Tänään oli kesän ensimmäinen päivä

Tänään se alkoi, kesä. Voi olla, että se menee vielä hetkeksi jossain vaiheessa tauolle, mutta tänään oli joka tapauksessa kesän ensimmäinen päivä.

Heräsin aurinkoisesta Tallinnasta. Varsin pitkäksi venyneen vötkistelyn ja valtavan aamiaisen jälkeen lähdimme kiertämään kaupunkia. Lämpömittari näytti 15 astetta, ja villakangastakki oli riisuttava. Korjaan: villakangastakin sai riisua.

Kotiin päästessäni etsin kuvia yhdestä viime kesän lempi-illoistani. Kuhmon korvessa, ylhäisessä yksinäisyydessä. Spontaani eväshetki kalareissun jälkeen niemennokassa. Loputtoman paljon valoa, vaikka kello näytti jo yli kymmentä. Kesämökillä lämpeni sauna.

Tänään takki kyynärvarrella kulkiessa, auringon lämmittäessä kasvoja, ystävä totesi rinnalla:
“Me selvisimme talvesta tänäkin vuonna.”

En itse pysty ottamaan selviämisen kunniaa, kun olen hiihdellyt ties millä maiduilla ja mantereilla tänä syksynä ja talvena, mutta Suomessa majailleille nostan silinterin korkealle. Niin totta tosiaan selvisitte.

Lähdenkin tästä kanahäkille etsimään keltaista nahkatakkiani, terottamaan makkaratikkuja.

-Henriikka

Sama aurinko laskee niin Kuhmossa kuin Havaijillakin

kuhmo-kesämökki

Poden reissuni ensimmäistä väsymyksen päivää. Tiedättekö, kun kauan odotettu reissu koittaa: on paljon uutta tekemistä ja näkemistä, ja fiilikset vaihtelevat koko ajan. Jossain kohtaa reissua iskee tajuntaan kaikki se uusi, mikä purkautuu totaalisena väsähdyksenä. Tunne ei ole sinänsä myönteinen eikä kielteinen, se on vain kohta, kun tajuaa olevansa pyörällä päästään ja väsynyt.

Lähden vielä tänään SUP-lautailemaan toiselle puolelle O’ahun saarta, parin tunnin matkan päähän. Ennen suppailua aion kuitenkin vetää syvään henkeä, mussuttaa toissapäiväiseltä Farmer’s Marketilta ostettua sokeritonta browniesia ja levätä vähän.

kuhmo-kesämökkikuhmo-kesämökki

Tänään oli ensimmäisen viikon viimeinen koulupäivä, ja nyt viikonloppu odottaa edessä villinä ja vapaana. Huomiseksi vuokraamme minibussin kielikurssikavereiden kanssa ja lähdemme seikkailemaan, sunnuntaina osallistun koulun järjestämälle reissulle saaren itäosiin. Maanantaina on taas koulua puoli yhdeksästä lähtien, joten nukkuakin pitäisi. Ainakin vähän.

Mutta miksi kesäisiä mökkikuvia Kuhmosta? Kun jaoin eilen kuvia Waikiki-beachin auringonlaskusta, tuli mieleeni elokuun ilta kesämökillä. Olin päässyt vihdoin lähtemään Näätämöstä ja nukkunut edellisyön Rovaniemellä. Mökille päästyäni pöydässä odotti ruoka, sauna oli lämmin, ja auringonlasku oli aivan varmasti kesän kaunein. Soutuveneilimme ja ongimme ahvenia onnellisina.

kuhmo-kesämökki

Aurinko laskee niin täällä Honolulussa kuin Suomessakin. Sama, valtava aurinko.

Tuntuu, että reissussa tapahtuu niin paljon, niin lyhyessä ajassa, että on hyvä palata hetkiin, joissa seesteisyys oli läsnä. Näitä kuvia katsoessa reissuväsymys tuntuu kevyemmältä, ja Suomikin varsin hyvältä vaihtoehdolta paluumaaksi.

Hetken päästä nousen ylös sängyltä pakkaamaan pyyhettä ja bikineitä ja suuntaan kohti illan aktiviteetteja.

-Henriikka

Kesäöiden kaipuu

_MG_1377 kopio

Selasin tänään viime kesän mökkikuvia läpi. On pitänyt kirjoittaa kalakilpailusta, karhujen katselusta ja muusta rennosta kesäilystä elokuusta lähtien, mutta materiaalia olisi niin paljon jaettavaksi, että se on aina jäänyt. Lisäksi miltei jokainen kuva pysäyttää minut. Jään miettimään kuvanottohetken tuntemuksia, ajatuksia ja elämäntilannetta. Makuja, tuoksuja, värejä. Kuvilla on uskomaton voima saada muistot kirkkaammiksi ja ehkä vielä vähän kauniimmiksi kuin hetket todellisuudessa olivatkaan.

Naurattaa tuo ensimmäinen kuva. Kylähullu perheenihän se siinä. Kalakilpailu käytiin onnistuneesti samana päivänä ja puiset mitalit roikkuvat kaulassa illallisen yhteydessä järjestyn palkintogaalan vuoksi. Päässä palkinnonjaossa luovutetut lakit ja kaikilla jalassaan mökki-crocs-kopiot. Aivan yhtä kamalat jokaisella.

Ja vähän liikuttaakin nämä kuvat. Tunnen ylpeyttä perheestäni, tunnen onnea elokuusta. Itse olen raggarina mustassa hupparissa, farkut rikki ja hiukset sotkussa. Tänä iltana iski kesäöiden kaipuu. Halu päästä mökin lämpöön, aitan kattolampun alle korttia pelaamaan.

_MG_1335 kopio_MG_1355 kopio_MG_1373 kopio _MG_1342 kopio_MG_1354 kopio_MG_1372 kopio _MG_1339 kopio _MG_1364 kopio _MG_1375 kopio

Äiti on ihan johtajana pyjamassaan. Johtaa laumaa maailman sympaattisin mies rinnallaan. Ja tällä nimityksellä tarkoitan isääni. Joku kirjoitti toissakesänä johonkin kirjoitukseeni isästäni hänen vaikuttavan maailman sympaattisimmalta mieheltä. Ja voitte kuvitella, että hän on muistanut tituleerata itseään näillä sanoilla siitä lähtien.

Kesäöiden kaipuu. Varmasti lähes kaikille tuttu tunne. Eikä sitä poista edes into siitä, että vihdoin pakastaa, ja Aleksanterinkadun jouluvalot on nyt sytytetty. Stockmannin jouluikkuna on satumainen ja kaupunki kauneimmillaan. Mutta kesäyöt nyt vain ovat kesäöitä.

-Henriikka

Mökkimatkalla karhuja katselemaan

IMG_9044-kopio

Verrattain tuoreen Volkswagen Passatin (2005) kyydissä tässä körötellään kohti Kuhmoa ja kesämökkiä. Entisen autonomistajan mieto Wunderbaumin tuoksu leijuu ilmassa ja etoo hieman. Röökaaja varmaan, kuka muuten haluaisi koristaa niin kamalalla hajulla menopelinsä?

Olen menossa kesän ensimmäisen ja ehkä ainoan kerran Kuhmoon mökille. Voi että, miten kivaa. Äiti, pikkusisko ja isoveljet ovat jo menneet edeltä ja ovat lähetelleen ärsyttävän täydellisiä auringonlasku- ja lakkakippokuvia läpi viikon. Olen odottanut toivoa täynnä olevaa torstaita ja tsempannut työviikon viikonloppu mielessä. Tänään isä odotti Pasilan asemalla innokkaita mökkiläisiä ja lähdimme muun perheen perään.

IMG_8785-kopio IMG_8952-kopio

Saimme joululahjaksi vanhemmiltani yön, joka vietetään karhuja katsellen. Koko 8-henkinen köörimme ahtautuu johonkin korpimökkiin ja sieltä sitten tiiraillaan, kuinka karhut saartavat mökkimme. Koska pääsiäisen perinteinen pilkkikilpailu pistettiin puihin heikkojen jäiden ja sääolosuhteiden takia, korvataan menetetty kilpa nyt onkikisalla. Isän salaa hankkimat palkinnot ovat niin mittavat, etteivät meidän matkalaukut melkein mahtuneet kyytiin. Epäilen voittajaksi ehdottomasti itseäni. Tiedän sisarusteni olevan eri mieltä. Häviön hetkellä aion syyttää vanhan liiton onkeani, mutta sellaista tilaisuutta tuskin tullaan kokemaan.

IMG_9124-kopio

Aion köllötellä mättäällä, kerätä mustikoita suoraan suuhun ja käydä ehkä metsässä vähän juoksemassa. Voi olla, että näkee sukulaisiakin, sillä Kuhmon korvessa kaikki vastaantulijat taitavat olla samasta puusta veistettyjä. Ihana Kuhmo.

Tästä on tulossa silkka fiilistelyjen ja kesäitkujen blogi. Yhyy. Yhyy.

– Henriikka