Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.

Kyllä kelpaa esiintyä Kingsin käppi päässä, kun pojat ovat pelanneet niin voitokkaasti. Yksi luuseritappio sinne tai tänne. Ensi yönä jännät paikat, pudotuspelit olisi kova juttu (Totuus: en seuraa NHL:ää, nämä lauseet saneltiin).

Näissä kledjuissa oli vähän sitä sun tätä. Leopardikuviota, villakangasta, änäriä, kultaa, hopeaa, solkia ja niittejä. Ehkä vähän liikaa kaikkea, mutta yksi kuosi, väri tai luuseritappio sinne tai tänne. Voin sitten tasapainottaa eläkepäivillä jollain seesteisellä. Keinun keinutuolissa, täydellisesti istuvassa, harmaassa mekossa ja mustissa tukisukissa. Silloin vaatekaapistani löytyy vain unelmavaatteita ja kaikki sopii prikulleen kaiken kanssa. Jälkeen päin ei tarvitse koskaan kelata, miksi valitsi moiset vaatteet.

losangeleskings losangeleskings5losangeleskings2

Mutta nuo kengät! Ne ovat vain ja ainoastaan upeat. En ole mikään niittimuija, se trendi ei ole koskaan löytänyt luokseni. Näissä kengissä muutamat metallipiikit eivät kuitenkaan haittaa ja hurrasin Pepe Jeansin ystävämyynneissä sample-kokoiselle jalalleni. Kolmeseiskan jalalla saa usein huimia alennuksia. Meille on oma kenkäkauppakin. Nastaa.

Jotta kengät saivat ansaitsemansa huomion, kuljin työpäivän aamuna suoraan kahvipöydän luokse ja nostin buutsin pöydälle: ”Voitteko pliis kehua?”

losangeleskings6losangeleskings3

Välillä tuntuisi kivalta ajatukselta löytää se täydellinen vaatekaappi jo ennen eläkepäiviä. Toisaalta My Little Pony -hupparit eivät ole väistymässä tyylistäni vielä hetkeen. Kaikelle on aikansa.

Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa. 

Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä. 
Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois. 
Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua. 
Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.

Kyllä, siteerasin juuri Saarnaajaa. Jotain stereotyyppisia eläkejuttuja on hyvä tehdä jo vähän ennakkoon.

– Henriikka

kengät/Pepe Jeans, farkut/Levi’s, takki, lippis, paita/second hand

Pellavaputiikki junanradan varressa.

IMG_6484 (kopio)

Niin kuin tiedätte, vapaapäivinäni haahuilen. Haahuilen vaan, sinne tänne. Yleensä suunnitelmitta, mutta toisinaan olen ennalta määrännyt haahuilun suunnan. Ja kun moinen päivä taas osui kalenteriin, otin suunnaksi Espoon keskuksen ja sen juna-aseman liepeillä nököttävän keltaisen puutalon. Olin jo aikaa sitten lisännyt to do -listalleni visiteerata By Pia’sin liikkeessä, joka sijaitsee sympaattisessa, vanhassa makasiinirakennuksessa radan varrella.

Pellavavaatteisiin ja pellavaisiin kodintuotteisiin keskittynyt brändi on jotenkin jännällä tavalla koukuttanut minut. Monet tuotteista eivät ole yhtään omaa tyyliäni, mutta sitten joukosta löytyy juttuja, jotka ovat just eikä melkein. Sydämeni pamppaa kodintekstiileistä melkein kaikelle, mutta myös vaatemallistosta on löytynyt mieleisiä juttuja. Laadukas pellava se vaan toimii. Se on vähän kuin nahka: aito, rouhea, hyväntuoksuinen ja paranee vanhetessaan.

IMG_6516 (kopio) IMG_6589 (kopio) IMG_6474 (kopio) IMG_6492 (kopio) IMG_6513 (kopio)IMG_6538 (kopio) IMG_6572 (kopio)IMG_6542 (kopio)IMG_6597 (kopio)

Kylpytakkeja, lakanoita, pellavapaitoja ja -housuja, tyynyliinoja, pyyhkeitä… mmm.
Käsityötä, lähituotantoa, luonnonmateriaaleja… mmm.
On kiva löytää kotimaisia, haaveilla ja sisulla maailmalle tuotuja merkkejä, jotka ovat vielä viherpesunsa ansainneet. Jätän tähtitunikat huoletta muille ja keskityn malliston omiin suosikkeihin.

Ja eritoten keskityn haahuiluun, vapaapäiviin ja keltaisiin puumökkeihin.

-Henriikka

Ei mitenkään erityisen ihmeellinen viikonloppu.

IMG_6915 (kopio) IMG_6825 (kopio)IMG_6969 (kopio)IMG_6888 (kopio) IMG_6860 (kopio) IMG_6982 (kopio) IMG_6907 (kopio)IMG_6927 (kopio)IMG_6989 (kopio)IMG_6887 (kopio)IMG_7038 (kopio)IMG_7032 (kopio)
Nahkatakkikelit. Siihen sanaan liittyy niin paljon, että se tuntuu riittävältä yksinään kirjoitettuna. (Joku miettii tässä vaiheessa, että älä sitten kirjoita, mutta kirjoitanpas, koska höpöttäminen on mun juttu. Joku kommentoikin viime viikolla blogini sisältöä ”sopivan haksahtaneiksi löpinöiksi”.)
Nahkatakin tuoksu, rennosti kaulaan heitetty huivi, nenäonteloissa ja aivoissa saakka tuntuva katupöly. Mukaan napattu kahvi, kuiva asvaltti ja hymy, joka on niin herkässä. Niin herkässä. Tämä viikonloppu on ollut hyvän mielen viikonloppu, vaikka se ei ole ollut mitenkään erityisen ihmeellinen. Ehkä siinä onkin se juju. Elämä alkaa siitä, kun lakkaa haluamasta jotain parempaa.
Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille.
Terveisin sopivan haksahtanut, ei mitenkään erityisen ihmeellinen Henriikka.
Ps. Kuinka moni luki nahkatakkikelit väärin ja hihitti? Janne ainakin oikolukiessaan.