Kehtaavat kutsua kahvikupiksi tuota munakuppia

_MG_0230 kopio

Yökyläkaverin parhaita puolia on, että hän jättää jälkeensä sohvalle levitetyt vierasvuodevaatteet. Ylimääräinen sänky olohuoneessa kutsuu hyppäämään päiväunten maille. Melkein kuin retkelle lähtisi, kun punkkaakin tutun ja turvallisen tuplapeiton sijaan yksinäisen vieraspeiton alla.

Peittomajasta voi sitten huudella tutulle ja turvalliselle kämppikselle, että saisko tänne nyt sitä puolukkasmoothieta. Ja kahvia kans. Paljon ja mustana.

Vaikka juon kyllä määrällisesti nykyään melko vähän aamukahvia. Olen ostanut jopa muutaman 2 desilitraa vetävän mukin, vaikka pidin niitä ennen maailman suurimpana vitsinä. Purskahdin aina nauruun sellaisen nähdessäni. “Kehtaavat kutsua kahvikupiksi tuota munakuppia!

_MG_0191 kopio _MG_0194 kopio_MG_0212 kopio_MG_0224 kopio

Jos yökyläkaveri on niin läheinen kuin sisko, ei peittomajan valtaamista tarvitse odottaa vieraan lähtöön. Sitä voi olla heti aamusta sopuisasti lusikassa ja tilata tarjoilijalta kahvit ja puolukkasmoothiet molemmille.

Tuntuu kuin olisi teille paljonkin kirjoitettavaa, mutta oikeastaan pää on viikonloppua vasten aika tyhjä. Tunteita kyllä on, mutta ei sanoja niitä kuvatakseen. Ja tarvitseeko sitä aina kaikkea sanoiksi purkaakaan?

Nyt vaihdan avaruustakin farkkuihin ja farkkupaitaan. Ystäväni antoi minulle joulukuussa synttärilahjaksi “puuhapäivän”. En tiedä päivän sisällöstä muuta kuin, että tapaamme 11:55 tietyssä osoitteessa ja tarvitsen mukaani tyhjän vatsan ja iloista mieltä. Iik!

Nautitaan viikonlopusta, auringosta, aukikirjoittamattomista tunteista.

-Henriikka

Vanhoja polkuja, uusia alkuja

_MG_1735 kopio

Tänään oli pitkä lauantaiaamu. Aloin raotella silmiäni vasta kahdeksan jälkeen ja puoli yhdeksältä könysin ylös. Puin aamutakin ja ilahduin verhot avatessani: ei ole enää lainkaan niin pimeä kuin joulun alla. Kahvit oli keitetty puolestani, ja mustikka-mustaherukkasmoothie lasissa odotti pitkiä kulauksia.

Eilen ja tänään on ollut vahvasti sellainen olo, että aina voi aloittaa uudestaan. Vaikka elämä on tämä vanha sama, niin aina on mahdollista ottaa uusi startti. Se voi tarkoittaa uutta alkua ruokavalioon, uutta alkua ihmissuhteeseen, uutta alkua ihan ylipäänsä: syvemmillä hengityksillä ja leveämmällä hymyllä. Ehkä rohkeammalla asenteella? Eikä aina tarvita puhdasta paperia, vaan joskus pienet muutoksetkin toimivat uudistaen sopivasti.

_MG_1765 kopio

Nappasin viimeviikkoiselta Viron reissultani mukaan hotellin kertakäyttötohvelit. Ne ovat tuntuneet minulle jollain tavalla uudelta alulta.

Kun muutimme uutena vuotena uuteen kotiin, puhkuin intoa. Halusin saada kaiken valmiiksi ja pian! Nyt arki on pakottanut laittamaan kaiken tärkeysjärjestykseen ja kodista puuttuu edelleen vaatekaapit, sänky, ruokapöytä, kirjoituspyötä, tv-taso ja vaikka mitä muuta. Ehdin jo eräs ilta paiskoa sydäntäni pitkin poikin nyyhkyttäen, ettei tästä mitään tule. Että kuka tällaisessa läävässä muka haluaa tai mahtuu asua. Joka paikka on kuorrutettu vaatepinoin, joille ei vielä ole paikkaa. Joka nurkka näyttää sotkuiselta, vaikka tästä muutosta piti tulla valkoinen, puhdas sivu. Ja nimenomaan kaunis sellainen.

Ja nyt tuntuu, kun pujautan valkoiset tohvelit jalkaani, että elämä sotkunkin keskellä on aika luksusta. Aika kivaa. Hiippailen tavarakasoja väistellen pehmein askelin kohti laitettua asuntoa ja kirkasta tulevaisuutta.

_MG_1771 kopio_MG_1751 kopio

Eilen kävin toisen ystävän kanssa juoksemassa, toisen ystävän kanssa pelaamassa racket ballia. Kummallakin ystävällä on mukava ote elämään. Toisen kanssa saunoimme yömyöhään, ja kuten aina, myös tällä kertaa täysin absurdit ja yli-idealistiset aivohyrrämme alkoivat hyrräämään vauhdilla. Syntyi ideoita, suunnitelmia, unelmia, tavoitteita.

Huomasin taas, miten paljon paremmin pysyy raiteillaan, kun antaa muidenkin vähän auttaa: Vähän tökkiä oikeaan suuntaan ja korjata omissa, vähän liian tiiviissä ajatuksissa kieroutuneet luulot.

Aina on uuden alun mahdollisuus. Elämässä ei ole sellaista hetkeä, joka ei olisi risteyspaikka.

-Henriikka