Vapaiden aamujen järkkymätön onni

IMG_3670 (kopio)

Viikonloppu Helsingissä. Ei mitään tekemistä. Paitsi jotain pientä, jota ei lasketa. Nyt niitä ystäviä, kunnon kuulumistenvaihtoa ja kerrankin aikaa kahville. Kerrankin aikaa kattaa.

Pyörin tänään pari tuntia kirja-, ruoka- ja viinimessuilla, mutta muuten olen pysynyt kotioloissa. Uunissa paistuvat porkkanaleivokset (ihanantuoksuinen koti). Saa istua ihan rauhassa, katsella pihalle, selailla lehteä ja muistaa tyytyväisenä, että ensi yönä saa taas yhden lisätunnin elämää varten. Pian tulee ystävä kyläilemään.

Kuvissa oleva tämänaamuinen kotibrunssi oli vertaansa vailla. Sämpylää ja turkkilaista jugurttia, jonka seassa mangoa, siemeniä ja kookoshiutaleita. Tuoremehua ja cappucinoa. Ja viikonlopun kunniaksi kunnolla makeaa: chilisuklaata, macaron-leivoksia, brie-juustoa ja kirsikkahilloa.

IMG_3695 (kopio)IMG_3678 (kopio)IMG_3601 (kopio)

Nämä kuvat lähtivät haasteesta, jonka Nespresso laittoi liikkeelle. Haasteen idea on yksinkertaisesti napata kuva aamiaiskattauksesta ja -kahvista. Vuoden alusta lähtien taloudessamme on suodatinkahvinkeittimen, mutteripannun ja aeropressin rinnalla tehty kahvia myös kapselikoneella. Keittiön tasolla komeilee taivaansininen Inissia-keitin.

Ja ihme kyllä, että se tosiaan on ahkerassa käytössä. Olen saanut blogin kautta testiin joitain kapselikoneita, mutta testijaksojen jälkeen olen aina todennut härvelit itselleni tarpeettomiksi. Usein koneet ovat rumia ja suurikokoisia. Yksi painava syy on kuitenkin ollut myös se, että kapselit käyvät kukkarolle ja täyttävät roskiksen. Inissian kapselit ovat mukavan pieniä, kierrätettävissä ja niitä tarvitsee vain yhden per kahvikuppi. Vaikka aamukahvit juodaan usein perinteisin keinoin, iltapäiväkupilliseksi kapselikahvi on oiva.

Lempikahviksi on noussut Bukeela ka Ethiopia, vaikka luullakseni suurin syy on erityinen suhde Etiopiaan, ei niinkään maun ylivertaisuus. Tykkään tosi tummasta, mutta vaaleapaahtoinen menee yhtä lailla. Valinta riippuu tilanteesta. Karamellit- ja muut karkkimaut ovat kuitenkaan harvoin mieleeni.

IMG_3702 (kopio)IMG_3640 (kopio)

Onko muualla brunssiteltu tai venytetty lauantaiaamua enemmän kuin penniä?
Kuka muu ehti kirjamessuille?

Kellä muulla paistuu leivonnaiset uunissa?
Läl lä lää, meikällä! Nyt kuorrutusta vääntämään.

– Henriikka

Kuinka priorisoida tärkein?

IMG_9720 (kopio) IMG_9727 (kopio)

Viimeiset pari kuukautta olen elänyt yllättävän tapahtumantäyteistä elämää. On ollut päivätyö, blogi, treenit, tapahtumat, ystävät, reissut ja kaikki muu. En ole kaatunut työtaakan alle, mutta olen väistämättä joutunut tilanteeseen, jossa joudun priorisoimaan. Ja mitä olen kauhukseni huomannut? Olen nähnyt ystäviäni vähemmän kuin tavallisesti.

Olen jättänyt myös toisinaan treenejä välistä tai skipannut kissanristiäiset, mutta se onkin luonnollista. Mutta on ollut pysäyttävää huomata, että olen valmis antamaan hetkistä ystävieni kanssa. Vaikka ne ovat niitä hetkiä, joista saan kaikista eniten. Eikö ne tunnit ole juuri niitä, joista kannattaisi pitää kaksin käsin (ja mielellään jaloinkin) kiinni? Harva kuolinvuotellaan harmittelee, että olisipa nähnyt vähemmän rakkaita, tärkeitä ystäviään. Aika moni taas toteaa, että töitä olisi pitänyt tehdä vähemmän.

Kuinka paksusta rautalangasta on väännettävä, että kannattaa priorisoida mieluummin rakkauteen kuin rahaan ja laatuaikaan kiireen sijaan? Kuinka kovaa päätä pitää lyödä puuhun, että oma saarna siirtyy käytäntöön?

IMG_9737 (kopio)

Nämä kuvien herkut ovat lokakuun kymmenentenä päivänä ikuistetut. Oli siskoni syntymäpäivä. Äiti oli sattumalta Helsingissä työmatkalla ja järjestimme pienet yllätyspidot. Sisko raahusti hikisenä ja väsyneenä treeneistä meille yökylään ja perheen muut naiset odottivat hihitellen.  Oli ihana salaatti, appelsiini-mangojuustokakku ja muita herkkuja. Oli niin hyvä hetki elämässä. Yllätys oli suuri ja onnellisuusaste huipussaan.

Vähintään siinä hetkessä tajusin, että rakkaimpiin kannattaakin laittaa aikaa ja muita voimavaroja. Vaikka kakun leipomisen vuoksi joutuisikin jättämään vähän töitä rästiin tai yhdet salitreenit välistä, se on sen arvoista. Ihan takuulla.

IMG_9746 (kopio)IMG_9753 (kopio)

Hetkenhän jaksaa vaikka minkälaista hullua elämää, mutta tunnelin päästä on löydyttävä valoa. Minä haluan priorisoida ystävät ja perheen työtä korkeammalla. Enkä vain ajatuksissani, vaan myös teoissani ja ajankäytössäni. Ja uskon, että työn voi silti hoitaa hyvin ja intohimolla.

Eikä kyse ole siitä, etteivät lähimmäiseni ymmärtäisi, etten ehdi tai väsymykseltäni jaksa. Tai että he välttämättä tahtoisivat nähdä minua enemmän, onhan heilläkin yhtä lailla omat kiireensä. Minä vain itse tarvitsen heitä.

– Henriikka

Tukholma kuin Turku

IMG_3083 (kopio)

Nyt kuvia Tukholmasta. Tukholma on ulkomaiden kaupungeista se, jossa olen vieraillut eniten elämäni aikana. Mutta kerta toisensa jälkeen se näyttää uusia puoli itsestään, jopa tällaisilla päivän risteilyretkillä.

Tällä kertaa keskityimme Östermalmiin. Se on sopiva paikka kierrellä ja kaarrella. Valokuvataiteen museo oli vahvassa harkinnassa, mutta päätimme kuitenkin jättää sen ensi kertaan. Kierellen ja kaarrellen meni siis nämä muutamat hassut tunnit, jotka saimme Tukholmassa käyttää. Kauppoja, katuja ja toreja, parin tunnin kahvilatauko ja kaunis kauppahalli. Ei sitä loppujen lopuksi paljon tarvita tyytyväisyyteen.

IMG_3016 (kopio) IMG_3174 (kopio)IMG_3188 (kopio)IMG_3020 (kopio) IMG_3030 (kopio)IMG_3054 (kopio)IMG_3022 (kopio) IMG_3025 (kopio)IMG_3031 (kopio)IMG_3063 (kopio) IMG_3073 (kopio)IMG_3089 (kopio) IMG_3099 (kopio) IMG_3118 (kopio)IMG_3108 (kopio)IMG_3123 (kopio)

Yritin miettiä, mitä voisin kaupungista kirjoittaa, mutta oikeastaan ei ole paljon sanottavaa. Eniten toistamani asia taitaa olla, että älkääs nyt hyvät ihmiset jääkö siihen Drottningsgatanille pyörimään, jos kaipaatte vaihtelua. Sekä Helsingin että Tukholman ydinkeskustat kätkevät ympärilleen vaikka mitä mahtavia kujia ja paikkoja. Kunnon tutkimusmatkaan tarvitaan usein yö tai muutama, reiluun perehtymiseen viikkoja. Mutta muutamassakin tunnissa ehtii jo vallata uusia alueita, jos rajaa reittinsä esimerkiksi tiettyyn kaupunginosaan. Östermalmikin on tuttua ja turvallista seutua, seuraavan kerran toivottavasti taas jonnekkin vähän vieraampaan.

IMG_3311 (kopio)IMG_3131 (kopio) IMG_3140 (kopio) IMG_3146 (kopio) IMG_3159 (kopio) IMG_3162 (kopio) IMG_3224 (kopio)IMG_3168 (kopio) IMG_3206 (kopio)IMG_3238 (kopio) IMG_3262 (kopio) IMG_3330 (kopio)IMG_3280 (kopio)

Oikeastaan Tukholma tuntuu hyvin paljon kotimaanmatkailulta. Kuin menisi Turkuun: toisaalta niin vierasta, toisaalta sitä ihanan samaa ja vanhaa. Ympärillä puhutaan aika paljon ymmärrettävää kieltä, ja maisemat saavat vaihtua hetkeksi.

Tukholma, Turku, samaa kamaa kaikki.

Katsoin tänään reissuvideoita ja -kuvia ja tämän klipin noin 20 kertaa. Tuli tunne, että kohta on pakko lähteä Euroopan rajojen ulkopuolelle. Matkustuskaiho kasvaa mittaamattomaksi. Ei jaksaisi enää odottaa. Hehkuttamani New Yorkin työmatkakin siirtyi ensi vuoden puolelle, enkä enää millään malttaisi. Chile, Indonesia, Gambia, kaikki käy.

– Henriikka