25.11.2014

Kirppisvinkkejä Demistä

–

Kiitos kysymästä, tänään on ollut jo huomattavan paljon parempi päivä. Oikeastaan tosi hyvä. Eilinen maanraosta huutelu sai myötätuntoa osakseen, nyt jälkeen päin jo vähän naurattaa. On ostettu suodatinpussejakin vino pino ja ilmassa tuoksuu puhdas pyykki. Inhoamani tiistai keinutteleekin kehdossaan kuin lempilasta.

Mutta hei, uusi aluevaltaus meikämandoliinilta. Avaudun joulukuun Demi-lehdessä kirpputorivinkeistä Laura de Lille -blogin Lauran kanssa (huippublogi, btw). Itse juttu on vähän mystisesti kirjoitettu, sillä mielipiteet on sekoitettu leipätekstiin ilman sitaatteja, mutta ehkä olemme Lauran kanssa niin monesta samaa mieltä, että erillishuutelut olivat tarpeettomia. Panosta laatuun, tarkista kunto huolella, tee tutkimusmatkoja. Tunne tyylisi. Seikkaile.

Muistan Demin hyvin ala-asteelta. Se oli maailman coolein lehti, jota 6-luokkalaisena luin into piukassa. Sain tietää vaikka mistä asioista ja luin kikattaen megamokia. Tuntui, että lehden kaikki jutut käsittelivät ”kaveripoikia”, joihin oltiin kuitenkin loppupeleissä ihastuttu.

Hyvä lehti, edelleen. Demi.fi:stä on tullut myös kaikkein suorinta kriittistä palautetta, haha.

”Miksi shoppailu on kuolemansynneistä seuraava, mutta kirppisshoppailu trendikästä ja ihailtavaa? Ihan vaan esimerkkinä Mungo-Annan himoshoppailua kritisoidaan raivosylki pärskyen, mutta Aamukahvilla-Henriikka saa ostaa vaikka miljoonat housut ilman poikkipuolista sanaa? Second hand hyvittää kaiken?”

Tämähän sopii hyvin myös aiheeseen. Ehkä lehtijuttu avaa pettyneille vähän ideologiaani? Tai vaihtoehtoisesti saan Demi.fi:n ikuisen vihan päälleni. Sormet ristiin.

– Henriikka

24.11.2014

Universumin kosto

–

elämä

Tämä on ollut pitkästä, pitkästä aikaa maailman surkein päivä. Ihan siitä varovaisesta silmienraottamisesta asti. Tämä on sellainen päivä, jolloin kiroaisin, jos se olisi minulla tapana. Nytkin tekee mieli kiroilla varovaisesti englanniksi, koska se ei kuulosta yhtä hurjalta kuin suomeksi.

Oikeasti mitään tajunnanräjäyttävän horroria ei ole edes tapahtunut. Mutta sellaista pientä jatkuvaa potkua sääriluuhun. Kun ajattelee, että nyt noustaan, niin sitä astuu kuitenkin seuraavalla askeleella naalin kakkaan. Yleinen olo on alavireinen ja ärsyyntynyt, itku herkässä, työpaikan suklaalevy loppuu juuri nenän edestä ja kahvit kaatuu syliin. Naamaan puskee näppylää ja hiukset tuntuvat olevan yhtäkkiä niin rasvaiset, että niillä voitelisi keittiön puutasot.

Saavuimme keskiyöllä Helsinki-Vantaalle. Aamulla heräsin hedariin, töihin paluuseen ja siihen, ettei meillä ollut suodatinpusseja. Laitoin talomme facebook-seinälle urgent-avunhuudon, josko saisin naapureilta yhden suodatinpussin. Huutooni ei vastattu. Ilmeisesti ei aivan yhtä aamuvirkkuja kuin me tai yksinkertaisesti liian ahneita. Yksi vaihtoehto on hyvä mutta epätodennäköinen: jengi ei dataile aamuisin. Parvekkeelta kurkkasimme alakerran lempeiltä naapureilta kajastavan valoa ja uskaltauduimme aamuhämärissä hakemaan sieltä suodatinpussimme. Kakkakasa väistetty ansiokkaasti.

Seuraavassa hetkessä huomasin kuitenkin, että olen jättänyt kalenterini lentokoneeseen. Siellä on kaikki (oikeasti kaikki), en harrasta mitään pilvikalentereita (joojoo, pitäisi ja pitäisi varmuuskopioida, mutta kun minäpä haluan pitää Moleskinestani kiinni ja harjoittaa silmien ja aivojen yhteistyötä). Toivoin hartaasti, että kalenteri on jäänyt koneeseen välillä Riika-Helsinki, eikä edelliseen Berliini-Riika-koneeseen, sillä minkä Latviaan kadottaa, sen Latviaan jättää. Air-Balticin löytyötavaratoimistoon pulitettiin euro jos toinen, kun kerta toisensa perään virkailijan vastatessa hän totesi: ”I don’t speak English” ja löi luurin korvaan. Ansiokasta.

Yleensä katson aamuisin kalenteria, jotta tiedän mihin suuntaan lähden mihinkin kellonaikaan hoippumaan. Nyt yritin muistella. Töihin ainakin, sen tiesin. Olin jo myöhässä kalenteri-episodin vuoksi ja juoksin raitiovaunun perässä naama hikisenä pysäkille. Mutta ei avannut kuljettaja ovia enää minulle, vaan seisoi pysäkin liikennevaloissa vielä kymmenen sekuntia ovet suljettuina. Ehdin jyskyttää siinä ajassa ratikan seinään aika lommon. Olisin ehtinyt jopa kirmata spårvagenin eteen ja näyttää kuskille paljasta pyllyä. Mutta valitettavasti parhaat ideat tulevat mieleen vasta jälkikäteen.

Töissä oltiin, kiukkuisina ja yrmeinä. Koko pitkän päivän. Loma kostautuu kasaantuneina töinä, ja universumi jatkaa oikeaa koukkua ja vasenta suoraansa. Suoraan alavatsaan. Ja välillä sitä nopeaa ja terävää potkua sääriluuhun. Ei mitään tappavaa, ei lähelläkään, mutta tällaiset kiukkupäivät tuntuvat toisinaan niin tuskallisen pitkiltä. Turha päivä, täysin turha. Ehkä kalenterin katoaminen viestii siitä, ettei tätä päivää kuuluisi edes olla.

Näyttäisin nyt keskisormea, jos minulla olisi tapana. Mutta en sentään. Paperipussi ja syviä hengenvetoja. Toivottavasti en tartu vahingossa koirankakkapussiin.

– Henriikka

Ps. Mutta mitä mitä! Suomen päässä vastattiin puhelimeen ja itkun tuhertama tyttö sai kuulla kalenterinsa olevan Helsinki-Vantaalla turvassa. Lähden hakemaan! Henriikka kuusi, kakkakasa nolla.

Kuva: misscfish.tumblr.com

HUOM! BLOGI SIIRTYY 1.12. LÄHTIEN OSOITTEESEEN WWW.AAMUKAHVILLA.FI

22.11.2014

2 x Berliini: Gluteenittomat brunssit

–

matkustus, ruoka ja juoma

Niin sitä vaan istutaan brunsseilla ja nautitaan Saksanmaasta. Luksusta on, että voi aloittaa päivän brunssilla. Vielä suurempaa luksusta on, että hinta on puolet Suomen hintaa pienempi, eivätkä brunssiajat rajoitu vain viikonloppuun.

Kävimme eilen ja tänään kotiaamiaisen sijasta istumassa aamupäivää kahdessa kahvilassa. Keliakiani vuoksi matkoilla saa olla aika tarkkana, missä mitäkin suuhunsa laittaa. Googlettelun ja tuttavien suositusten perusteella löysimme kaksi leppoisaa brunssipaikkaa, joista myös tällainen gluteenitonta ruokavaliota noudattava nautti suhteellisen huoletta. Molemmat vinkit sopivat kasvisruokavaliolle ja oikein hyvin myös täysin vegaaneille.

1. Cafe Morgenrot

Kastanienallee 85
10435 Berlin

Tämä brunssi ei ole täysin gluteeniton. Kaikki on kasvista, suuri osa vegaania, mutta soveltuu myös keliaakikolle. Sämpylät, puurot, mysli ja murot pitää jättää suosiolla muille, mutta hinta/laatusuhde on mielestäni silti kohdillaan. Henkilökunta oli vähän pihalla gluteenista kysyttäessä, mutta takahuoneesta haettiin kuitenkin omaa leipää ja buffetista pystyi syömään hedelmäsalaattia, muita salaatteja, hummusta ja monia muita dippejä, jugurtteja, juustoja ja hilloja.

Kokemus on hyvin berliiniläinen. Maksu tapahtuu omantunnon ja taloustilanteen mukaan välillä 6-10 euroa (juomat maksaa erikseen, esim. iso kahvi 2,20€). Tunnelma on hyvä ja brunssi on auki viikonlopun päivien lisäksi myös perjantaisin. On todettava, että keliaakikko ei varmasti saa brunssista yhtä paljon kuin ”kaikkisyövä”, mutta alle kympin hintaan tämä oli oiva kokemus. Kun lähtee nolla-tason odotuksista liikkeelle, tällaisten paikkojen kohdalla ilahtuu valtavasti.

2. Ohlala

Mainzer st 18
10247 Berlin

Tämä brunssi on täysin gluteeniton ja täysin vegaani. Brunssi on lauantaisin ja sunnuntaisin. Hinta on 12,90€ (juomat maksaa erikseen, esim. kahvi 1,70€) ja sen maksaa mielellään, kun tietää että kaikki soveltuu varmasti. Tämäkin brunssi tehdään paikan päällä ja toimii myös all you can eat -periaatteella. Tarjolla on hedelmiä, leipää, levitteitä, hilloja, salaatteja, leivoksia ja lämmintä ruokaa. Tarjonta vaihtuu joka viikonloppu, mutta vegaanisuus ja gluteenittomuus on taattuja kriteereitä. Brunssi oli herkullinen ja paikka suloinen, joskin myös hivenen liian vaaleanpunainen omaan makuuni.

Ulkomailla gluteenittomuus ja vegaanisuus tunnutaan usein yhdistettävän. Eli vaikka keliaakikkona voisin syödä jugurttia, juustoja ja leikkeleitä, tämän paikan vegaani-kriteeri jättää ne pois buffet-pöydästä. Itseäni asia ei haittaa, mutta pekonia rakastavan keliaakikon kannattaa suunnata muualle. Myös soija-allergiselle tämä paikka on kehno. Muille suosittelen erittäin lämpöisesti, tästä jäi hyvä mieli.

Onko kellään muita vinkkejä hyvistä gluteenittomista tai keliaakikolle soveltuvista brunsseista Berliinissä?
Olisi mukava niputtaa paikkoja yhteen niin omien kuin muidenkin tulevia reissuja varten.

Entä ihan ”tavallisia” brunsseja Berliinissä? Mikä on paras kokemuksesi? Minne et menisi uudestaan?

Pian loppuu matkajutut, ei huolta immeiset. Nyt sushia ja sympatiaa.

– Henriikka

HUOM! BLOGI SIIRTYY 1.12. LÄHTIEN OSOITTEESEEN WWW.AAMUKAHVILLA.FI

← edelliset 1 … 468 469 470 471 472 473 474 … 818 seuraavat →