Olen varmaan aiemminkin kirjoittanut, kuinka minulla on tapana antaa kaikille vaatteille viimeinen mahdollisuus. Se on sellainen tuomion päivä, jolloin otetaan luulot pois. Joku vaate on mietityttänyt ja pohdituttanut: ”Pitäisiköhän tämä myydä pois… ehkä tälle ei ole enää käyttöä…” Sellaiset vaatteet saavat vielä viimeisen kierroksen, jolloin jyvät erotetaan akanoista.
Usein päivän jälkeen on sellainen tunne, että yhteiselomme on tullut päätökseen. Vaate pestään ja laitetaan hyväksyvästi nyökäten kirppiskasaan. Toisinaan mahdollisuuksien päivä on kuitenkin tie ymmärrykseen: ”Tällä vaatteellahan on vielä tulevaisuutta. Tällä vaatteella taitaapi sittenkin olla sielu.”
Ja sellaisen valaistuksen koin tämän yöpukua erehdyttävästi muistuttavan neulemekon kanssa.
Mutta kuulkaa, en nyt ehdi jäädä lörpöttelemään. Olin tänään unta koskevalla luennolla ja yritän aivopestynä pitää auvoisen onnellisista yöunistani kiinni. Lämpötila, tuuletus, puhtaus, rauha… avain onneen.
Tänään alkoi myös uusi työ, joka vetää uuden opettelun kautta energiatason näin iltaisin kovin alhaiseksi. Näinköhän olen perjantaina voimissani.
Mutta nyt lampaat, tulossa!
– Henriikka
mekko/second hand, hattu/Minimum, kengät/Vagabond, takki/Twist & Tango (saatu)
