Elokuustahan ne laulaa siinä biisissä. Senhän te jo tiesittekin. Pian se alkaa, ilma elokuussa. Illat elokuussa, illat elokuussa. Varmaan jaan tätä Reginan biisin sanoja joka ainoa vuosi. Mutta syyttäkää biisin tekijää, joka saa sanat tuntumaan yhtä neitseellisiltä joka vuosi. Siihen melkein pakahtuu. Vaikka ei ole suruja. Vaikka kaikki on kunnossa. Ihmiset ovat levänneita ja näyttävät kauniiltaLue lisää

Eilen illalla palasin Porista takaisin Helsinkiin. Vähän siinä kesämielellä, ilosta pirskahdellen aloin käydä kuvia läpi. Valokuvissa on aina se sama hyvä puoli, että voi kerrata tapahtumia ja hetkiä ja palata niihin. Kikatutti ihan kamalasti, meillä oli niin mahtava Jazz-reissu. Neljän naisen porukka, keistä tunsin entuudestaan yhden. Lyötiin keinuvat lanteet ja hulluttelevat mielet yhteen ja pidettiinLue lisää

Kolmas ja viimeinen reissujuttu Riian matkasta. Että raivostuttaa, että Riika taivutetaan kuin siika. Riikahan on erisnimi ja kylläpä on tyhmän kuuloista kirjoittaa Riian retkiä, kun kaikki loogiset ajatusmallini tyrkyttävät aivoistani muotoa Riikan. Mennään nyt sitten siikojen perässä, kalakaverin mallin mukaisesti. Kahden kilon Riika. Kiitollisena sai olla koko spontaanista ulkomaan pyrähdyksestämme, mutta erityisesti siitä, että saimmeLue lisää

Jatketaan Latvialla ja rehellisellä tilannekuvalla siitä, kun yritän saada syömäpuikkoja suuhuni yhtä taidokkaasti kuin ystäväni. En onnistunut. Matka oli niin ihanan arkinen, ihan kuin olisi Suomessa ollut, mutta silti jotenkin kivan kaukana kaikesta. Vaikka on kyllä ääneen pohdittava, mikä surkea syy lähtemiselle on olla ”kaukana kaikesta”. Kuulostaa siltä, että arki olisi jotenkin inhottavaa. Miksi on niinLue lisää

Sorry pals, olen ollut niin menossa. Niin retkillä. Iltamyöhällä laskeutui pieni, sievä lentokone Helsinki-Vantaan lentokentälle ja nyt olen jo pääsyt turvalliseen kotiin, jossa neilikat olivat lakastuneet maljakkoonsa ja jääkaapista ei tunnu löytyvän mitään. Pyrin pitämään mielessäni, että loppuviimein rakastan aina Suomea eniten. Joudun kuitenkin nieleskelemään pikkuisen, olisi ollut niin kiva jäädä vielä hetkeksi. Oli mieletönLue lisää

“A good traveler has no fixed plans and is not intent on arriving.” ― Lao Tzu    

Istuin aamukuuden jälkeen Helsinki-Vantaan lentokentän Terminaali 1:ssa. Kävin vessassa heittämässä ripsiväriä naamaan (ripsiin) ja kahvilassa kului muutama rauhallinen hetki. Sitten boarding, vajaa tunnin lento Latviaan ja bussikyyti keskustaan. Jo yhdeksän aikaan aamulla halasimme rakkaita ystäviä Riikan Central Tirguksella. Ja on niin oikein olla viettämässä juhannusta paikassa, jossa leikkokukat ovat edullisia. Ystävämme Juuso-Jesper ja Alina asuvatLue lisää

Olinpa kerran Huvipuistossa pitkästä aikaa. Tiistaina, jos nyt tarkemmin lähdetään määrittämään. En ollut käynyt huvipuistossa kunnolla vuosiin ja Linnanmäelle oli ehtinyt nousta Ukko ja Kingi ja vaikka mitä mainioita laitteita korneilla nimillä. Kasassa oli GreenStreetin väkeä ja yhteistyökumppaneita, suurin osa itselleni entuudestaan tuntemattomia. Olin aivan liian innoissani. Siis ihan omissa kerroksissani. Himoitsin hattaraa (katsokaa nytLue lisää

Ensimmäinen puolimaraton takana. On se kummallista, mihin ihminen pystyy. Ennen helmikuuta en ollut koskaan kiskaissut yli kymppiä ja nyt sitä tarjoillaan hauista 21 kilsan jälkeen. Hyvä meno. Kyseessä oli eilen ensi kertaa järjestetty Helsinki Half Marathon, joka päätti samalla myös adidasheimo-juoksukoulun, jonka parissa olen häärännyt helmikuusta lähtien. Ajaksi kirjattiin lopulta 2:07, johon olin varsin tyytyväinen.Lue lisää

Sain tässä kevään mittaan idean filmikamerahaasteesta, johon tiesin tarvitsevani vähintään yhden bloggaajakaverin messiin. Minulla on täällä blogimaailmassa yksi aivan erityinen sydänystävä, jonka kanssa tuntuu ajatukset ja mielenkiinnonkohteet menevän saumattomasti yhteen. Ehkä joku päättelikin, että kyseessä on 365 days with Ida -blogin Ida. Niinpä pyysin Idaa mukaan ja kehittelimme tulevaksi kesäksi kunnon filmikamerahaasteen. Haaste menee lyhykäisyydessään näin:Lue lisää

Olen ympäröity tässä elämässä vaikka millä kauniilla. Mitkään sisustusesineet, kirppislöydöt tai designhuonekalut eivät kuitenkaan vedä vertoja sille kauneudelle, jota ystävissäni näen. Vitsit mitä kissoja ovat elämäni naiset ja komeita elämäni miehet. Suuntasin Kierrätystehtaalle viikko sitten ystäväni Miran kanssa (juu, tällä oli ennen ne rastat), enkä voinut näkiessäni muuta kuin kaivaa kameran esiin. Ihanan virkistävää saadaLue lisää

Sunnuntaina aukesi aurinkoisesti kevään pihakirppiskarkelot. Metrolla Siilitielle ja suunta vanhan Herttoniemen pihakirpputorille. Viime syksynä Helsinkiin muuttanut siskokin menetti kyläjuhlaneitsyytensä, kun talsimme porukalla pölyisiä katuja. Kirpputoripöytiä oli sadoittain ja sokkeloiseen kaupunginosaan sai kulumaan monta tuntia. Välillä hodaria, välillä kahvia ja välillä simaa. Ilmakin oli morsian. Erityisablodeja kaikille, jotka kunnon talkoohengellä olivat nostaneet kahviloita pystyyn, ja leveitäLue lisää

Joskus sitä joku saattaa kutsua kotiinsa yökylään, vaikka ei olisi koskaan nähnyt toista. Joskus se koti sijaitsee Paimiossa. Sellaiseen kutsuun on paras vastata myöntävästi (huom! selvitä kuitenkin vähän taustoja). Onhan seikkailu aina seikkailu ja junassa istumessa aina oma viehätyksensä. Harvoin se koti on täydellisen ihana, tunnelmallinen ja täynnä rakkautta, mutta toisinaan niinkin. Sitä saattaa huomataLue lisää

Kesä alkoi tänä vuonna 8.maaliskuuta. Alkamiseen ei tarvita sen kummempaa, kuin vankka päätös ja juhlallinen hetki. Jälkimmäisenkin voi unohtaa, jos tahto on luja. Lauantaina paistoi aurinko niin kauniisti ja viime kuukausiin verrattuna korkealta, että oli aika korkata kesä. Soittelin parille ystävälle, ja he olivat samaa mieltä. Ja mikä olisikaan osuvampi paikka kuin kaupungin sykkeeltä sivussaLue lisää

Sen minä vaan sanon, että ystävät ovat uskomattomia. Minulla ei ole kovin montaa tosi läheistä ystävää, enemmän hyvänpäiväntuttuja ja kavereita. Joskus olin kunnon laumasielu, nykyisin panostan parhaimmistoon. Mutta ne ystävät, niitä minä kyllä rakastan. Tekevät elämästä elämisen arvoisen ja auttavat ymmärtämään maailmaa kauniilla tavalla. Ystävät ovat niitä, jotka tsemppaavat, kun on murhe ja nurina. YstävätLue lisää

Keskiviikkona alkoi joululomani. Pakkasin repun ja hyppäsin laivaan (kuulostipa helpolta). Olin todella muutaman höyryttömän ja paljon unen tarpeessa, eikä tällä kertaa ollut tarvetta matkata kauas lämpimään. Tukholma tuntui mukavan kodikkaalta ja tutulta, mutta kuitenkin paikalta, johon ei ole ehtinyt kunnolla tutustua. Niinpä valitsimme minilomamme kohteeksi Ruotsin. Matkaseuraksemme menomatkalle saimme Hennan ja Miikkan, Jannen siskon jaLue lisää

Meillä on perheessä vähän sellaisia hassuja naisia. Minä, joka hekotan alituiseen ja juttelen kassahenkilökunnalle mukavia aina vartin liian pitkään. Sitten on siskoni Roosaliina, joka laulaa ja hyräilee taukoamatta arkipuuhia tehdessään. Biisit vaihtelevat virsistä Good Charloten vanhaan tuotantoon, eikä hän muista koskaan kappaleista kuin muutaman lauseen, korkeintaan yhden säkeistön. Sitten on vielä äiti, joka näkee elämässäLue lisää

En koskaan ostanut kuusta, vaikka niin kovasti uumoilin. En edes pientä huonekuusta, vaikka haaveilin. En saanut aikaiseksi ja päätin, että neljä muuta koristettamme riittävät (valopallot, olkipukki, joulumaatuska ja afrikkalainen, banaaninlehdistä tehty seimi). Ystävämme ovat kuitenkin saaneet aikaan meitä enemmän ja siksi keräännyimme ystäväporukalla heidän luokseen glögittelemään ja toivottamaan joulua tervetulleeksi. Mikään ei voita aitoja joulukuusenkynttilöitäLue lisää

Eilen oli parhaita koolla. Kutsuin rakkaimpia ystäviäni juhlistamaan syntymäpäiviäni kuohuvan ja kakun ääreen (sanoinhan, että otan juhlista aina kaiken ilon irti). Tarkoitus oli ilman minkäänlaisia paineita tulla nauttimaan maailman kivoimpien ihmisten seurasta ja tuoda Breakfast at Tiffany’s 2010-luvulle. Lähetin etanapostilla kutsut edellisviikolla ja eilen puin mustan lainamekon päälle ja ripustin korvikset korvaan. Kerrankin juhlat, joissaLue lisää