Iki-ihanaa

daa6ddce32c04eb74149d88d1aa092fa

Ajattelin kasata reissujutun ja kuvia Amsterdamista, Maastrichtista ja Hollannista, mutta pentele en jaksa! Haluan kirjoittaa mieluummin hattaroista ja huvipuistoista, kauniista kengistä ja tyylikkäästi kuluneista nahkalaukuista. Jostain kevyestä, mutta tärkeästä.

Luukku-blogin Aino-kirjoituksessa pyydettiin pari viikkoa sitten minua kertomaan yksinkertaisesta, pienestä iki-ihanasta asiasta. Tämä on täydellinen ajoitus sille! Ajattelin kuitenkin kertoa useammasta.

Iki-ihania asioita:

– Kun etanakirjeen postimerkki on jäänyt leimaamatta, ja kirjekuoren voi käyttää merkkeineen uudestaan. Voi olla, että postissa eletään suhteellisen kehnoja aikoja, sillä tuntuu että nykyisin tätä tapahtuu huomattavan usein. Lapsuudessa leimaamaton postimerkki oli jättipotti.

– Kun joku kosmetiikkapurnukka loppuu. Rakastan sitä tunneta, kun shampoopurkista ei yksinkertaisesti saa enää tulemaan mitään tai kun hammastahnatuubi on rullattu niin pieneksi kuin mahdollista, mutta tahnaa ei saa enää edes väkivalloin ulos. Tuntuu uuden alulta, kun saa seuraavan kerran korkata uuden pullon tai tuubin.

– Lentokoneruoka. Jos muovin määrää ei huomioida, rakastan lentokoneruokaa. Niitä huvittavia jälkiruokakakkuja ja lämmintä ruokaa yläilmoissa. Lounas tai päivällinen on aina yllätys, enkä ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, keillä on huonoja kokemuksia lentsikkamuonasta.

– Jouluvalot. Sisällä, ulkona, rappukäytävässä, kirjahyllyssä, verhoissa, keittiössä, olohuoneessa, vessassa… Kuka voisi selvitä talvesta ilman jouluvaloja?

– Päästä rankkasateesta sisälle turvaan. Voittamaton tunne.

– Minimozzarellapallot. Ne ovat kauppareissujen epämääräisten mielihalujen top 5 -listallani. Sorrun ostamaan niitä neljänä viidestä kerrasta, kun ne yhtäkkiä muistuvat mieleeni Arabian ostoskeskuksessa.

– Postikorttien ostaminen. Kun ne ovat sellaisissa pyörivissä telineissä ja niitä voi plärätä ja katsoa vaikka kuinka pitkään ja lopulta kantaa mahdollisesti muutaman osuvan kassalle. Sujautus pieneen paperipussiin ja siinä se. Sitten voi käyttää sen leimaamatta jääneen postimerkin, kun muistaa ystävää kortilla. Ympyrän kaari sulkeutuu.

Mielessä on vaikka mitä lempeitä arjen asioista, mutta tässä oli muutama. Joulun lähestyessä yksi parhaista jutuista on suunnitella jouluisia kahveja kanelicappucinon ääreen jouluostosten lomassa. Ja vaikka en muuten ketjukahviloista niin perusta, niin Robert’s Coffeet on kyllä oletuksena jouluisia vihreine väreineen. Jopa niin jouluisia, että Citykäytävän Robertissa soi ”Last Christmas” joskus viime kesäkussa. Elämän pieniä iloja.

Iki-ihana lälly-Henriikka kuittaa
(ja palaa huomenna taas johonkin astetta raffimpaan)

Kuva: Etsy

HUOM! BLOGI SIIRTYY 1.12. LÄHTIEN OSOITTEESEEN WWW.AAMUKAHVILLA.FI

Herkkuja Brysselissä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Terveisiä Brysselistä, huomenna kotiin. Matka jatkui Amsterdamista Maastrichtin kautta tänne ja huomenna taksi nappaa kyytiinsä hotellin edestä 05.30. Sormet ristiin, että kello herättää, enkä nuku onneni ohi. Tai no, onneni ja onneni, mutta onpa kiva taas palata Suomeen. Intensiivinen, erittäin kiinnostava työmatka ja niin paljon taidetta ja puhetta siitä, että taidan hetkeksi kaivata sysimetsää ja sammalta.

Eilen päädyimme Brysselissä belgialaisen työkaverin suosituksesta aivan ihanaan ravintolaan. Bonsoir Clara on Brysselin ytimessä ja värikkäät lasiseinät, kirjavat kaakelilattiat ja hämyinen tunnelma on omiaan luomaan huippuhyvän ravintolaelämyksen.

Talon valkkari oli kehnonpuoleista, sanoi vieruskaveri, vaikka minusta se maistui ihan hyvältä. Oltiinhan sentään Brysselissä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pitkän kaavan kautta: kaalia ja parmankinkkua, pääruoaksi kalaa nimeltä ”baby soles” (mysteeri) ja jälkiruoaksi toffeista kermajälkiruokaa. Kerrankos sitä matkustetaan. Bonsoir Claran hintataso on luokkaa 12-17/alkuruoka, 25-35 euroa/pääruoka, mutta toistan: kerrankos sitä matkustetaan. Toistan, vaikka tiedän lauseen olevan täyttä fuulaa.

Ei tällaisella työmatkalla pääse matkustuksen, saati turismin makuun, mutta illastaa voi silti hyvin. Tulevat viikot sitten taas tölkkitonnikalaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja mitä lomamatkoihin tulee, lähdemme Jannen kanssa ensi viikoksi Berliiniin. Huilaamaan vaan, ottamaan syyslomaa. Intensiivisten työviikkojen jälkeen loma odottaa mielettömässä lahjapaketissa, joka on sidottu silkkinauhoin.

Berliini-vinkkien tiputtelu alkakoon. Otamme niitä ilolla vastaan, sillä olemme molemmat olleet siellä viimeksi aika pieninä nassikoina.

Mutta huomenna Suomeen, hetkeksi arkeen. Ai että Suomi, ai että Skandinaavia, kuinka sinusta välitän.

– Henriikka

HUOM! BLOGI SIIRTYY 1.12. LÄHTIEN OSOITTEESEEN WWW.AAMUKAHVILLA.FI

Holla from Amsterdam!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Arvatkaapa missä viipotan? No Amsterdamissa. Ei mitään huvittelua ja lomailua, vaan silkka työmatka, mutta onpa sentään ulkomailla. Aikataulu on sen verran tiukka, että ehdin nähdä hotellimme lisäksi muutaman kauniin talon ja joenvartta. Äsken säntäsin tunniksi Stedelijkin museoon päivän virallisen ohjelman päätyttyä. Marlene Dumas oli vaikuttava, mutta voiko koskaan mikään hehkutettu näyttely olla kaiken hehkuttamisen arvoinen? Ehkä Tove. No joo joo, muutama muukin.

Nyt olisi tunnin väli ennen illallista ja tämä väsynyt reissunainen käyttää sen ajan löhöön. Nostan jalat seinälle ja nautin siitä, että hotellihuoneen lattia on glitteröityä asvalttia. Voi olla, että glitterillä on yritetty vähän peittää karua fiilistä, mutta mitäs sitten. Yritän itsekin peittää usein glitterillä kaiken kuran ja sonnan. Break in case of Fabulous.

Huomenna jatkamme muualle Alankomaihin ja lopulta Belgiaan. Torstaiksi takaisin kotiin. Tuntuu hyvältä kulkea täällä auringonpaisteen alla, aivan kuin olisi vielä syyskuu. Keskiviikoksi Brysseliin luvatut sateet voivat saatella minut taas takaisin kotimaan tunnelmiin. Mistä vetoa, että Helsinki-Vantaalla sataa? Tuntuu, että siellä sataa aina jotain: vettä, räntää tai pieniä miehiä.

Reissulainen kuittaa ja yrittää pienessä hedarissa ja vatsa kurnienkin muistaa, että ainakin ollaan ulkomailla.

– Henriikka

HUOM! BLOGI SIIRTYY 1.12. LÄHTIEN OSOITTEESEEN WWW.AAMUKAHVILLA.FI