Kaksi asiaa, joihin keskityn tällä hetkellä elämässä liian vähän: ystäviin ja kirjoihin. Molempiin kyllä keskityn, mutten määrällisesti tarpeeksi. Lisäksi huomaan olevani liian heikolla intensiteetillä molempien kanssa. Haluaisin tietysti asiaan muutoksen.
Ystävät ovat kimurantteja, ja vetävät siksi myös näistä kahdesta ryhmästä pidemmän korren. Ja siksi on helpompi keskittyä siihen, miten pystyisi viettämään aikaa enemmän kirja kainalossa. Korjaus! Kainalo ei riitä. Haluan uppoutua kirjoihin, oppia niiden kautta maailmasta, matkustaa niiden kautta uusiin paikkoihin ja antaa mielikuvituksen lentää. Haluan lukea hyviä kirjoja, tylsiä kirjoja, huonoja kirjoja, kevyitä kirjoja, tietokirjoja, runoja, romaaneja ja täyttä potaskaa. Kaikkea.
Tällä hetkellä menossa on Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. (Tiedän, minun olisi pitänyt lukea se jo aikoja sitten. Siitähän on ollut hirveä haloo ja usean vuoden.) Kirja on ihana ja luen sitä innolla, Japanista lumoutuneena.
Repussa odottaa Ylpeys ja Ennakkoluulo, jonka olen aloittanut sadasti, mutta lopettanut aina muutaman aukeaman jälkeen tylsyyden vallatessa. Austenin vieressä odottaa Juha Itkosta. Voitteko kuvitella, etten ole vielä koskaan lukenut yhtään Itkosta? Sain joskus valtavia vastareaktioita sekä Itkosen että Coelhon hehkuttamisesta, ja meni melko kauan, ennen kuin uskalsin tarttua teoksiin.
Kotona odottaa ainakin Marco Kososen Mun Afrikka, jonka avulla pääsen sitten heinäkuussa matkalle, kun majailen mökillä.
Tiedättekö kirjakateellisuuden? Kirja-FOMON (= fear of missing out). Sitä huomaa, että yksi tai usea ystävä/tuttava/bloggaaja/kuka tahansa on lukenut jonkun hyvän teoksen, jota et ole vielä itse ennättänyt lukea. Pahimmassa tapauksessa et ole edes kuullut koko kirjasta.
Tulee ahdistus, että nyt sitä sitten tiputaan kärryiltä ja anti-sivistytään niin että humps. Tekee mieli syöksyä lähimpään kirjakauppaan ja aloittaa tekstitankkaaminen, jotta saisi ympärillä olevat kiinni. Tuntuu, että olet jäänyt paljosta paitsi.
Niin paljon kuin pidän esimerkiksi Mitä luimme kerran -instasta, niin samalla alan aina hötkyillä: tämä pitää lukea ja tämä. Ja tämä!
Tunnehan on ihan älytön. Kirjat eivät lukemalla lopu. Ja kirjaan uppoutuminen lähtee hyvin harvoin ulkoisesta motiivista olla maailman kirjaviisain.
Mutta vihdoin pääsen jutun varsinaiseen pointtiin: Olisiko teillä kirjavinkkejä kesään ja miksei jo syksyynkin?
Toivon, että pari viikkoa mökillä suovat hyvää lukuaikaa heinä-elokuun taitteeseen. Lisäksi olen alkanut haaveilla, että aloittaisin syksyllä jokaisen päiväni lukemalla vähintään puoli tuntia. Nukahdan aina iltalukemisen ääreen, joten se ei ole itselleni toimiva tapa. Aamun lukuhetkestä voisi tulla ihana startti jokaiseen päivään.
-Henriikka
