Marokkolainen pariskunta-hamam

_MG_1003 kopio

Yksi Marokon matkan ikimuistoisimmista kokemuksista oli perinteinen marokkolainen hamam (tai hammam, kuinka sitä tahtoo kutsua). Jos totta puhutaan, niin perinteisessä marokkolaisessa hamamissa miehet ja naiset kylpevät kyllä aina erikseen. Me päätimme kuitenkin kokeilla tätä traditionaalista touhua yhdessä ja koimme jotain aivan uutta: pari-hamamin!

Miltä tuntuu katsella, kun marokkolaisnainen puhdistaa miestäsi ja pesee hänen hiuksiaan? Varsin hauskalta, voin kertoa. Eikä puoliksikaan niin luonnottomalta kuin se näin kirjoitettuna kuulostaa.

_MG_0975 kopio

Marokon riadissamme oli oma hamam, jota saimme käyttää vapaasti. Siellä istuessamme meillä ei ollut kuitenkaan minkäänlaista ymmärrystä siitä, kuinka homma toimii. Oli sientä ja mustaa mönjää, mutta emme tienneet milloin mitäkin laittaa ja mihin. Halusimme rinnalle kokemuksen, jossa joku tekee mitä hommaan kuuluu ja auttaa tietämättömiä turisteja.

Ranskaa, arabiaa tai berberiä taitava saa varmasti ohjeistusta tavallisessakin paikassa, mutta tällaiset englannilla pärjäämään pyrkivät suuntasivat suomalaisten ystävien suosituksesta paikkaan, joka kiikkuu TripAdvisorin ykkösenä: Hammam Rosa Bonheuriin.

Paikkaan oli vaikea löytää, mutta kun varasimme hoitomme sähköpostilla, henkilökunta ehdotti hakevamme meidät erään pääaukion kahvilan, Café Francen edestä. Se sopi erinomaisesti. Ilta oli kunnon investointi yleiseen hintatasoon nähden. Otimme 2,5 tunnin paketin: hamamin, 1h 15 min hieronnan ja vielä vartin jalkahoidon päälle. Koko potti maksoi 80 euroa hengeltä, mikä on suomalaiseen tasoon nähden erittäin huokea, mutta paikalliseen verraten hintava.

_MG_0977 kopio _MG_0983 kopio

Kun pääsimme paikalle, saimme kuumaa minttuteetä juotavaksemme. Eräs paikan työntekijöistä myös nimesi meidät samantien marokkolaisin nimin. Kertoi sen olevan kohtelias tapa. Janne ristittiin nimellä Gabor (“it means good quality!”) ja minä sain Tanirt-nimen valon mukaan.

Sitten alkoi hoitorumba. Kävelimme portaat ylös yläkertaan, jossa meitä opastettiin riisumaan vaatteemme ja pukemaan kylpytakit päälle ja kertakäyttöstringit sekä sandaalit jalkaan. Heitimme kaiken omaisuutemme koreihin ja kävelimme koreinemme alakertaan, josta meidät opastettiin pohjakerroksen kuumiin ja kosteisiin hamam-tiloihin.

Hamamissa vastassa oli monia hymyileviä ja hikisiä naisia. Voin kuvitella, ettei saunaolot ole kovin kiitolliset työskentelyyn, mutta se ei vaikuttanut työntekijöitä häiritsevän. Tavaramme lukittiin kaappeihin ja meidät opastettiin omaan pieneen saunahuoneeseemme, jossa kylpytakit napattiin pois. Istuimme huvittuneen hämmentyneinä kaakelilauteille, tulikuumien seinien ympäröimiksi.

_MG_0994 kopio_MG_0991 kopio

Meitä pesseet marokkolaisnaiset eivät puhuneet englantia, joten elekielellä mentiin. Hihitimme aina välillä, jos varpaita koskettiin yllättäen. Janne oli myös hyvä turva, jos halusin joskus varmistaa jotain: “miten päin mun nyt oikein pitää kääntyä?!

Kuumaa vettä sankokaupalla päälle, jonka jälkeen iholle levitettiin mustaa, paksua voidetta. Välillä istuimme, välillä seisoimme, välillä pötkötimme mahallamme, välillä selällämme. Voiteet päällä makoilime vajaan vartin verran, kunnes alkoi kunnon harjaus. Aivan uudet työntekijänaiset astuivat huoneeseen ja alkoivat kuuraamaan: kuollut iho poistettiin karkealla pesusienelle.

Kuolleet ihokerrokset lähtivät rullautuen irti ja pesijäni katsoi iloisesti suoraan minua silmiin, osoitti ihopötköjä ja nauroi: “spagetti!” Uskoakseni paikalliset tajuavat puhdistautua perusteellisesti vähän meitä useammin.

Kuorinnan jälkeen loikoilimme kaakelipenkeille vielä toiset kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen hiuksemme pestiin ja kaikki huuhdottiin kunnolla. Vettä tunnuttiin läträävän joka välissä aika lailla. En ole itse mikään suuri kuumuuden ystävä, joten kovin paljon kauempaa en olisi kestänyt. En kuitenkaan usko kovin monen suomalaisen hätkähtävän kuumuutta.

Hamam-kokonaisuus oli tosi rentouttava ja mielenkiintoinen. Kun saimme vajaa tunnin kestoisen prosessin jälkeen kylpytakit takaisin päällemme, fiilis oli ihanan raukea. Pesijämme hymyilivät silmät vilkkuen ja jatkoivat seuraavien asiakkaiden pesuun.

Note to self! Poista silmämeikki ennakkoon, jottet saa kaikessa tohinassa maskaraa silmääsi.

_MG_0985 kopio_MG_0978 kopio

Hamamin jälkeen alkoi pitkä hieronta. En ole eläissäni ollut niin perusteellisessa hieronnassa: tuntui, että yhden pohkeen hieronta kesti pidempään kuin yleensä koko hierontani. Sain päättää kolmesta vaihtoehdosta: relax, medium, hard. “Medium or hard”, vastasin.

Pötkötin uusissa, kuivissa kertakäyttöstringeissä hierontapöydällä: välillä mahallani, välillä selälläni. Huone oli pimeänä ja rauhoittava musiikki soi. Olimme Jannen ja hierojiemme kanssa ainoat huoneessa. Välillä hierojat hyppäsivät hajareisin päällemme, mutta pysyivät pääosin lattiatasossa. Kaikki (intiimialueita lukuunottamatta hah) käytiin läpi ja hiuksetkin saivat arganöljyhoidon.

_MG_0980 kopio

Lopulta hieronta ja jalkahoito kesti yhteensä melkein kaksi tuntia. Koko paketti kesti puoli tuntia yliaikaa, kolmisen tuntia, mikä ei haitannut meitä lainkaan. Hieronta oli niiiiin mahtava. Hierojat jättivät meidät vielä tokenemaan ja nousimme jonkun hetken päästä takaisin tähän maailmaan.

Puimme vaatteet takaisin päällemme ja hilpaisimme alas. Joimme vielä parit lasilliset minttuteetä, maksoimme (eurot käyvät yhtä lailla) ja poistuimme tyytyväisinä.

Iso suositus tälle! Jos tämän lisäksi (mieluiten tämän jälkeen) on mahdollista suunnata vielä paikallisten keskuuteen “perus-hamamiin”, niin vielä parempi!

-Henriikka

Vanhoja polkuja, uusia alkuja

_MG_1735 kopio

Tänään oli pitkä lauantaiaamu. Aloin raotella silmiäni vasta kahdeksan jälkeen ja puoli yhdeksältä könysin ylös. Puin aamutakin ja ilahduin verhot avatessani: ei ole enää lainkaan niin pimeä kuin joulun alla. Kahvit oli keitetty puolestani, ja mustikka-mustaherukkasmoothie lasissa odotti pitkiä kulauksia.

Eilen ja tänään on ollut vahvasti sellainen olo, että aina voi aloittaa uudestaan. Vaikka elämä on tämä vanha sama, niin aina on mahdollista ottaa uusi startti. Se voi tarkoittaa uutta alkua ruokavalioon, uutta alkua ihmissuhteeseen, uutta alkua ihan ylipäänsä: syvemmillä hengityksillä ja leveämmällä hymyllä. Ehkä rohkeammalla asenteella? Eikä aina tarvita puhdasta paperia, vaan joskus pienet muutoksetkin toimivat uudistaen sopivasti.

_MG_1765 kopio

Nappasin viimeviikkoiselta Viron reissultani mukaan hotellin kertakäyttötohvelit. Ne ovat tuntuneet minulle jollain tavalla uudelta alulta.

Kun muutimme uutena vuotena uuteen kotiin, puhkuin intoa. Halusin saada kaiken valmiiksi ja pian! Nyt arki on pakottanut laittamaan kaiken tärkeysjärjestykseen ja kodista puuttuu edelleen vaatekaapit, sänky, ruokapöytä, kirjoituspyötä, tv-taso ja vaikka mitä muuta. Ehdin jo eräs ilta paiskoa sydäntäni pitkin poikin nyyhkyttäen, ettei tästä mitään tule. Että kuka tällaisessa läävässä muka haluaa tai mahtuu asua. Joka paikka on kuorrutettu vaatepinoin, joille ei vielä ole paikkaa. Joka nurkka näyttää sotkuiselta, vaikka tästä muutosta piti tulla valkoinen, puhdas sivu. Ja nimenomaan kaunis sellainen.

Ja nyt tuntuu, kun pujautan valkoiset tohvelit jalkaani, että elämä sotkunkin keskellä on aika luksusta. Aika kivaa. Hiippailen tavarakasoja väistellen pehmein askelin kohti laitettua asuntoa ja kirkasta tulevaisuutta.

_MG_1771 kopio_MG_1751 kopio

Eilen kävin toisen ystävän kanssa juoksemassa, toisen ystävän kanssa pelaamassa racket ballia. Kummallakin ystävällä on mukava ote elämään. Toisen kanssa saunoimme yömyöhään, ja kuten aina, myös tällä kertaa täysin absurdit ja yli-idealistiset aivohyrrämme alkoivat hyrräämään vauhdilla. Syntyi ideoita, suunnitelmia, unelmia, tavoitteita.

Huomasin taas, miten paljon paremmin pysyy raiteillaan, kun antaa muidenkin vähän auttaa: Vähän tökkiä oikeaan suuntaan ja korjata omissa, vähän liian tiiviissä ajatuksissa kieroutuneet luulot.

Aina on uuden alun mahdollisuus. Elämässä ei ole sellaista hetkeä, joka ei olisi risteyspaikka.

-Henriikka

Aitoa hamamia

_MG_3956 kopio

Ei ole varmaan kaikkien ylistyskirjoitusten vuoksi päässyt unohtumaan, että olin syyskuussa Turkissa. Pääasiassa pyörimme purjeveneessä ja lenkkarit jalassa vaellusreitillä, mutta matkaohjelmaan mahtui myös muutama hätäinen kaupan ohitus. Nämä tilaisuudet oli käytettävä vikkelästi hyväkseen.

Ehkä vähissä ostoshetkissä oli hyvätkin puolensa: joka puolella myytäviin hamam-tuotteisiin ei ehtinyt kyllästyä. Hamamhan tarkoittaa turkkilaista saunaa ja hamam-kulttuuria henkivät tuotteet ovat yleistyneet lähiaikoina myös täällä meillä pohjoisessa. Pyyhkeet, kylpytakit ja muut tekstiilituotteet ovat olleet viimeistä huutoa jo jonkin aikaa ja sisustuslehdet ja -putiikit ovat täyttyneet hamamista.

_MG_3968 kopio

Ostin itsekin hamam-tuliaisia: kaksi kylpytakkia (toinen vähän toista pienempi), kylpypyyhkeitä ja käsi- ja keittiöpyyhkeitä. Kylpytakeilla oli hintaa sellaiset 8 euroa kappale, vaikka ne ostettiin aikamoisesta turistikaupasta. Hyvälaatuisia, isokokoisia pyyhkeitä sai herkästi kolmella eurolla ja käsipyyhkeitä eurolla kipale. Toki hinta vaihteli melkoisesti myyjästä ja myyntipaikasta riippuen.

Näin jälkiviisana tietysti mietin, “oi olisinpa ostanut kaikille samalla joululahjat“, vaan en ostanut. Keskityin huomattavan paljon enemmän mereen, horisonttiin sekä verisiin ja punaisiin kuihin kuin systemaattiseen shoping-shoppailuun.

_MG_3985 kopio_MG_3989 kopio

Viimeisenä päivänä osa seurueestamme koki reissullamme turkkilaisen saunan salat (pesijättären vahvat kädet jne.). Itse valitsin yön kannella ja ylimääräisen purjehdusreissun. Ei kaduta lainkaan, mutta joskus tulevaisuudessa haluan sen aidon hamaminkin kokea.

Hamam. Se kuulostaa niin kivalta sanalta suussa.

Hamam hamam.
Kuin toivottaisi rauhaa.

-Henriikka