Täytin eilen vuosia. Päivä oli niin onnellinen, ja nyt kotimme on täpötäynnä kukkia. Olin ajatellut lähteä Ateenaan, mutta jäinkin kotiin. Eikä kaduttanut lainkaan. Olin kotona koko päivän, ja reilu 30 ystävää kävi päivän mittaan kakulla – eikä ihan tavallisella kakulla, vaan maailman kauneimmalla sellaisella.

Ennen kakkukuvia kuitenkin muutama kuva tältä aamulta. Janne oli luvannut järjestää tälle aamulle synttäriyllätyksen, kun eilinen meni ystävien kanssa.

Lähdimme aamuvarhain raitiovaunulla, aamukahvit take away -kupeissa, kohti Katajanokkaa. Janne vei minut Kauppatorin viereiselle Allas Sea Pool -ulkoilma-altaalle, jossa en ollut vielä koskaan käynyt. Kruunu päähän ja uimaan.

Altaassa matkaa uivat mummot nauroivat nuorelle rakkaudelle. Janne pomppi jalat jäässä altaan reunalla ja tallensi muutaman kuvan. Toinen mummoista oli ollut oman miehensä kanssa 30 vuotta, toinen 55 vuotta. Nauroin heille, että suorituspaineet käyvät pian sietämättämöksi. Vastasivat, että jos tulee lauantaina yhdessä aamu-uimaan, niin luultavasti pyyhkii hyvin.

Toiset mummelit nauroivat, kun hytisimme pyyhkeet ympärillä pienen matkan saunaan, vaikka olimme vain lämpimässä vedessä. He olivat olleet juuri merivesialtaassa, joka on hädin tuskin muutaman asteen, ja keskustelivat saunassa:

”Oli kyllä tosi lämpimän tuntuista vettä.”
”Joo, niin kyllä oli. Melkein kuumalta tuntui.”

Pyörittelin silmiäni ja tuhisin kainaloon. Leijat.

Nauroin itsekseni myös kolmansille mummoille pukuhuoneessa. Heidän keskustelunsa oli ratkiriemukas:

”Otatko hörpyn vettä?”
”No, kiitos! …Mutta tämähän maistuu ihan anisviinalta.”
”Se on anisviinapullo!”
”Mutta onko täällä kuitenkin vettä.”
”Ainakin suurimman osan pitäisi olla kyllä vettä.”

Aamu oli niin hyvä. Tunsin oloni Helsingin kruununprinsessaksi. Aurinko paistoi suoraan suihkutilaan ja suihkusta valuva vesi näytti vastavalossa täydelliseltä. Hetki oli niin kaunis, että siitä olisi yksinään voinut kirjoittaa kokonaisen novellin.

Saunassa thaimaasta lentänyt pariskunta varmisteli meiltä, onko merivesialtaaseen meno hengenvaarallista. Kehotimme rohkeasti kipuamaan uimatikkaat pipopäisten mummojen vanavedessä. Pukuhuoneessa nainen harmitteli, ettei ollut hypännyt merivesialtaaseen miehensä perässä. Mies oli pomminsa jälkeen näyttänyt olevan niin shokissa, että nainen oli kastanut jalkansa vain polviin saakka. Totesi kyllä, että uimatta jättäminen on hyvä syy palata Helsinkiin.

Uinnin jälkeen kävelimme Vanhaan Kauppahalliin kahveille. Hyrisin jouluoloa. Olisipa kaikki päivät kuin syntymäpäivän jälkeisiä päiviä.

-Henriikka