Voiko olla totta, että aamulla herätessä on valoa! Valo tulee valkoisista verhoista läpi, herättelee kevyesti ja toimii päivän ensimmäisenä kahvikuppina. Ihana, ihana valo. Kirkkaat aamut tuovat trenssipäivät, ja hameenhelma lyhenee lyhenemistään. Toisaalta sängynpohjalla tekee mieli lölliä pidempään ja laiskuuden puuskissa sama nuttura on ollut päälaella jo vajaa viikon. Kuvottavaa jonkun mielestä, minun mielestä helppoudessaan mahtavaa.
Nahka tuntuu pitävän pintansa tyylissäni. Aina samat, konjakinväriset nilkkurit ja nahkalaukkuja olalla. Välillä hairahdun muihin materiaaleihin jolloin tajuan, kuinka mikään ei vedä vertoja nahkalle. Hyvälaatuinen nahka kestää ja paranee käytössä koko ajan.
Samoin säilyvät kukkakuviot, jotka tulevat naistenlehtien mukaan muotiin jokaikinen kevät uudestaan. Helpompi kun jatkaa samalla linjalla kesät talvet, niin ei tarvitse laittaa vaatteita kiertoon.
Turha tässä nyt on höpistä. Kuuluu hyvää ja välillä kehnoa. Elämä ei ole aina pelkkää paistattelua, mutta aurinko antaa armoa. Minussa on varmaan nähtävillä jotkut keväthormonit, kun tulee kutsuja ”koko perheen tapahtumiin”. Sitten menen tilaisuuksiin, jossa pörräävät lisäkseni äidit ja isit lapsineen. Mikä on tämä salaliittoteoria?
– Henriikka
Ps. Tämän asukokonaisuuden ensimmäinen kuva on myös mukana LUMI:n äänestyksessä. Jos haluatte, voitte käydä tykkäämässä asustani täällä ja voittaa samalla laukkuja ja sellaista.
