arkisto:

marraskuu 2017

Hämmentävimmät kuvat Instagram-historiassani

kommentoi
–
randomTags:

Liityin Instagramiin neljä vuotta sitten, syksyllä 2013. Muistan miten jännityksissäni ja innoissani olin. Hankin älypuhelimen huomattavan paljon muita myöhemmin, joten myös Instaan rantauduin verrattain myöhään.

Tuuttasin tietysti tilin täyteen melko harkitsemattomia puhelinkuvia. Pitkäänhän Instagram olikin monelle bloggaajalle nimenomaan ”pääsy kulisseihin”, behind the scenes -materiaalia varsinaisista blogikuvista.

Lähiviikkoina vanhoista IG-kuvistaan ovat kirjoittaneet ainakin Arttu, Sara ja Annika. Heitän soppaan oman historiani huvittavimmat ja hämmentävimmät kuvat. Olkaa hyvä!

Artsua sen olla piti. Kuvateksti on kyllä kokonaisuuden noloin.

Ja näyttää maanantailta! Herttainen etenkin tuo nuhjuinen, vanha kakkupala.

SkiExpo-messuilla marraskuussa 2013. Jonnet ja mä.

Älä hyvä ihminen lähde vaeltamaan duffel-kassin kanssa.

Kiva sommittelu. Kivat rutut.

Olen taatunvarma, että filtteri on Hudson!

Tämä kuva huutaa: minulla ei ollut laittaa mitään kunnollista kuvaa instagramiin, mutta halusin silti laittaa jotain.

Kiva poju, kiva kukkakimppulajitelma, kiva tarra.

Koko kuva hohkaa mandariinin väreissä.

Oikeinkirjoitus on ääliöille. Kirppitorit rulaa!

Taisin olla kyllästynyt Jannen naamaan?

Harkitun ja asetellun näköinen vaatekuva. NOT.

Huokuuko kuvasta, että meillä oli ihanaa, rentoa, hauskaa?

—

Moni seuraaja haikailee menneisiin vuosiin ja aidompiin kuviin. Joskus kyllä tuntuu, että aika on kullannut muistot. Itselläni näitä katsoessani ensimmäinen ajatus on, että miten kukaan on voinut näistä joskus ilahtua? Toisena tulee tietysti ilo siitä, että valokuvataidot ovat todella parantuneet.

Aitouden puolesta liputan kyllä ehdottomasti. Mutta monet näistäkin tilanteista ovat vielä melko kirkkaina mielessä, ja tiedän niiden olleen oikeasti paljon kauniimpia tai vaikka valoisampia kuin näissä kuvissa. Valokuvaustaitojen kehittyessä on oikeasti mahdollista tallentaa tilanteita sellaisina kuin ne ovat. Ja monethan näistä vanhoista eivät ole tilanteita ollenkaan: kuva lampusta, kuva jalasta, kuva kädestä…

Muutos on pysyvää, enkä aio seistä tiellä. Saa nähdä miten makeasti nauran neljän vuoden päästä nykyisille kuvilleni.

-Henriikka

Ps. Idalle tuhannesti sydämiä siitä, että kuvien perusteella hän on tukenut minua niin hyvinä kuin huonoina instahetkinä.

Vuoden ensimmäiset pikkujoulut

8
–
astiat, ruoka ja juoma, sisko, yhteistyöTags: ,

Kaupallinen yhteistyö: Earth Control & Asennemedia

Vietimme eilen vuoden ensimmäisiä pikkujouluja. Hauskinta oli, että ne pidettiin puolen tunnin varoitusajalla.

”Moi. Tuutko meille juomaan glögiä ja herkuttelemaan vähän? Olis kiva nähdä”, soitin siskolleni. Hän saapui paikalle lähes seuraavalla raitiovaunulla.

Ajattelen koko ajan mielessäni sanaa ”pikkujoulupäiväkahvit”, vaikka kahvin sijasta tarjolla olikin glögiä. Glögin rinnalle mantelia ja rusinoita, mandariineja, siemennäkkäriä, brietä ja avokadoa. Ihan tosi simppelisti. Pöydän kruununa lakritsitaatelit, joihin olen aivan koukussa.

Pikkujoulut olivat vuoden ensimmäiset, enkä tiedä onko sellaisia tulossakaan, jos en itse aio järjestää lisää (totta kai aion!) Glögimukillisetkin olivat Roosaliinan ja Jannen vuoden ensimmäiset, ja kyllä niistä nautittiinkin. Ja ihanaa, mandariinikausi. Murhekäyrät lähtevät tasaiseen laskuun samaa tahtia, kun mandariinien maku paranee.

Mutta niistä pikkujoulupöydän kruunanneista lakutaateleista vielä vähän: lakritsimaustetut taatelit ovat Earth Controlin uutuus. Olen ostanut pusseja jo muutamalle ystävälleni ja koukuttanut makuun yhtä monta. Taatelin ja lakun yhdistelmä on ihan taivaallinen!

Lakumausteen ja taatelin lisäksi tuotteissa on vain auringonkukkaöljyä. Lakritsisten lisäksi myynnissä on myös kaakaokuorrutteisia taateleita ja jouluksi myyntiin tulevat myös kanelitaatelit.

Ostan ihan taatusti tuleviin pikkujoulupöytiin vähintään näitä lakuversioita.

Rakastan tätä yllä olevaa kuvaa! Kaksi rakasta ihmistä nauramassa sydämen kyllyydestä. Spottaa myös mandariini, jonka karsin tarjoilupöydästä liian vähäisen kypsyysasteen vuoksi.

Meidän spontaanit päiväpikkujoulut kestivät pari tuntia. Kun ovi pamahti kiinni sisaren lähdettyä, iski päälle se stressi, josta eilen kirjoitin. No mutta itse herkkuhetken ajan kaikki oli hyvin, kaikki oli mysigt. Ja onneksi glögiä sai litkiä vielä pitkin päivää, ja pöydän riipiäisiä riitti. Voi, kultainen joulunalusaika.

       On totta tosiaan ensimmäinen vuosi, kun minulla ei ole firman pikkujouluja. Mutta teenkin juuri nyt aamutuimaan päätöksen, että pidän itse itselleni firman pikkujoulut. Yksi päivä, tai vähintään puolikas, töistä vapaaksi ja jotain ihanaa ohjelmaa. Ehkä nukun pitkät unet tai käyn vaikka keilaamassa. (Nyt alkoi naurattaa ajatus minusta yksin keilaamassa keilakengät jalassa, cocktail-sateenvarjolla koristeltu drinkki kädessä.)

Mutta nyt kun tarkemmin mietin, niin kyllä pikkujouluajatuksia on ollut ilmoilla vaikka kenen kanssa. Nyt pitäisi vaan lyödä päiviä kalenteriin ja ottaa ilo irti tulevasta kaudesta.

Ihanaa viikkoa.

-Henriikka

Stressi.

8
–
elämä, oma tyyli

Yhtäkkiä se iski – lamauttava, typerä sunnuntaistressi. Pelko siitä, ettei saa kaikkea valmiiksi, ettei pysty kaikkeen, ettei onnistu. Pelko, ettei riitä.

Jo eilen se hiipi ajatuksiin. Parin rennon päivän jälkeen avasin vielä ennen nukkumaanmenoa kalenterin katsoakseni, miltä se näyttää tulevina päivinä. Olin merkinnyt sunnuntain, siis tämän päivän, työpäiväksi.

Ja tänään en saanut kaikkea (puoltakaan) valmiiksi siinä aikataulussa, kun olin ajatellut. Stressi löi kunnolla päälle ja söi puolet tehoista. Hetken pyöriskeltyäni oli parempi lähteä hetkeksi ulos.

Kävelimme rauhassa. Ilta pimeni. Haimme kahvit suosikkikahvilastani, ja minulla lienee kahvilanpitäjän kanssa jo telepaattinen yhteys, sillä juuri tänään hän ymmärsi ehdottaa: ”Otatko kahvin kanssa vielä ekstrakonvehdin?”

Pysähdyin välillä ja yritin vetää keuhkoihin mahdollisimman paljon happea. Tuntui, ettei se onnistunut liikkeessä. On outoa, kun stressitasojen ollessa korkealla, tuntuu ettei ilmaa yksinkertaisesti mene keuhkoihin yhtä paljon kuin yleensä.

Ulkona oli kamalan kylmä, vaikka olin merinovillapaidassa. Kietouduin huiviini, kun tuuli tuiversi sisään kauluksesta, lahkeista ja hihansuista.

Tämä on juuri sellaista stressiä, joka ajaa pitkittyneenä uupumukseen. Ärsyttää tajuta se. Juuri sellaista stressiä, jota ei kenenkään, saati 26-vuotiaan, kuuluisi tuntea.

Kenenkään henki ei ole kyseessä, stressi ei ole kenenkään muun kuin itseni aiheuttamaa. Itse olen omat tavoitteeni asettanut, itsepä yritän olla ja tehdä kaikkea kaikille koko ajan.

    Tämä ei ole stressiä, jota sairaanhoitaja tai vaikka kätilö tuntee, kun joutuu tekemään liian paljon töitä ilman, että voi vaikuttaa asiaan. Tai stressiä, jota joku tuntee yt:eiden alla, kun työpaikka on vaarassa ja lapset elätettävänä.

Minun stressini on hyväosaisen kitinää, omien voimavarojen yliarviointia ja optimistista ajanhallintaa. Luuloa siitä, etten tarvitse viikkoon vapaapäiviä.

Voin osoittaa itse itseäni sormella ja syytellä. Vaan tuskinpa se sama armottomuus ja vaativuus itseään kohtaan toimii edelleenkään.

-Henriikka

Perjantaitreffit ja ekat joululahjaostokset merellä

3
–
matkustus, yhteistyöTags: , ,

Kaupallinen yhteistyö: Tallink & Asennemedia

Olimme eilen risteilemässä! Ihana kirjoittaa minireissusta heti, kun se on vielä kirkkaana mielessä.

Olimme päättäneet Jannen kanssa haluavamme, ja oikeastaan tarvitsevammekin, Singaporen matkani jälkeen todellisen treffipäivän. Päivän ilman töitä, päivä jonka tarkoituksena on vain kiireetön, stressitön yhdessäolo. Merkkasimme päiväksi eilisen.

Pidempään blogia seuranneet tietävät kyllä, että pidämme laivoista. On mukava kellua merellä, nauttia rauhassa. Olen yrittänyt joskus selittää jollekkin laivakammoiselle innokkuuttani laivoja kohtaan ja kiteytetysti ajatukseni menevät jotenkin näin: Kerrankin hallittavissa oleva määrä virikkeitä ympärillä niin, että voit tietää saavasi niistä kaiken irti ilman hoppua siinä ajassa, jonka risteily kestää.

Tällä kertaa olimme kuitenkin ensi kerran päiväristeilyllä niin, ettemme edes nousseet maihin. Vaikka rakastankin Tallinnaa, laivaan jääminenkin tuntui eilen helpotukselta. Kehräsin mukavuusalueellani niin äänekkäästi, että koko laiva kaikui. No stressssssss.

Mitä toivoimme risteilyltä? No ennen kaikkea sitä yhdessäoloa. Mutta myös herkkuruokaa ja jouluostoksia – tuntui mainiolta idealta taklata kaikki muutamat jouluostokset yhdellä risteilyllä.

Ruokahommat alkoivat ansiokkaasti: on se kumma, kun munavoita tai raejuustoa ei koskaan syö aamupalaksi kotona, mutta noutopöydästä lautasella nätisti aseteltuna ne tuntuvat suurtakin suuremmilta herkuilta.

Janne mutusteli minipannukakkujaan ja joi pari kuppia kahvia. Nauroin ääneen, että mikäs buffet-asiantuntija se hänestä on tullut, kun hän neuvoi säästelemään tilaa paluumatkan lounaspöytään.

Olemme tänä vuonna joulun poissa Suomesta, Tansaniassa. Lokakuun lopussa tuli hetkellinen paniikki siitä, että joulufiilistely on aloitettava tänä vuonna aiemmin – äkkiä joululaulut päälle ja joulusukkia takanreunalle.

No, joulua voi onneksi viettää myös Suomen ulkopuolella, mutta lahjat on tällä kertaa hankittava vähän aiemmin. (Olemme juuri sellaisia viimeisen viikon lahjanhankkijoita.) Montaa lahjaa emme anna, mutta jotain kuitenkin – pieniä, kivoja muistamisia perheenjäsenille, ystäville ja ainakin kummitytölle.

Kiersimme laivan ostostarjontaa joululahjoja silmällä pitäen. Megastarin ostosristeilyllä on ostosetu: jalkamatkustajat saavat 10€ hyvityksen ostosten ylittäessä 150€, ja automatkustajat vastaavasti 30€ hyvityksen kertaostosten ylittäessä 400€. Janne oli vakaasti päättänyt, että ostamme kaikki lahjat samantien laivalta, joten sillä idealla oltiin liikenteessä. Helposti vaan, kaikki samalla kertaa.

Tavoitteeseen ei aivan päästy, mutta useampi lahja löytyi hyllyiltä. Luonnonkosmetiikkaa, kauluspaita, nahkahanskat, viiniä ja pari herkkulahjaa. Tarjonta on kyllä tosi laaja, vaikka tietysti isoonkaan laivaan ei mahdu kaikkia omia suosikkibrändejä.

Laivamatka kesti Tallinnaan kaksi tuntia, oli tunnin perillä ja kesti taas kaksi takaisin. Kun siis lähdimme matkaan 10:30, olimme jo iltapäivällä takaisin.

Menomatkan kuljimme business-loungessa, joka on Jannen sanoja lainaten aivan timanttinen, jos joskus matkaan haluaa panostaa vähän enemmän. Aamiaisbuffa juomineen, päivän lehdet, hyvät maisemat ja oma rauha.

Takaisin kuljimme comfort-loungessa, joka on mukava sekin, mutta uuden Megastarin ollessa jo itsessään niin hieno, niin rauhallisina päivinä comfort-loungen ja yleisten tilojen eroa tuskin huomaa. Mutta ruuhka-aikoina suht pienellä summalla voi ostaa itselleen paikan tuonne comforttiin, johon kuuluu sitten tietysti myös pientä purtavaa, kahvia ja sellaista.

Laivalla oli jälleen rentouttavaa. Jos teistä joku halajaa Tallinnan risteilylle, niin minulla olisi jakaa teille alekoodi TS123710. Koodi on voimassa Tallinnan päiväristeilyllä, joko tällaisella laivalla tehtävällä ostosristeilyllä tai perinteisellä päivärsiteilyllä, jossa on myös maissaoloaikaa. Varaus- ja matkustusaika 2.11.-19.12, ja hinta on 16€/aikuinen ja 8€/lapsi kansipaikoilla. Paikkoja on rajoitetusti.

Kun puoli neljältä olimme takaisin satamassa, tuntui, että laivan nojatuoleihin olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Mutta jatkoimme treffejämme Helsingissä: jätimme puhelimet kotiin, lähdimme kiertämään kaupunkia ja päädyimme Piece & Loveen viinille ja pitsalle. Illalla katsoimme Mad Menia vieretysten sohvalla ja söimme pensasmustikoita kahvin kanssa. Erittäin hyvä date day.

-Henriikka

10 kysymystä, joita olen miettinyt tänään

18
–
random

1. Miksi jotkut esanssit maistuvat sille, mitä ne esittävätkin, ja toiset eivät yhtään? (esim. meloniesanssi ei muistuta edes kaukaisesti melonia)

2. Miksi toiset biisit saavat liikuttumaan salamannopeasti, vaikka niihin ei ole minkäänlaista henkilökohtaista tunnesidettä? (Dancing in the moonlight, Kun silmäni mä auki saan…)

3. Miksi oma irronnut hius on perus, mutta tuntemattoman hius kuvottava?

4. Kun laivalla kuulutetaan laivan tulleen satamaan ja ulospääsyn olevan peräaulasta, niin tuleeko kellään muulla mieleen peräaukosta?

5. Miksi itämaisen musiikin tahtiin tekee mieli tanssia teatraalisesti heti ensirytmeistä lähtien, vaikkei musiikki- saati tanssityylistä ole mitään kokemusta?

6. Miten Frozenista saattoi tulla niin suuri hitti? Kuinka kauan hurma voi vielä kestää?

7. Kuinka Fazer on onnistunut keksimään jo lukuisia nerokkaita nimiä (Fazer, Kiss-Kiss, Dumle, DaCapo…) ja minun ei onnistu keksimään yli puolen vuoden aikanakaan nasevaa nimeä yritykselleni?

8. Miksi kaikki vaikuttavat näyttävän hääpuvuissa poikkeuksetta upeilta?

9. Miksei syyspimeydestä lannistunut lapsena lainkaan, eikä energiaa ollut silloin kaamoksesta huolimatta yhtään vähemmän?

10. Ovatko kaikki sanonnat vanhoja? Korotetaanko nykyiset lentävät lauseet myöhemmin sanonnoiksi? (”Oma maa mansikka, muu maa mustikka”, ”Jonnet ei muista”…)

—

Lie mitä kaikkea olen miettinyt, jota en nyt muista. Nyt laitan aivot offlineen, iloitsen alkavasta viikonlopusta ja huomisesta GoExpo Winteristä, lisään huulipunaa ja lähden treffeille. Uijui.

Iloa viikonloppuun!

-Henriikka

Kuinka ottaa Berliini haltuun? Kaksi vaihtoehtoa hop on hop off -bussille

kommentoi
–
matkustus, yhteistyöTags: ,

Kaupallinen yhteistyö: Nordic TB & Germany Tourism #citybreakgermany

Vietin syksyisen kolmipäiväisen Berliinissä syyskuun puolivälissä. Tämä ei ollut ensimmäinen kertani Berliinissä ja suosituimmat turistikohteet olin rastinut listaltani jo edellisillä kerroilla: Check point Charlie oli nähty, samoin DDR-museo, Brandenburgin portti ja monet muistomerkit. Tällä kertaa päästiin siis itse asiaan: sukeltamaan kaupungin todelliseen luonteeseen.

Ajattelin ensin, että kuljen kaupungissa itsekseni sen kummempia suunnittelematta. Tajusin kuitenkin aika pian, ettei kahden yön reissulla saa näin suuresta kaupungista riittävästi irti, jos lähtee harhailemaan päättömästi.

Lopulta päädyin Visit Berlinin suosituksesta kahdelle erilaiselle turistikierrokselle, joita voin molempia suositella lämmöllä. Vaikka en yleensä nauti ohjatuista kierroksista, osallistuisin kummalle tahansa uudestaan.

Berliini pyöräillen

Berliini on rentojen polkupyöräilijöiden unelmakaupunki: homma on yhtä helppoa kuin Kööpenhaminassa, mutta sääntöihin suhtaudutaan puolet hövelimmin.

Olin Berlin on Bike -yrityksen ohjatulla pyöräkierroksella, joka kiemurteli useamman kymmenen kilometriä ympäri Berliiniä. Parasta oli kierroksen teema: Green & Alternative Berlin. Kuuntelin herkeämättä oppaan puheita ja kyselin lisää. Opas oli oikea Berliini-tietopankki mutta selkeästi hyvin perillä muustakin kuin patsaista ja historiasta.

Sama lafka vuokraa pyöriä myös omatoimiseen kiertelyyn, mutta nautin kyllä itse siitä, että joku ohjasi letkaa ja sain vain onnellisesti seurata perässä punaisella pyörälläni.

Pyöräilimme viisi tuntia (käsittämättömän pitkään!) mutta aika tuntui kuin kahdelta tunnilta.

Esimerkkejä paikoista, joissa kävimme:

Marchenbrunnen fairy tail fountain

Ihana, ihana suihkulähdepuistikko. Haluan ensi kerralla ottaa tänne eväät ja viettää aikaa kirjaa lukien.

Berlin’s Holzmarkt Urban Village

Luova alueprojekti, jossa joen viereen on alettu rakentaa urbaani kylää: alueella työskentelee luovan alan toimijoita ja hökkeleissä on niin ravintoloita, kahviloita kuin baarejakin. Voin vain kuvitella, millainen lungi meno täällä vallitsee kesäiltoina.

Martkthalle Neun

Berliinin vanha kauppahalli täynnä uutta energiaa. Paljon ruokatarjontaa kakuista hedelmämyyjiin ja ruokaisampiin puljuihin. Leikkokukkia, kaupunkilaistapahtumia teemoittain ja koko kaupungin kirjo kohtaamassa toisiaan.

Prinzessinnengärten / Princess Garden

Keskellä kaupunkia, aitojen takana on avoin mutta salaiselta tuntuva puutarha. Puulaatikoissa kasvaa vaikka mitä kasveja ja yrttejä, ja kojusta voi ottaa matkaan siemenpommeja vapaaehtoisella maksulla. Vuonna 2009 aloitettu pilottiprojekti on upean vihreä ja energisoiva.

Green Berlin Tour

Varmaan arvaattekin, että myös Berliinistä löytyy kasvisruokaa, kestävän kehityksen projekteja, luonnonkosmetiikkaa, zero waste -juttuja ja ekologista elämäntyyliä… Berliini on äänestetty vegaaneiden ykköskaupungiksi. GreenMe Berlinin järjestämä ”turistikierrokseni” paneutuikin näihin teemoihin kaupungissa.

Oppaanani oli aivan ihana Florinn, josta kirjoitinkin jo paikan päällä oman juttunsa. Hän kirjoittaa kestävään kehitykseen paneutuvaa heads up! -nettijulkaisua ja kiertelimme Berliiniä yhdessä monta tuntia.

Esimerkkejä paikoista, joissa kävimme:

FOLKDAYS

Aivan ihana kivijalkaputiikki, jonka tuotteet ovat myynnissä myös nettikaupassa. Reiluja, laadukkaasti käsintehtyjä tuotteita käsityöläisiltä eri puolilta maailmaa urbaanilla designilla. Jään varmasti seuraamaan nettikauppaa Suomesta käsin.

Ju’s Bar

Mehuja, smoothieita, voileipiä, cateringia… Nuoret mimmit laittoivat putiikin pystyyn ja hoitivat bisnestään hymyllä ja innolla.

Tofu Tussis

Palasimme kauppahalliin, sillä kierrokseen kuului Tofu Tussis -tofuhampparit. Tofuun keskittynyt firma myi niin monennäköistä tofua, että oma tietämykseni kyseisestä raaka-aineesta kalpeni täysin.

Urban Cosmetics Berlin

Todella mielenkiintoista tutustua berliiniläiseen luonnonkosmetiikkaan! Nöyrä omistajanainen kertoi meille tuotteistaan ja ideologiasta pienehkössä liiketilassaan. Ostin muutaman lentolaukkuun menevän minipullon kotiinkin, vaan en näin lyhyen käyttökokemuksen jälkeen osaa kommentoida vielä kunnolla.

Original Unverpackt

Zero Waste -kauppa, joka sai sen avaamisen yhteydessä paljon medianäkyvyyttä myös Suomessa. Putiikin tarkoituksena on tarjota ostomahdollisuuksia ilman pakkausmateriaaleja tai mitään ylimääräistä roskaa, kemikaaleja tms.

Florinn oli varautunut omiin ostoksiina ottamalla mukaan pari paperipussia. Oliiviöljylle hänellä oli mukana vanha pullonsa. Kaupasta pystyi ostamaan irtomyyntinä myös esimerkiksi shampoota.

Jotenkin uskon ja toivon, että tulevaisuus voisi näyttää tältä vielä paljon laajemmassa mittakaavasa.

Ehkä olen ylipäänsä vähän liian jökkiytynyt ajatukseen, että kaikki kaupunkikierrokset olisivat luurit päässä hop on hop off -bussilla kierrettäviä massaturistirysäyksiä. Varmasti monella muullakin kaupungilla olisi tällaisia vastaavia vaihtoehtokierroksia, jos vain ottaisin selvää.

Aion kyllä totta kai myöhemmin paneutua vielä niihin salapaikkoihin, jotka löysin aivan itse. Mutta jos totta puhutaan, niin nämä opastetut kierrokset toivat hyvää ryhtiä lomapäiviin ja toivat myös paljon informaatiota ja hiljaista tietoa, jota en koskaan olisi omin päin keksinyt.

-Henriikka

Oo se kuka oot

2
–
muoti, oma tyyli

Otimme aamulla Jannen kanssa nämä kuvat. Oli erihyvä aamu kymmenen tunnin yöunien jälkeen, vaikea olla hymyilemättä jne. Repeilin tuon tuosta ja hölötin.

Janne: ”Sun pitää varmaan nyt olla vähän coolimpi, kun sulla on tuo pipokin.” Pistin parastani ja saimme yllä olevan kuvan.

Vaan jos ihan totta puhutaan, niin pidän paljon enemmän tästä toisesta kuvasta ja Wallace-hymystä. Tässä oon just se kuka oon.

Ekaluokkalaisena pompin aina kouluun koko vajaan kilometrin matkan. Hyppelin sillä lailla iloisesti.

Isoveljeni luokkakaverit irvailivat veljelleni: ”Onko se sun pikkusisko, joka pomppii kouluun?” Sain tiukkasävyisen ehdotuksen, että siitä lähtien kävelisin koulumatkani niin kuin kaikki muutkin. Tottelin.

Säästin veljeni (ja ehkä itsenikin) isommalta ivalta. Mutta luulen kyllä, että olisin kuitenkin nauttinut enemmän pompuista. Olisin ollut just se kuka olin. Ja oon.

Olen toisinaan suorasanainen. Korjaan, täräyttelijä. En pahuuttani, sanani vain kulkevat toisinaan ajatuksiani nopeammin. Maailman suurin vale on, että kannattaisi puhua suoraan. Olen oppinut kantapään kautta.

Muistan edelleen hölmistyneen ilmeen, kun aloitin muuan tuttavuuden 17-vuotiaana seuraavin sanoin: ”Ai sun nimi on Benjamin? Se nimi ei kyllä sovi sulle yhtään, et näytä nimittäin yhtään Benjaminilta.” Hymyilin kyllä! Ja uskokaa ja älkää, ei hän tosiaan näyttänyt.

Tänään aamiaisella kavereiden piirittämänä sain taas kerran naurua kommenteistani, vaikka olen onneksi oppinut melko hyvin hallitsemaan ja suodattamaan sanomisiani ja niiden sävyä.

Ensin vähän hävetti, sitten mietin, että oon just se kuka oon. Ja toisaalta suorista sanoistani ovat lähteneet myös monet parhaat asiat elämässäni.

Kunpa jokainen meistä uskaltaisi olla just sellainen kuin on ja koittaisi vähän vähemmän olla sellainen kuin kaikki muut ovat. Kun siis paljastettakoon näin kirjoituksen lopuksi, että niitä kaikkia muita ei ole edes olemassa. On vaan verrattomia yksilöitä – cooleja ja noloja, pomppivia ja pomputtomia, sanoissaan suoria tai kiemurtelevia.

-Henriikka

takki/Minimum, huivi/Balmuir, pipo/H&M, kengät/Vagabond, farkut/Levi’s, lapaset/käsityötä

1 2