4.2.2014

Näitä täysin typeriä päiviä.

–

Nyt on sellainen ilta. Että ärsyttää. Oli niin paljon suunnitelmia, mutta ei tee mieli toteuttaa yhtäkään. Tekisi mieli popsia vihreitä kuulia, mutta eihän niitä pysty kuin muutaman. Tekisi mieli lähteä juoksemaan, mutta kun tuo loska. Tekisi mieli riidellä ja paiskoa ovia, ihan muuten vaan. Ja heilutella keskisormea parvekkeelta koko maailmalle (huom! saattaa sisältää dramatisointia).

Voi olla, että koko vyyhti alkaisi avautua kahvia keittämällä. Saati sitä keitettyä kahvia juomalla. Tai sitten pitäisi vaan ottaa ne jalat alleen ja lähteä lenkille. Mutta se olisi niin ärsyttävän oikeaoppinen tapa aggression purkamiseen. Eikö olisi mukavampi vain heittäytyä mahalleen rimpuilemaan? Olisi kiva pyöriskellä vielä vähän, ärsyyntyneenä ja ärsyttävänä.

Johtuuko tämä kaikki toisiaan siitä, että hävisin äsken lautapelissä? Voisinko nyt vai päättää olla vähän mukavampi?

– Henriikka

Ps. Jos ei muuta hyvää auringon alla, niin ainakin on harvinaisen istuva baseball-takki.

3.2.2014

Kirppisfanaatikko median myllerryksessä.

–

Helsinki, kirpputori, pressi, vinkit

Näyttökuva 2014-02-03 kohteessa 20.42.06

Olen menossa sunnuntaina uudelle kirpputorille Kattilahalliin. Vien myös muutaman kassin vaatteita myyntiin, jaan pöydän parin kaverin kanssa. Olen seurannut uuden tapahtuman kehittymistä ja keskustelua siitä, tuleeko tästä kirppiksestä ”uusi Valtteri”. Hauskinta oli kuitenkin se, että täytenä yllätyksenä Nyt.fi:n sivuille ilmestyi tänään minun kuvallani varustettu juttu aiheesta. Klikkasin artikkelin auki mielenkiintoisen otsikon vuoksi ja jäin tuijottamaan: olenko minä tuossa kuvassa?

Minähän se tosiaan olen, banaanitakissani. Kuva on Hesarin arkistoista, syksyn haastattelun jäämiä (eli siis täysin laillinen kuva, no worries).

Mitä Kattilahallin kirpputoriin tulee, odotan siltä paljon. Uskon, että homma voi lähteä rullaamaan oikein mallikkaasti ja konseptista tulee hitti. Mutta matkalla on kyllä monia mutkia. Paikalle pitää tuoda oma viltti tai pöytä, eikä tarjolla ole parkkipaikkoja. Tässä kaksi tosi isoa kysymysmerkkiä tulevaisuudelle. Ilmaiskirpputoreissa tuo pöydättömyys on enemmän kuin fine, mutta 30 euron myyntipaikkaan haluisi jo vähän jotain muutakin kuin lattiapaikan. Vaikea myös hahmottaa, tulisivatko ihmiset todella kyydeillä ja julkisilla kirpputorimyyjiksi joka kerta? Let’s see, let’s see. Toivon kovasti kovasti, että näihin mutkiin saadaan suoruutta. Kello 12 aloitusaika on toisaalta kivaa vaihtelua aamuvirkkujen ajoille, mutta toisaalta omaa tunnelmaansa loi varhainen kirpputoriaamu ja se, että ostoskierroksen jälkeen oli vielä koko päivä tuhlattavaksi.

Kirpputorit ovat osa kaupunkikulttuuria. Harvassa paikassa näkee yhtä laajaa kansankirjoa, kuin kirppiksillä. Valtterin myötä konkreettinen toiminta vaihtui paljon virtuaaliseen myyntiin, huuto.nettiin ja kaupunginosien omiin kirppiskanaviin. Face to face on aina ykkönen, siksi peukut pystyyn Kattilahallille.

Peace, love ja sunnuntaina nähdään.

-Henriikka

Kattilahallin kirpputori
Sunnuntaina 9.helmikuuta 2014, klo 12-17
Sörnäisten rantatie 22

Tapahtuman facebook-sivu täällä.
Kuva: Nyt.fi / Sabrina Bqain

2.2.2014

Kaunis makuuhuone.

–

sisustus

Muutimme nykyiseen kotiimme viime vuonna, huhtikuun alussa. Lunta oli vielä vähän jäljellä, ja hiihtolatu kulki kotimme vierestä. Meri oli vielä jäässä. Tuntuu, että se oli ihan vasta ja yhtäkkiä tajuan, että siitä on vierähtänyt miltei vuosi. Se on pitkä aika siihen nähden, miten vähän sisustusvisioitani olen toteuttanut. Monet asiat ovat vähän sinne päin, ja muovimattoon totun tuskin koskaan. Mutta yhteen huoneeseen olen melkein tyytyväinen, makkariin.

Koko huonetta ette saa vielä nähdä, seinät kun huutavat tyhjyyttään, ja työpöytä on pikemminkin kasa lehtiä, kirjoja ja papereita. Mutta sängynpäädyn taulurykelmä ja kattolamppu ovat kuvaamisen arvoisia.

Taulurykelmän visio karsiutui pala palalta, kun tauluja kiinnitettiin. Tarkoituksena oli kiinnittää kultakehyksiä puolta enemmän, mutta olimmekin tyytyväisiä jo näihin neljään. Nostalginen sadetakkikuva on canvastaulu vuonna 2010 otetusta kuvasta (jolloin olimme vielä enemmän babyfaceja kuin nyt). Koska tämä kuva on riippunut seinällämme monta vuotta, emme ole vielä muistaneet teettää edes edustavaa hääkuvaa kehyksiin. Emmekä ehkä teetäkään.

Sitten on ukilta peritty Jeesus-taulu, lempeä ja täynnä lapsuusmuistoja. Vaaleanpunainen kukka on estetiikan ylistys, romanttisuuden kiteytymä ja kirppislöytö. Kirpputorilta on löytyneet myös sarvet ja niitä ympäröivät kultaiset kehykset. Sarvista roikkuva hehkulamppu suorittaa yövalon roolia erinomaisesti, vaikka tarkoitus on ollut vaihtaa ruikelo minilamppu suurempaan.

Lasinen kattolamppu löytyi kerran Taideteollisen korkeakoulun Kynä ja paperi -taidekaupasta, kun olin hakemassa sieltä halpaa lounaskahvia. Pienessä liikkeessä myydään myös vanhoja huonekaluja ja valaisimia, eikä 30 euroa tuntunut pahalta lasisesta lampusta kullanvärisine ketjuineen.

Koti valmistuu huone kerrallaan. Ainakin meillä nukutaan hyvin.

– Henriikka

← edelliset 1 … 540 541 542 543 544 545 546 … 818 seuraavat →