En ole tietääkseni koskaan puhunut täällä kovin suoraan alusvaatteistani. En oikein tiedä miksi. Ehkä se on tuntunut liian henkilökohtaiselta, ehkä en ole kokenut sitä tarpeelliseksi. Pari kuukautta sitten minua pyydettiin mukaan erään alusvaateliikkeen kampanjaan. Ensimmäinen ajatukseni oli, että en todellakaan. Toinen ajatukseni oli, että minä kyllä rakastan sitä liikettä. Ja pitkän ja monivaiheisen harkinnan jälkeen päätin lähteä mukaan. Pitkälti siitä syystä, etten ole kovin monesti tuntenut yhtä hyvää tunnetta kuin se, kun ensimmäistä kertaa elämässäni sovitin kyseisessä liikkeessä bikineitä, jotka istuivat ja sopivat minulle täydellisesti. Tunsin oloni niin kauniiksi. Jos joku toinenkin voi vinkilläni löytää hyviä alusvaatteita ja sitä kautta kauneuden, niin minä kyllä haluan olla mukana jelppimässä. Ehkä arvaattekin, että kyseessä on liike nimeltä Change.
Minulla on rintsikoiden oston kanssa ongelma, joka taitaa itse asiassa olla yllättävän yleinen: pieni ympärysmitta, suuri kuppikoko. Tähän geeneistä perittyyn probleemaan ei ketjuliikkeiden liivit auta. Löysin Changeen ensimmäisen kerran joskus lukion alkupuolella, enkä sen koommin ole juuri muihin liikkeisiin astunut. Changen alusvaatteiden myötä ”ongelmani” osoittautuukin vain ihan tavalliseksi ulkonäön piirteeksi. Ja voi sitä hurraamisen määrää, kun löysin ne hyvin istuvat bikinit. Voi veljet! Olenkin ihan normaali! Olin väsynyt inhoamaan omaa kroppaani ja ensimmäistä kertaa peilistä katsoi oikeasti alusvaatteisillaankin ollessa vallan valloittava mimmi.
Mutta arvatkaa mitä? Dippadappadaa huomenna olisi luvassa alusvaatekuvia. Ei todellakaan kovin rohkeita, vaan pikemminkin huvittavan varovaisia. Olin tosi tarkka siitä, miten haluan itseäni kuvattavan. Toivon kuvista välittyvän sen hyvänolon tunteen, kun on oikeasti löytänyt kauniit ja hyvät alusvaatteet. Se tuo yllättävän paljon itsevarmuutta ja iloa. Naiset, te tiedätte. Tiedättehän?
– Henriikka
Kuva: voguefeedsme
