Koko viikonloppu on ollut yhtä ystävänpäivää, yhtä lomaa. Tuleva viikko odottaa, ja itse asiassa odotan sitä kauhulla. Otan harvoin päiviä vastaan jännityksellä tai paniikilla, mutta nyt täytyy kertoa tämän olevan sitä paljon puhuttua stressiä. Stressi ei ole kiirettä, niin kuin moni tuntuu ajattelevan. Stressi syntyy, kun tulee olo ettei pysty selviytymään kaikesta kiireestä. Ja nyt minulla on sellainen olo. Luotan kuitenkin äitiini ja yhden puhelun maailmanparannukseen.
Takaisin viikonloppuun ja silkkaan onneen. Onko parempaa tapaa ottaa lauantai vastaan kuin suuri suklaacollege?

Viime aikoina olen alkanut pitämään (heheehee, sanamuoto) harmaasta. Joululahjaksi saatu villakangastakki on ollut näihin naurettaviin helmikuun keleihin kuningas. Ja voitteko kuvitella, että kaikista maailman take away -kupeista valitsin itselleni tuon mustaharmaan? Hetkillistä värisokeutta.
Ennustin kesän jälkeen tyylini muuttuvan rennommaksi ja huolettomammaksi. Niin siinä vain on käynyt. En tiedä onko se tuo tukanreuhka vai mikä, mutta edellisenä päivänä päätetyt asukokonaisuudet ovat olleet historiaa.

Chocolate, chocolate. Ja nyt tekee suklaata mieli, tietenkin. Tummaa marjasuklaata.
Tsemppiä jokaisen viikkoon. Tiedän, että tästäkin selvitään, ja viikon päästä kirjoitan jo jutun leveämmällä hymyllä.
– Henriikka
kengät, college, mekko/ second hand, muki/KeepCup



