Pistaasi-kirsikkajugurtti

_MG_0229 kopio

Kevään eka pihajätski katosi suuhun lauantaina. Stockmannin eteisen Roberts Coffeen gelato maistui suussani silkalta onnelta, kuin olisin päässyt hetkeksi ajasta ikuisuuteen.

Olin epäileväinen pistaasin suhteen, ne kun tuppaavat aina maistumaan vain alkoholilta, mutta turhaan: suussa maistui ihkaoikea, kunnon pistaasinmaku (vaikkei tietenkään Katajanokan Signora Delizian voittanutta). Toiseksi mauksi valitsin kirsikkajugurtin, nam sillekin!

_MG_0235 kopio

En voi väittää, etteikö olisi tehnyt mieli hilpaista eteisen lämmityksen syleilyyn syömään. Iltakuuden aurinko paistoi kuitenkin vielä juuri ja juuri vanhojen kerrostalojen takaa. Siristin silmiäni ja kuvittelin olevani Toscanassa. Saatoin melkein tuntea lämmön virtaavan villakangastakkini sisään ja villahuivini alle.

Ja minulla oli kuitenkin matalavartiset sukat! Ensimmäistä viikkoa.

_MG_0256 kopio

Voi miten rakastankaan jäätelöä. En yleensä saa minkäänlaisia etukortteja täyteen, mutta Ciao Gelatolta olen saanut jo ainakin neljä ilmaista jäätelöä etukorttien täytyttyä jätskileimoista. Se on kyllä sääli, että kotiin hankitusta litrapakkauksesta saa siitäkin vain yhden leiman.

Jos saisin valita minkälaisia makuja vaan tulevalle kesälle, niin kaipaisin inkivääri-kinuskia ja tyrni-salmiakki-suklaata. Ja kolmanneksi vaikka minttu-valkosuklaa.

Nam.

-Henriikka

kengät/Nike, hattu&paita/second hand, takki/Twist & Tango, farkut/Tiger of Sweden

Marokkolainen pariskunta-hamam

_MG_1003 kopio

Yksi Marokon matkan ikimuistoisimmista kokemuksista oli perinteinen marokkolainen hamam (tai hammam, kuinka sitä tahtoo kutsua). Jos totta puhutaan, niin perinteisessä marokkolaisessa hamamissa miehet ja naiset kylpevät kyllä aina erikseen. Me päätimme kuitenkin kokeilla tätä traditionaalista touhua yhdessä ja koimme jotain aivan uutta: pari-hamamin!

Miltä tuntuu katsella, kun marokkolaisnainen puhdistaa miestäsi ja pesee hänen hiuksiaan? Varsin hauskalta, voin kertoa. Eikä puoliksikaan niin luonnottomalta kuin se näin kirjoitettuna kuulostaa.

_MG_0975 kopio

Marokon riadissamme oli oma hamam, jota saimme käyttää vapaasti. Siellä istuessamme meillä ei ollut kuitenkaan minkäänlaista ymmärrystä siitä, kuinka homma toimii. Oli sientä ja mustaa mönjää, mutta emme tienneet milloin mitäkin laittaa ja mihin. Halusimme rinnalle kokemuksen, jossa joku tekee mitä hommaan kuuluu ja auttaa tietämättömiä turisteja.

Ranskaa, arabiaa tai berberiä taitava saa varmasti ohjeistusta tavallisessakin paikassa, mutta tällaiset englannilla pärjäämään pyrkivät suuntasivat suomalaisten ystävien suosituksesta paikkaan, joka kiikkuu TripAdvisorin ykkösenä: Hammam Rosa Bonheuriin.

Paikkaan oli vaikea löytää, mutta kun varasimme hoitomme sähköpostilla, henkilökunta ehdotti hakevamme meidät erään pääaukion kahvilan, Café Francen edestä. Se sopi erinomaisesti. Ilta oli kunnon investointi yleiseen hintatasoon nähden. Otimme 2,5 tunnin paketin: hamamin, 1h 15 min hieronnan ja vielä vartin jalkahoidon päälle. Koko potti maksoi 80 euroa hengeltä, mikä on suomalaiseen tasoon nähden erittäin huokea, mutta paikalliseen verraten hintava.

_MG_0977 kopio _MG_0983 kopio

Kun pääsimme paikalle, saimme kuumaa minttuteetä juotavaksemme. Eräs paikan työntekijöistä myös nimesi meidät samantien marokkolaisin nimin. Kertoi sen olevan kohtelias tapa. Janne ristittiin nimellä Gabor (”it means good quality!”) ja minä sain Tanirt-nimen valon mukaan.

Sitten alkoi hoitorumba. Kävelimme portaat ylös yläkertaan, jossa meitä opastettiin riisumaan vaatteemme ja pukemaan kylpytakit päälle ja kertakäyttöstringit sekä sandaalit jalkaan. Heitimme kaiken omaisuutemme koreihin ja kävelimme koreinemme alakertaan, josta meidät opastettiin pohjakerroksen kuumiin ja kosteisiin hamam-tiloihin.

Hamamissa vastassa oli monia hymyileviä ja hikisiä naisia. Voin kuvitella, ettei saunaolot ole kovin kiitolliset työskentelyyn, mutta se ei vaikuttanut työntekijöitä häiritsevän. Tavaramme lukittiin kaappeihin ja meidät opastettiin omaan pieneen saunahuoneeseemme, jossa kylpytakit napattiin pois. Istuimme huvittuneen hämmentyneinä kaakelilauteille, tulikuumien seinien ympäröimiksi.

_MG_0994 kopio_MG_0991 kopio

Meitä pesseet marokkolaisnaiset eivät puhuneet englantia, joten elekielellä mentiin. Hihitimme aina välillä, jos varpaita koskettiin yllättäen. Janne oli myös hyvä turva, jos halusin joskus varmistaa jotain: ”miten päin mun nyt oikein pitää kääntyä?!

Kuumaa vettä sankokaupalla päälle, jonka jälkeen iholle levitettiin mustaa, paksua voidetta. Välillä istuimme, välillä seisoimme, välillä pötkötimme mahallamme, välillä selällämme. Voiteet päällä makoilime vajaan vartin verran, kunnes alkoi kunnon harjaus. Aivan uudet työntekijänaiset astuivat huoneeseen ja alkoivat kuuraamaan: kuollut iho poistettiin karkealla pesusienelle.

Kuolleet ihokerrokset lähtivät rullautuen irti ja pesijäni katsoi iloisesti suoraan minua silmiin, osoitti ihopötköjä ja nauroi: ”spagetti!” Uskoakseni paikalliset tajuavat puhdistautua perusteellisesti vähän meitä useammin.

Kuorinnan jälkeen loikoilimme kaakelipenkeille vielä toiset kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen hiuksemme pestiin ja kaikki huuhdottiin kunnolla. Vettä tunnuttiin läträävän joka välissä aika lailla. En ole itse mikään suuri kuumuuden ystävä, joten kovin paljon kauempaa en olisi kestänyt. En kuitenkaan usko kovin monen suomalaisen hätkähtävän kuumuutta.

Hamam-kokonaisuus oli tosi rentouttava ja mielenkiintoinen. Kun saimme vajaa tunnin kestoisen prosessin jälkeen kylpytakit takaisin päällemme, fiilis oli ihanan raukea. Pesijämme hymyilivät silmät vilkkuen ja jatkoivat seuraavien asiakkaiden pesuun.

Note to self! Poista silmämeikki ennakkoon, jottet saa kaikessa tohinassa maskaraa silmääsi.

_MG_0985 kopio_MG_0978 kopio

Hamamin jälkeen alkoi pitkä hieronta. En ole eläissäni ollut niin perusteellisessa hieronnassa: tuntui, että yhden pohkeen hieronta kesti pidempään kuin yleensä koko hierontani. Sain päättää kolmesta vaihtoehdosta: relax, medium, hard. ”Medium or hard”, vastasin.

Pötkötin uusissa, kuivissa kertakäyttöstringeissä hierontapöydällä: välillä mahallani, välillä selälläni. Huone oli pimeänä ja rauhoittava musiikki soi. Olimme Jannen ja hierojiemme kanssa ainoat huoneessa. Välillä hierojat hyppäsivät hajareisin päällemme, mutta pysyivät pääosin lattiatasossa. Kaikki (intiimialueita lukuunottamatta hah) käytiin läpi ja hiuksetkin saivat arganöljyhoidon.

_MG_0980 kopio

Lopulta hieronta ja jalkahoito kesti yhteensä melkein kaksi tuntia. Koko paketti kesti puoli tuntia yliaikaa, kolmisen tuntia, mikä ei haitannut meitä lainkaan. Hieronta oli niiiiin mahtava. Hierojat jättivät meidät vielä tokenemaan ja nousimme jonkun hetken päästä takaisin tähän maailmaan.

Puimme vaatteet takaisin päällemme ja hilpaisimme alas. Joimme vielä parit lasilliset minttuteetä, maksoimme (eurot käyvät yhtä lailla) ja poistuimme tyytyväisinä.

Iso suositus tälle! Jos tämän lisäksi (mieluiten tämän jälkeen) on mahdollista suunnata vielä paikallisten keskuuteen ”perus-hamamiin”, niin vielä parempi!

-Henriikka

Maailman tylsimmät hiukset

_MG_1889 kopio

Olen jo jonkun aikaa katsonut itsestäni otettuja kuvia ja miettinyt, miksi minulla on tuollainen luomureuhka kannettavanani. Minulla on taatusti Suomen tylsin tukka. Siinä se vaan valuu olkapäille vaaleana ja mitäänsanomattomana ainoana viestinään: ”olen tylsä, minulla ei ole kenellekään mitään kerrottavaa. En paljasta kantajastani mitään, en ainakaan mitään hyvää.”

Väriltään ne ovat hyvin lähellä omaa. Joitain kuukausia sitten olen ottanut sekaan vaaleita raitoja. Latvat alkavat harottaa, katkeilla ja venyä kuin purukumi, muuten kuontalo on vähän liiankin hyväkuntoinen. Sileä, suomalainen, hiuksia hirveästi, mutta jokainen ohut kuin vauvan vastaava. Haluisin, että hiukseni saisivat oloni tuntemaan paremmaksi, eivätkä vain roikkuisi flegmaattisesti menossa mukana.

Olin kokeillut vaikka mitä punaisesta puolikaljuun, kun muutama vuosi sitten rauhotuin ja jätin hiukset löytämään oman värinsä ja kasvamaan pituutta rajatta. Nyt saa luonnollisuus riittää! Mitä tälle päälle voisi keksiä?

Olen varannut ensi viikolle kampaaja-ajan: nöyrät 3,5 tuntia muistaakseni. Voin siis tehdä ihan mitä haluan. Mutta mitä se voisi olla? En tiedä. Haaveilin pitkään haaleanpersikasta ja vaalensinisestä tukasta (värit siis erikseen, ei yhdessä), mutta tuskin hamuan mitään niin villiä. Permanentti kiehtoo, mutta ei ihan vielä. Voi olla, että kunnon vaalennus tekisi terää. Kunhan nyt jotain.

Tell me!

-Henriikka

Ps. Minulla on kaksi aivan ihanaa ja taitavaa vakiokampaajaa Helsingissä ja suosittelen heistä molempia: Laura Hiushuone Dandysta ja Elina Elielinaukion NAPS:sista!