Kolmas ja viimeinen reissujuttu Riian matkasta. Että raivostuttaa, että Riika taivutetaan kuin siika. Riikahan on erisnimi ja kylläpä on tyhmän kuuloista kirjoittaa Riian retkiä, kun kaikki loogiset ajatusmallini tyrkyttävät aivoistani muotoa Riikan. Mennään nyt sitten siikojen perässä, kalakaverin mallin mukaisesti. Kahden kilon Riika. Kiitollisena sai olla koko spontaanista ulkomaan pyrähdyksestämme, mutta erityisesti siitä, että saimmeLue lisää

Jatketaan Latvialla ja rehellisellä tilannekuvalla siitä, kun yritän saada syömäpuikkoja suuhuni yhtä taidokkaasti kuin ystäväni. En onnistunut. Matka oli niin ihanan arkinen, ihan kuin olisi Suomessa ollut, mutta silti jotenkin kivan kaukana kaikesta. Vaikka on kyllä ääneen pohdittava, mikä surkea syy lähtemiselle on olla ”kaukana kaikesta”. Kuulostaa siltä, että arki olisi jotenkin inhottavaa. Miksi on niinLue lisää

Sorry pals, olen ollut niin menossa. Niin retkillä. Iltamyöhällä laskeutui pieni, sievä lentokone Helsinki-Vantaan lentokentälle ja nyt olen jo pääsyt turvalliseen kotiin, jossa neilikat olivat lakastuneet maljakkoonsa ja jääkaapista ei tunnu löytyvän mitään. Pyrin pitämään mielessäni, että loppuviimein rakastan aina Suomea eniten. Joudun kuitenkin nieleskelemään pikkuisen, olisi ollut niin kiva jäädä vielä hetkeksi. Oli mieletönLue lisää

“A good traveler has no fixed plans and is not intent on arriving.” ― Lao Tzu    

Olinpa kerran Huvipuistossa pitkästä aikaa. Tiistaina, jos nyt tarkemmin lähdetään määrittämään. En ollut käynyt huvipuistossa kunnolla vuosiin ja Linnanmäelle oli ehtinyt nousta Ukko ja Kingi ja vaikka mitä mainioita laitteita korneilla nimillä. Kasassa oli GreenStreetin väkeä ja yhteistyökumppaneita, suurin osa itselleni entuudestaan tuntemattomia. Olin aivan liian innoissani. Siis ihan omissa kerroksissani. Himoitsin hattaraa (katsokaa nytLue lisää

yhteistyössä Paulig  Kahviviikko on joka viikko. Tällä viikolla olen kuitenkin sortunut myös kuvaamaan parhaimmat kahvihetkeni. Instagramin tiliäni seuranneet ovat saaneet nähdä kahvikuvia vielä tavallista tiuhempaan, sillä olen kerännyt viime päivien kahvihetkeni #juhlamokkamaisema-hashtagin alle. On ollut työpäivien take away -kahvia, pari kupillista kahvilan luksus-aamupalan kanssa, sairaslomapäivän sänkykahvia, kahvia bussissa kirjan kanssa ja pari täydellisen rauhallista iltakahvia.Lue lisää

Sairaslomapäivä. Flunssaa ja ääni täysin poissa. Mikä siinä onkin, että kesällä tulee kipeäksi, vaikka pitäisi olla silkkaa terveydellistä poutaa? Ja mikä siinä onkin, ettei saikkua voi koskaan ottaa täysin hyvällä omatunnolla vastaan, vaikka tietäisikin olevansa sen tarpeessa. Joku puurtaja sisällä huutaa, kyllä voisit mennä töihin, vaikka ääni on poissa. Voisithan tehdä tämän päivän töitä hiljaa. Päätin sisäisestäLue lisää

Eräänä kauniina päivänä luin netistä jonkun täysin tyhjänpäiväisen artikkelin siitä, mitä pitäisi tehdä ennen kuin täyttää 30 vuotta. Luin sitä naureskellen ja ajattelin, että kaikkea huuhaata klikkaankin auki. Yliarvioin kuitenkin oman älykkyyteni ja huomasin myöhemmin aivopesun tapahtuneen. Muistin nimittäin irrallisen ohjenuoran listalta: ”Hanki laukku, salkku ja sateenvarjo, joita et häpeä kantaa.” Tämä jäi alitajuntaani kummittelemaanLue lisää

Vedin viikonloppuna syvään henkeä. Olin arkea paossa anoppilassa, rakkauden järven äärellä. Syötiin hyvin ja kahviteltiin usein. Katsottiin elokuvaa 12 vuoden orjuudesta ja syötiin irtokarkkia vähintään samaisen kilomäärän edestä. Lauantaina rakkaiden ihmisten yo:t ja valmistujaiset ja illaksi takaisin levon tyyssijaan. Olin ensi kertaa nurmella paljain varpain ja mietin, mitä hetkiä tallentaisin filmikamerallani. Olin vain ja hengitin.Lue lisää

UUTTA ALKUA  huomaatko nämä rauhattomat kasvoni kuin olemassa olon väreilevä pinta yksittäisiä ajatuksia 
jotka yksinäisinä katkeilevat  näillä järvillä joita suru verhoaa rantakivet ovat öisin liukkaita 
täällä minuus piirtyy hetkittäin 
ja itsensä kadottaminen on uutta alkua -Hermanni Turkki Kesän saapuessa saapuu myös alakulo. Tiedän, ettei monille muille muuten iloisille käy samoin, mutta minut kesä vie melankolianLue lisää

Sunnuntaina aukesi aurinkoisesti kevään pihakirppiskarkelot. Metrolla Siilitielle ja suunta vanhan Herttoniemen pihakirpputorille. Viime syksynä Helsinkiin muuttanut siskokin menetti kyläjuhlaneitsyytensä, kun talsimme porukalla pölyisiä katuja. Kirpputoripöytiä oli sadoittain ja sokkeloiseen kaupunginosaan sai kulumaan monta tuntia. Välillä hodaria, välillä kahvia ja välillä simaa. Ilmakin oli morsian. Erityisablodeja kaikille, jotka kunnon talkoohengellä olivat nostaneet kahviloita pystyyn, ja leveitäLue lisää

”Tänään on legendaarinen päivä. Aion julkaista pilkkijutun blogissa. Käykää siis noin tunnin päästä tsekkaamassa.” ”The Day. Aloitan uuden ajanlaskun tästä päivästä. Huomenna on 1jPp, jälkeen pilkkipostauksen.”  On yksi ainoa blogikirjoitus, jota perheeni on odottanut palavammin kuin kukaan teini taas kerran tulevaa rakkaudenkesää. Kyseessä on viime pääsiäisen pilkkijuttu. Meillä on perheessä perinteenä pitää pääsiäisenä pilkkikisat. PerinneLue lisää

Pääsiäinen, juhla armain. Ilolla juhlittu ja hippasen haparoiden aloitettu uusi työviikko. Pidennetty viikonloppu oli rauhallinen, ja vaikka suklaamunia en syönytkään kuin muutaman, tuntui loma lomalta. Maalasin munia, höpötin perheiden kanssa ja ilahduin ikihyväksi yllättäen ilmestyneestä auringosta. Olisiko ollut parempaa aikaa korkata irtojäätelökausi? Valkosuklaa-kirsikka toimi. Hillitsin itseni ja otin ainoastaan yhden pallon. Saatoin syödäkin aika runsaasti,Lue lisää

Joskus sitä joku saattaa kutsua kotiinsa yökylään, vaikka ei olisi koskaan nähnyt toista. Joskus se koti sijaitsee Paimiossa. Sellaiseen kutsuun on paras vastata myöntävästi (huom! selvitä kuitenkin vähän taustoja). Onhan seikkailu aina seikkailu ja junassa istumessa aina oma viehätyksensä. Harvoin se koti on täydellisen ihana, tunnelmallinen ja täynnä rakkautta, mutta toisinaan niinkin. Sitä saattaa huomataLue lisää

Blogigaalat ovat aika huvittavia. Siellä sitä pönötetään skumpat kädessä juhlaväen keskellä. Ollaan pynttäydytty päivätolkulla ja mietitty asuvalintoja pitkään. Musiikki soi ja juhlakansa ilakoi. Ainoastaan bloggaajat ja blogien lukijat tietävät, että jossain on tällaiset karkelot. Hihittelen usein astuessani tällaisiin tilaisuuksiin. Mietin, miten koomiselta koko tilanne saattaa jonkun silmissä vaikuttaa. Toivoisin olevani objektiivisesti analysoiden kärpäsenä katossa. EnLue lisää

Niin kuin tiedätte, vapaapäivinäni haahuilen. Haahuilen vaan, sinne tänne. Yleensä suunnitelmitta, mutta toisinaan olen ennalta määrännyt haahuilun suunnan. Ja kun moinen päivä taas osui kalenteriin, otin suunnaksi Espoon keskuksen ja sen juna-aseman liepeillä nököttävän keltaisen puutalon. Olin jo aikaa sitten lisännyt to do -listalleni visiteerata By Pia’sin liikkeessä, joka sijaitsee sympaattisessa, vanhassa makasiinirakennuksessa radan varrella.Lue lisää

Nahkatakkikelit. Siihen sanaan liittyy niin paljon, että se tuntuu riittävältä yksinään kirjoitettuna. (Joku miettii tässä vaiheessa, että älä sitten kirjoita, mutta kirjoitanpas, koska höpöttäminen on mun juttu. Joku kommentoikin viime viikolla blogini sisältöä ”sopivan haksahtaneiksi löpinöiksi”.) Nahkatakin tuoksu, rennosti kaulaan heitetty huivi, nenäonteloissa ja aivoissa saakka tuntuva katupöly. Mukaan napattu kahvi, kuiva asvaltti ja hymy,Lue lisää

Kesä alkoi tänä vuonna 8.maaliskuuta. Alkamiseen ei tarvita sen kummempaa, kuin vankka päätös ja juhlallinen hetki. Jälkimmäisenkin voi unohtaa, jos tahto on luja. Lauantaina paistoi aurinko niin kauniisti ja viime kuukausiin verrattuna korkealta, että oli aika korkata kesä. Soittelin parille ystävälle, ja he olivat samaa mieltä. Ja mikä olisikaan osuvampi paikka kuin kaupungin sykkeeltä sivussaLue lisää

Olin eilen kävelyllä kotiseuduilla. Tentti oli ohi ja olin käynyt ostamassa parin korttelin päästä itselleni oranssin paistinpannun. Olin huomannut keittiökokoelmani puuttuvan palasen: pannun, jonka voi laittaa uuniin. Niin minä hypin rantakiviä oranssi pannu kädessäni ja mieli keveänä. Ihminen on niin tyhmä ja unohtavainen, ja se on hyvä. Jokainen kevät tuntuu upealta ja uudelta, ihan kuinLue lisää

Tätä päivää oli odotettu. Usein deadlinejen lähestyessä ja työn painaessa selkää kyyryyn, mietin seuraavaa vapaapäivää. Suunnittelen miten aion silloin juhlia, minne mennä ja missä syödä. Eilen palautin opparin aamusta, mutta päivä meni työn parissa. Tänään koitti se päivä, jota olin jo pari viikkoa kutsunut ”Rakkauden päiväksi”. ”Sit mennään leffaan, kahville ja kirpputorille. Sitten aamiasta kolmeLue lisää