9.4.2018

Tänään oli kesän ensimmäinen päivä

–

kaverit, mökkiTags: iivantiira, kuhmo, mökki kuhmossa

Tänään se alkoi, kesä. Voi olla, että se menee vielä hetkeksi jossain vaiheessa tauolle, mutta tänään oli joka tapauksessa kesän ensimmäinen päivä.

Heräsin aurinkoisesta Tallinnasta. Varsin pitkäksi venyneen vötkistelyn ja valtavan aamiaisen jälkeen lähdimme kiertämään kaupunkia. Lämpömittari näytti 15 astetta, ja villakangastakki oli riisuttava. Korjaan: villakangastakin sai riisua.

Kotiin päästessäni etsin kuvia yhdestä viime kesän lempi-illoistani. Kuhmon korvessa, ylhäisessä yksinäisyydessä. Spontaani eväshetki kalareissun jälkeen niemennokassa. Loputtoman paljon valoa, vaikka kello näytti jo yli kymmentä. Kesämökillä lämpeni sauna.

Tänään takki kyynärvarrella kulkiessa, auringon lämmittäessä kasvoja, ystävä totesi rinnalla:
”Me selvisimme talvesta tänäkin vuonna.”

En itse pysty ottamaan selviämisen kunniaa, kun olen hiihdellyt ties millä maiduilla ja mantereilla tänä syksynä ja talvena, mutta Suomessa majailleille nostan silinterin korkealle. Niin totta tosiaan selvisitte.

Lähdenkin tästä kanahäkille etsimään keltaista nahkatakkiani, terottamaan makkaratikkuja.

-Henriikka

14.1.2017

NBE 2017: Tervetuloa kansainväliset bloggaajavieraat!

–

blogit, matkustus, tapahtumatTags: ahvenanmaa, ahvenanmaa talvella, åland, hossa, jurmo, kansainväliset matkabloggaajat suomessa, kuhmo, nbe, nbe 2017, nordic blogger experience, suomussalmi, wild taiga

Tänään se alkaa: Nordic Blogger Experience 2017 (tiiviimmin sanottuna NBE). Useita kymmeniä ulkomaalaisia matkabloggaajia tai matkustuksesta kirjoittavia bloggaajia saapuu Suomeen ja levittäytyy kaikkialle Lapista maan eteläisimpään kärkeen saakka.

Olen itse toista vuotta mukana host-bloggaajan roolissa, eli kuljen porukan mukana ja perehdytän parhaani mukaan ympärillä nähtävään ja koettavaan. Jaan puhelimestani wifiä, tulkkaan tarvittaessa ja autan juoksevissa asioissa.

Ja tietysti julistan, kuinka kaikki suomalaiset rakastavat avantouintia, vaikka itse olen kokenut sen vain kerran – enkä nauttinut yhtään.

Kuvissa on sympaattinen hetki viime vuodelta. Olimme Ahvenanmaan retkellä vajaa kymmenen hengen porukan kanssa. Istuimme Jurmossa, paikallisen kaverin kotona, joimme kahvia ja söimme korvapuusteja. Pihalla oli paukkui pakkanen, mutta sisällä oli lämmintä.

Olin niin kovassa flunssassa, että pelkäsin nenäni irtoavan.

Eivätkä nämä edes ole kovin kummoisia kuvia, mutta muistan tunnelman iholla vuoden jälkeenkin. Yllättävä kyllä, hetkessä oli paljon sysisuomalaisuutta.

Nyt olen matkalla lentokentälle, ja parin tunnin päästä lähtee lento Kajaaniin. Vuorossa on Wild Taiga -kierros Kainuuseen; Kuhmoon ja Suomussalmelle. Tiedossa on luontoa ja kulttuuria.

Saan mukaani kuusi bloggaajavierasta: Koreasta, Puolasta, USA:sta, Perusta ja kaksin kappalein Tsekeistä.

Samaan aikaan toiset bloggaajat ovat Rukalla, toiset Vantaalla, osa Järvi-Suomessa… Tiistai-iltana kokoonnumme yhteen ja loppuviikko meneekin MATKA-messujen hälinässä ja kansainvälisten vieraiden kanssa iltahippaloissa ja Nuuksiota valloittaessa.

Varsin hyvä tapa käyttää viimeiset lomapäivät viime kesältä. Ihana päästä näyttämään muualta saapuville intoaan ja rakkauttaan Suomeen, eritoten Kainuuseen ja Helsinkiin.

Miten kivaa tästä voi tulla, jos jo viime vuonna nautin nenä miltei irroneena?

-Henriikka

Ps. Jos projekti kiinnostaa, kannattaa seurata seuraavien 1,5 viikon ajan hashtagia #NBEfinland.

1.10.2016

Sama aurinko laskee niin Kuhmossa kuin Havaijillakin

–

elämä, mökki, outdoorTags: iivantiira, kainuu, kesämökki, kuhmo, mökki kuhmossa

Poden reissuni ensimmäistä väsymyksen päivää. Tiedättekö, kun kauan odotettu reissu koittaa: on paljon uutta tekemistä ja näkemistä, ja fiilikset vaihtelevat koko ajan. Jossain kohtaa reissua iskee tajuntaan kaikki se uusi, mikä purkautuu totaalisena väsähdyksenä. Tunne ei ole sinänsä myönteinen eikä kielteinen, se on vain kohta, kun tajuaa olevansa pyörällä päästään ja väsynyt.

Lähden vielä tänään SUP-lautailemaan toiselle puolelle O’ahun saarta, parin tunnin matkan päähän. Ennen suppailua aion kuitenkin vetää syvään henkeä, mussuttaa toissapäiväiseltä Farmer’s Marketilta ostettua sokeritonta browniesia ja levätä vähän.

Tänään oli ensimmäisen viikon viimeinen koulupäivä, ja nyt viikonloppu odottaa edessä villinä ja vapaana. Huomiseksi vuokraamme minibussin kielikurssikavereiden kanssa ja lähdemme seikkailemaan, sunnuntaina osallistun koulun järjestämälle reissulle saaren itäosiin. Maanantaina on taas koulua puoli yhdeksästä lähtien, joten nukkuakin pitäisi. Ainakin vähän.

Mutta miksi kesäisiä mökkikuvia Kuhmosta? Kun jaoin eilen kuvia Waikiki-beachin auringonlaskusta, tuli mieleeni elokuun ilta kesämökillä. Olin päässyt vihdoin lähtemään Näätämöstä ja nukkunut edellisyön Rovaniemellä. Mökille päästyäni pöydässä odotti ruoka, sauna oli lämmin, ja auringonlasku oli aivan varmasti kesän kaunein. Soutuveneilimme ja ongimme ahvenia onnellisina.

Aurinko laskee niin täällä Honolulussa kuin Suomessakin. Sama, valtava aurinko.

Tuntuu, että reissussa tapahtuu niin paljon, niin lyhyessä ajassa, että on hyvä palata hetkiin, joissa seesteisyys oli läsnä. Näitä kuvia katsoessa reissuväsymys tuntuu kevyemmältä, ja Suomikin varsin hyvältä vaihtoehdolta paluumaaksi.

Hetken päästä nousen ylös sängyltä pakkaamaan pyyhettä ja bikineitä ja suuntaan kohti illan aktiviteetteja.

-Henriikka

29.7.2016

Lentäisin yli tän kapisen kylän

–

elämä, mökkiTags: kuhmo

Jos lintu oisin,
lentäisin
yli tän kapisen kylän,
pois täältä kiitäisin.
Tuuli tarttuis siipiin,
siinä lepäisin vaan.
Heräisin siniseen.

Vain minä ja tuuli,
jos lintu oisin.
Voisimme olla,
vain minä ja tuuli.

Kun täällä kukaan ei nää,
ei nää eikä kuule.
Jos päästä vois pois,
jos lentää vois.

Tän melun jos sais vaan
vaimentaa,
nostaisin pintaan
vain nämä äänet:
puitten havinan,
en paljon muuta.
En haluis kai muuta,
kun puitten havinaa.

Mut se ei mee niin,
täällä mikään ei mee niin.
Haaveet on unta vaan
ja unet on harhaa.
Mun parempi mennä on,
kun syksy saapuu,
kun kesä jo juoksee
mäkien taa.

Yona – Lintu

28.7.2016

Muurikka kuumenee rauhan tyyssijassa

–

elämä, mökki, outdoor, perheTags: burgerit, hampurilaiset, kesämökki, kuhmo, mökkimenu

Terveisiä rauhan tyyssijasta, Kainuun korvesta, Kuhmon perukasta. Kohta pitää lähteä ongelle, mutta ennen sitä pienet terveiset teille muurikan ääreltä. Meitä on täällä mökillä koko sisaruskatras: minä, sisko, veljet ja yksi kälykokelaskin. Janne lähti eilen junalla takaisin Helsingin sykkeeseen ja työntekoon.

Kun puhutaan loma- ja mökkiruoasta, laadusta ei tarvitse suotta tinkiä. Eilinen ahvenillallinen oli omalla levelillään, mutta hyvää ruokaa voi tehdä silloinkin, kun ei ole kalaonnea. Näitä kuvia katsellessa tekee mieli sujauttaa taas mökkiburgeri suodatinpussiin ja popsia parempiin suihin.

Varsinaisia lomapäiviä on takana kolme ja tuntuu, että olen ehtinyt jo tehdä ja ajatella monen viikon edestä. Ja erityisesti ajatella: metsässä ajatuksenjuoksini on kolmesti vilkkaampaa. Huomaan käsitteleväni monta mietityttänyttä asiaa samalla, kun poimin mustikoita suoraan suuhuni. Monelle mökkeily on vahvaa aivot-narikkaan-toimintaa, mutta oma ajatuksenvirtani tuntuu löytävän tehovaihteen.

Fyysisesti mennään päinvastoin: nukun niin sikeästi, että sisko joutuu tökkimään aamulla: ”Herätyskellosi on soinut usean minuutin ajan.” Huomaan ottaneeni herätyskellon äänen smoothisti unenkulkuun mukaan.

Nyt tuli muu porukka madonkaivuureissulta. Paras laittaa läppärinkansi alas ja lähteä pyydystämään päivällistä.

-Henriikka

Ps. Suomen kieli on kyllä vinha. Pysähdyin kirjoittaessani erityisesti sanoihin ”kälykokelaskin” ja ”mietityttänyttä”. Kamoon, mitä sanoja!

19.4.2016

Kun minulta kysytään lempiruokaa

–

ruoka ja juomaTags: ahven, kesämökki, kuhmo, lettu, letut, mökki, muurikka, muurinpohjaletut, paistettu kala, paistetut ahvenet

Tiedättekö, mikä on parsamenuakin paljon, paljon parempaa? Ja voittaa mennen tullen blinikauden, pieksee kevyesti rapujuhlat ja peittoaa jäätelökesän ylivoimaisesti?

Vastaus kuuluu: kesämökkikausi ja Kuhmo-menu.

Isäni haaveilee tasaisin väliajoin tuovansa mökillemme ulkomaisia turisteja. Oppisivat tuntemaan hiljaisuuden luissa ja ytimissään, voisivat kerätä itse mustikat aamupuuroonsa ja saisivat onkiessaan ehkä elämänsä ensimmäiset ahvenet. Sitten ne paistettaisiin kauniin kullanruskeiksi ja haukattaisiin muina Nuuksamuikkuisina tikun varresta.

Kuhmo-menu on paras, kun veljet ja isä ovat laittaneet kalat ja äiti paistanut letut. Lettuihin saa tulla kunnolla väriä ja oikein rapeaksi paistunut pinta. Sisään mustikoita, lakkoja ja niin paljon kermavaahtoa, että letun rullaaminen on miltei mahdotonta. Jos syliin tippuu, ei haittaa. Suurin moka on, jos loppuu kesken. Mutta niin ei ole vielä koskaan käynyt ja tuskin käykään.

Vappuna aloitetaan grillikausi toisella kesämökillä. Uskon niistä hetkistä syntyvän ihan uudenlaisen menun. Kuka tietää, jos vielä paremman. Vaikea tosin uskoa.

-Henriikka

24.11.2015

Kesäöiden kaipuu

–

elämä, perhe, siskoTags: iivantiira, kesä, kesämökki, kesäyö, kuhmo, mökki, perhe

Selasin tänään viime kesän mökkikuvia läpi. On pitänyt kirjoittaa kalakilpailusta, karhujen katselusta ja muusta rennosta kesäilystä elokuusta lähtien, mutta materiaalia olisi niin paljon jaettavaksi, että se on aina jäänyt. Lisäksi miltei jokainen kuva pysäyttää minut. Jään miettimään kuvanottohetken tuntemuksia, ajatuksia ja elämäntilannetta. Makuja, tuoksuja, värejä. Kuvilla on uskomaton voima saada muistot kirkkaammiksi ja ehkä vielä vähän kauniimmiksi kuin hetket todellisuudessa olivatkaan.

Naurattaa tuo ensimmäinen kuva. Kylähullu perheenihän se siinä. Kalakilpailu käytiin onnistuneesti samana päivänä ja puiset mitalit roikkuvat kaulassa illallisen yhteydessä järjestyn palkintogaalan vuoksi. Päässä palkinnonjaossa luovutetut lakit ja kaikilla jalassaan mökki-crocs-kopiot. Aivan yhtä kamalat jokaisella.

Ja vähän liikuttaakin nämä kuvat. Tunnen ylpeyttä perheestäni, tunnen onnea elokuusta. Itse olen raggarina mustassa hupparissa, farkut rikki ja hiukset sotkussa. Tänä iltana iski kesäöiden kaipuu. Halu päästä mökin lämpöön, aitan kattolampun alle korttia pelaamaan.

Äiti on ihan johtajana pyjamassaan. Johtaa laumaa maailman sympaattisin mies rinnallaan. Ja tällä nimityksellä tarkoitan isääni. Joku kirjoitti toissakesänä johonkin kirjoitukseeni isästäni hänen vaikuttavan maailman sympaattisimmalta mieheltä. Ja voitte kuvitella, että hän on muistanut tituleerata itseään näillä sanoilla siitä lähtien.

Kesäöiden kaipuu. Varmasti lähes kaikille tuttu tunne. Eikä sitä poista edes into siitä, että vihdoin pakastaa, ja Aleksanterinkadun jouluvalot on nyt sytytetty. Stockmannin jouluikkuna on satumainen ja kaupunki kauneimmillaan. Mutta kesäyöt nyt vain ovat kesäöitä.

-Henriikka

9.8.2015

Erätulilla: Raakasuklaata mökkiolosuhteissa

–

ruoka ja juomaTags: foodin, kainuu, kesäloma, kesämökki, kuhmo, mökki, mulperimarja, raakasuklaa, raakasuklaamassa, resepti, suklaa, superfood

Kotimatkalla. Radio soi ja ilmastointi toimii. Muistoissa ovat vielä ne kesän lapsuuden reissut, jolloin parasta ilmastointia oli ajaa ikkunat auki ja Mikkelin kohdalla sai avata karkkipussit. Ei sillä, kello lähestyy puolta yötä ja elokuun viileät illat ei kovasti ilmastointia kaipaa. Onneksi ollaan pian perillä.

Takana rentouttavin mökkiviikonloppu Kainuun korvessa, kaikkien ja kaiken selän takana. Suoraan sanottuna unohdin kirjoittamisen mahdollisuuden ja siksi palaan päätteen äärelle vasta nyt. On jaettavana kuvia lempeistä nallekarhuista, iloisista lettukesteistä ja kalakilpailusta, jonka voittajia ei pysty vielä paljastamaan. Perheellä ympäröity viikonloppu oli akkuja lataava ja onnellinen, huomenna palaan töihin niin kuin maanantaisin usein on tapana.

Yksi viikonlopun ihanimpia asioita oli, kun teimme äidin kanssa raakasuklaata erämaisemissa.

Suklaa valmistui Foodinin raakasuklaamassasta saunan vesipadassa. Edellisiltaa varten kiehautettu kylpyvesi oli haalentunut sopivasti, muttei liikaa, jotta suklaamassamurska vielä suli. Lisäsin joukkoon mulperinmarjoja ja muutamia lusikallisia lucumaa.

Tujun suklaa sekaan ripottelin vielä hetken mielijohteesta mustikoita ja jälkikäteen ymmärsin, että niitä olisi voinut laittaa vielä kosolti enemmänkin. Raikas mustikka oli tumman raakasuklaan seassa niin hyvänmakuista ja pelasti etenkin ne perheenjäsenet, jotka eivät olleet tottuneet raakasuklaan vahvaan ja tummaan makuun.

Isosta satsista riitti monelle päivälle. Tein suklaat perjantaina päivällä illan karhusafaria varten ja tänään nappasin sormenpäällä talteen viimeiset muruset purkin pohjalta.

Valmiista suklaapaloista ei ole ilmeisesti kuvia lainkaan. Ihaillaan siis tätä pellillistä.

Tiedän herkutellun menneen vähän yli kesän aikana, mutta onhan tässä edessä monta kylmää ja pimeää kuukautta asian korjaamiseksi. Sitä paitsi raakasuklaa saavat aivoni erittämään samoja aineita, joita on rakastuneen ihmisen aivoissa. Mikä olisi parempi voimavara tulevaan talveen? Kerätään siis varastoon saakka.

Kauniita unia, Kainuun korpien kuiskintaa ja oman kullan kuvia.

-Henriikka

6.8.2015

Mökkimatkalla karhuja katselemaan

–

elämä, perheTags: iivantiira, kainuu, kesämökki, kuhmo, lakka, marjastus, matkailu, matkustus, mökki, suomi

Verrattain tuoreen Volkswagen Passatin (2005) kyydissä tässä körötellään kohti Kuhmoa ja kesämökkiä. Entisen autonomistajan mieto Wunderbaumin tuoksu leijuu ilmassa ja etoo hieman. Röökaaja varmaan, kuka muuten haluaisi koristaa niin kamalalla hajulla menopelinsä?

Olen menossa kesän ensimmäisen ja ehkä ainoan kerran Kuhmoon mökille. Voi että, miten kivaa. Äiti, pikkusisko ja isoveljet ovat jo menneet edeltä ja ovat lähetelleen ärsyttävän täydellisiä auringonlasku- ja lakkakippokuvia läpi viikon. Olen odottanut toivoa täynnä olevaa torstaita ja tsempannut työviikon viikonloppu mielessä. Tänään isä odotti Pasilan asemalla innokkaita mökkiläisiä ja lähdimme muun perheen perään.

Saimme joululahjaksi vanhemmiltani yön, joka vietetään karhuja katsellen. Koko 8-henkinen köörimme ahtautuu johonkin korpimökkiin ja sieltä sitten tiiraillaan, kuinka karhut saartavat mökkimme. Koska pääsiäisen perinteinen pilkkikilpailu pistettiin puihin heikkojen jäiden ja sääolosuhteiden takia, korvataan menetetty kilpa nyt onkikisalla. Isän salaa hankkimat palkinnot ovat niin mittavat, etteivät meidän matkalaukut melkein mahtuneet kyytiin. Epäilen voittajaksi ehdottomasti itseäni. Tiedän sisarusteni olevan eri mieltä. Häviön hetkellä aion syyttää vanhan liiton onkeani, mutta sellaista tilaisuutta tuskin tullaan kokemaan.

Aion köllötellä mättäällä, kerätä mustikoita suoraan suuhun ja käydä ehkä metsässä vähän juoksemassa. Voi olla, että näkee sukulaisiakin, sillä Kuhmon korvessa kaikki vastaantulijat taitavat olla samasta puusta veistettyjä. Ihana Kuhmo.

Tästä on tulossa silkka fiilistelyjen ja kesäitkujen blogi. Yhyy. Yhyy.

– Henriikka