.

Pakko kai ruveta itse kirjoittamaan sellaisia biisejä. Sillähän se selviää. Ja pimenevät illat ovat varmasti muutaman laulun kyhäämisen arvoisia.

Seuraavaksi laitan vähän lisää festarikuvia (ja pienen videonkin!), mutta tämän illan nautin Tampereesta ja Idan seurasta.

– Henriikka

PORI JAZZ jauuuuu!

IMG_4623-kopio

Olin viime vuonna elämäni ensimmäistä kertaa Pori Jazzeilla ja päätin silloin tulla joka vuosi uudestaan. Lupaukset kannataa pitää, joten olen lähdössä ensi viikonlopuksi Poriin. Luulin saavani samat jazz-kissat kainaloon, mutta he täyttävätkin pyöreitä ja juhlivat toisaalla. Eikä ole lainkaan hassumpaa, että saan sen sijaan Jannen kainaloon. Minunhan ei tarvitse kantaa piknik-vilttiä koko viikonloppuna!

Perjantaiksi Kirjurinluodossa seuraamme liittyy myös pari ystävää. Ja alueella vilisee tuttuja varmasti satapäin. Ajattelin, että voisimme luoda lauantaille megalomaanisen hyvät, vilttikateutta herättävät eväät ja saada näin haalittua myös uusia ystäviä ympärille. Ja koska en ole mikään festaririehuja (paitsi toisinaan yhtäkkiä vähän), nautin jo niin suuresti keikka-ajatuksesta, jossa voi köllötellä isossa villapaidassa ruoan ympäröimänä.

Konsertteihin pääsemme perjantaina ja lauantaina. Soittolistalla ovat siis pyörineet Paloma Faith, Emeli Sandé, Jessie J ja Kool and the Gang. Yksi ehdoton suosikkini, Viitasen Piia, soittaa teatterilavalla perjantaina. Pitää ehtiä tsekkaamaan myös se. Muuten odotan villejä kortteja ja hyvää lavaläsnäoloa. Muutamia tanssiaskeleita ja sitten vaan festariolemista. Aurinkoa taitaa olla turha toivoa tänä kesänä, mutta toivon sitten lämmintä tuulta ja kauniita kumisaappaita.

Kai mä nään teistä muutaman viikonloppuna? Ehkä tuutte urkkimaan kateellisina meidän eväitä?

– Henriikka

Jazz-kissat Porissa

10552402_10152244739987308_60559026992989581_n

Eilen illalla palasin Porista takaisin Helsinkiin. Vähän siinä kesämielellä, ilosta pirskahdellen aloin käydä kuvia läpi. Valokuvissa on aina se sama hyvä puoli, että voi kerrata tapahtumia ja hetkiä ja palata niihin. Kikatutti ihan kamalasti, meillä oli niin mahtava Jazz-reissu. Neljän naisen porukka, keistä tunsin entuudestaan yhden. Lyötiin keinuvat lanteet ja hulluttelevat mielet yhteen ja pidettiin kunnolla hauskaa. Ei mitään räkäistä festarointia, vaan rentoa, kivaa ja kaunista.

Porista olen pitänyt aina. Siellä on asunut tärkeitä ystäviä, siellä on meri ja kaupunki vaikuttaa aktiiviselta. Jazzeilla en ollut ennen käynyt, mutta olen odottanut sopivaa hetkeä ja vapaata viikonloppua jo monta vuotta. Ja odotus palkittiin. Niin musiikki, ihmiset, sää kuin auringonlaskut menivät nappiin. Harvoin sattuu niin moni asia menemään prikulleen oikein samalla reissulla.

IMG_4579 (kopio) IMG_4575 (kopio)IMG_4529 (kopio)
IMG_4537 (kopio)IMG_4585 (kopio)IMG_4623 (kopio)IMG_4593 (kopio) IMG_4637 (kopio)
Varsinaisia festaripäiviä meillä olivat perjantai ja lauantai. Perjantaina laahustettiin verkkaisesti alueelle, mutta nautittiin sekä Hurtsista että Pet Shop Boyssista hyvissä rytmeissä. Hurtsien laulajalle kaikki karismapisteet, mutta PSB veti kyllä lavashowssa sen pidemmän korren. Mielenkiintoisista, psykedeelistä, nostalgista. Ei turhan överiä, mutta kuitenkin aikamoista hulluttelua.
Varsinaisten keikkojen jälkeen jatkettiin vielä alueen ulkopuolella olevalle Jazz-kadulla ja niiden laivaklubeille. Axl tanssitti ja oltiin noloja 15-kesäisiä tansseinemme. Paitsi ettemme ottaneet itseämme kovin vakavasti, sopiva irrottelu tekee ihmiselle hyvää. Ei sentään irroteltu telttamajaoitukseen saakka, vaan tyhjillään oleva asunto oli vuokrattu hyviä yöunia varten keskustasta.
IMG_4660 (kopio) IMG_4546 (kopio)IMG_4532 (kopio)IMG_4702 (kopio) IMG_4720 (kopio)
Mutta perjantain pieksi mennen tullen lauantain konsertit. Kun samaan päivään saadaan mahtumaan Pariisin Kevät, Jamie Cullum, Patti Smith, James Blunt ja Kelis, ei voi mennä mönkään. Lisäksi itselleni uusin tuttava AlunaGeorge oli kivaa kuultavaa, vaikka siihen olen keskittynyt nyt myöhemmin Spotifystä enemmän kuin itse keikan aikana.
Korkeimmat pisteet tipahtaa minulta James Bluntille ja Kelikselle. Cullumiin oli kovat odotukset, mutta toinen J veti nyt niin intensiivisen keikan, että ei voinut kuin laittaa silmät kiinni ja tuntea festareiden ja elämän helppous. Uudet ja vanhat ystävät löysivät samaan porukkaan, ja pitkä rivi kivoja ihmisiä keinui musiikin tahtiin kuin viimeistä päivää. Ympärillä riitti festariromantiikkaa ja hymyä.
Kelis taas sheikkasi täysiä sitä mikä sillä on (joojoo, tämä oli siitä biisistä). Toimii sellaisen naisen toimesta. Aina.
IMG_4762 2 (kopio) IMG_4783 (kopio) IMG_4793 2 (kopio)
Toivon, että ensi vuonna uudestaan. Että joka vuosi uudestaan. 
Jazz-kissat kiittää ja palaavat ruotuunsa kotikissoina.
– Henriikka