Syvällistä neroutta by Sophie Sälekari

IMG_1467_2

Olen todistetusti nähnyt auringon kolmena päivänä peräkkäin. Se on jo jotain. Ehkä tämän putken vuoksi myös kuosit ja väriloiste on ollut ajatuksissa voimakkaasti. Pitkästä aikaa törmäsin kuitenkin tänään johonkin, jota spontaanisti kutsuin ”syvälliseksi neroudeksi”. Tähän epämääräiseen kohteliaisuuteen johti tilaisuus tavata näiden kuvien vaatteiden suunnittelija, Sophie Sälekari.

henkkamaukka_2

H&M Design Award -kilpailu lanseerattiin vuonna 2012 tavoitteenaan tukea nuorten suunnittelijoiden luovuutta ja rohkaista heitä rakentamaan ura muodin parissa. Tänä vuonna kilpailussa on 32 muotoilukoulua Euroopasta ja USA:sta. Suomi on mukana ensimmäistä kertaa ja meidän edustajamme on ylemmissä kuvassa hymyilevä, 22-vuotias Sophie.

Vaatteiden slaavihenkisyys, värit ja rohkea yhdistely saavat minulta täydet pisteet. Tiedän, etteivät kaikki malliston vaatteet pukisivat minua, mutta se ei olekaan jutun pointti. Materiaalivalinnat, hapsut ja erityisesti sametti teki vaikutuksen ja kokonaisuus on eheä. Olisi upeaa, jos Sophie veisi koko kisan.

IMG_1456_2 IMG_1460_2

Minuun puri täysin, entä teihin? Mennäänkö perinteisillä kommenteilla:
”Itselleni en osaisi kuvitella yhtään, mutta sun päällä kyllä”?

Ja oli minulla malliston lempparikin, se on tuo ensimmäisen catwalk-kuvan valkoinen kuviomekko.

-Henriikka

Catwalk-kuvat: H&M

Janne kertoo: Kameroista ja kuvista.

406570_10151409154522166_1153143986_n

Hei, Janne tässä. Bloggaajan mies ja hovikuvaaja. Yhteinen ystävämme Henriikka on ehkä noin puolen vuoden ajan yrittänyt saada minua kirjoittamaan käyttämästämme kuvauskalustosta vastaukseksi kaikille niille, jotka ovat kameroista kommenttilootassa tiedustelleet. Tämä postaus on nyt vihdoin reaktio tähän huutoon.

Aluksi on kuitenkin pakko sanoa, että on ollut ilo lukea kommentteja, joissa todetaan kuvien olevan onnistuneita ja tunnelmallisia. Kiitos. Ne ovat minustakin yllättävän usein hyviä. En minä toki niitä kaikkia ole ottanut (ja Henriikka muokkaa aina kaikki), mutta melko usein olen saanut olla kameran varressa. Tämä blogi on itse asiassa antanut minulle sysäyksen koko kuvaamisen opettelulle, mikä on näin jälkikäteen ajateltuna ollut erittäin mielenkiintoinen ja hyödyllinen taito. Paljon on tietysti opittavaa, enkä pidä itseäni kovinkaan ammattimaisena kuvaajana, mutta ihan kelpona kuitenkin!

IMG_1451 (kopio)

No nyt niihin kamoihin:

Suurin osa kuvista kuvataan Canonin järjestelmäkamerarungolla mallia 550D. Kamera oli Henriikalla omistuksessa jo vanhasta takaa, minä olen sitten hiljalleen ottanut sen eri ominaisuuksia haltuuni (pari vuotta sitten olin aivan täysin kokematon). Ja hyvä runkohan se on, sillä ei onnistunieita kuvia varten ole pakko investoida tuhansia markkoja. Mielestäni paljon on kiinni myös siitä, oppiiko tietämään mitä mikäkin nappula tekee, ja tuntemaan erilaiset valot, taustat ja kuvakulmat. Lisäksi Henriikka ei ole kuvauskohteena koskaan ollut vaikeimmasta päästä.

IMG_1443 (kopio)

Objektiiveja meillä on kaksin kappalein: kittiputki sekä Canonin oma 50 mm 1.8. Huomattavan enemmistön ajasta rungossa on kiinni hyvin edullinen ja hinta/laatu -suhteeltaan erinomainen kiinteä viisikymppinen. Oman kokemukseni perusteella putki ei ole ainoastaan mukavan valovoimainen, vaan se sopii erinomaisesti nimenomaan perus asukuvaukseen. Putkella saa luotua tarvittaessa mukavan kapean tarkennusalueen, jolloin taustaan ja etualalle saa mukavaa blurria. Lisäksi tämä obektiivi piirtää kohteensa tarkasti ja on kevyt kantaa mukana. Sisätiloissa putki on myös kätevä valovoimaisuutensa vuoksi, ja vaikka se onkin sisäkuvaukseen melko kapea, saa sillä mainiosti napsittua tunnelmallisia yksityiskohtakuvia.

Kittiputkellakin otamme toki kuvia, ja itse pidän siitä yllättävän paljon. Kitillä saa silloin tällöin oikein tyydyttäviä kuvia, ja etenkin ulkona hyvässä valossa kuvatessa, taustan ollessa simppeli, olen kuviin usein hyvin tyytyväinen. Tämä saattaa tietysti johtua vain paremman kokemuksen puutteesta, ja jokin edullinen mutta valovoimaltaan tehokas laajempi putki onkin koko ajan hakusessa (Saa suositella!).

sony2

Toinen kamera, jolla olemme ottaneet viime syksynä ja alkuvuodesta kuvia blogiin on Sonyn NEX 3-N minijärjestelmäkamera (saatu blogin kautta). Tämä kamera on tarttunut reissuun mukaan, kun ei ole millään jaksanut kantaa mukana ylimääräistä painoa. Kamera on kevyt ja pieni kuin pokkari, mutta yllättävän tehokas paketti, johon on myös mahdollista vaihtaa objektiiveja. Meillä ei tähän kameraan kuitenkaan lisäputkia ole hankittu, sillä tämä on vain varakamera Canonille. Peruskuvaukseen tämä Sony on pienellä kokemuksella sanottuna oikein hyvä, mutta selkeästi kameran fokus on kuitenkin helppoudessa, jolloin tuntuu, että ominaisuuksista ja kuvanlaadustakin on välillä tingitty.

Sitten on tietenkin vielä ne pahamaineisen iPhonet. Ironian huippuhan on se, että kameroista kertova juttu on kuvitettu kehnoilla kuvilla. Ja kameroista paras on ikuistettu vieläpä omenaluurilla. Me yritämme kuitenkin vastakin kuvittaa tätä blogia ihan oikeita kameroita käyttäen, Instagram on sitten juttu erikseen.

Toivottavasti tämä juttu vastasi tiedonjanoonne.
Nyt on aika antaa niitä putkisuosituksia!

– Janne

Ensimmäinen kuva: Tuomas Tulenheimo

Vaikuttava ja piinaava Her

Her-Movie-siri-operating-system-ftr

En muista koska viimeksi olisin kirjoittanut elokuvista. Tai sivulauseissa totta kai, mutta elokuvat ”pääaiheenani”. Tänään aloitin kuitenkin päiväni elokuvalla, joka sai ajatukset rullaamaan ja pääni sopivalla tavalla sekaisin. Kyseessä oli helmikuussa ensi-iltansa Suomessa saava ”Her”.

her-movie-poster

Her porautuu mieleen ja kroppaan. Se liimaa katsojansa leffapenkkiin piinaavasti ja tökkii aivosoluja ärsyttävästi. Her herättää pelkoa, ahdistusta, suurta hilpeyttä ja hämmennystä.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen, aikaan jossa koneet ja elektroniikka ovat vallanneet yhä enemmän sijaa ihmisiltä ja aidoilta kohtaamisilta. Elokuvan päähenkilö painiskelee elämän ja ihmissuhteittensa kanssa. Samalla hän luo syvän suhteen käyttöjärjestelmäänsä.

spike-jonzes-her-movie-review

Her oli ainoita elokuvia, jonka jälkeen totesin leffan olleen hyvä, vaikka halusin poistua leffateatterista vähän väliä. Mietin tätä teemaa koko päivän ja unelmoin metsään muuttamisesta. Mihin tämä maailma on menossa?

Naurua aiheutti etenkin puvustus. Ei ole helppoa ennustaa tulevaisuuden trendejä. Tämän leffan mukaan kaikki näyttävät pian tanskalaisilta elämäntapahipstereitä.

Hyvä, piinaava leffa. Suosittelen.

-Henriikka

Kuvat: X, X, X, X