Hassua, miten loppujenlopuksi yllättävästä paikasta saattaa löytyä sellainen kodintuntuinen sisustus. Thaimaa kun noin ylipäänsä ei ehkä tarjoillut sellaista sisustustyyliä, jonka voisin siirtää Helsinkiin. Sritrang hotel, Cafe 1952 on tarkka paikannimi. Leijonankeltainen on lempivärini ,ja jo muutaman vuoden olen etsiskellyt kirpputoreilta kulunutta, konjakinväristä nahkasohvaa. Nykyinen on liian ”käytännöllinen” haha. Uskon, että odotus ja ahkera sohvanetsijä palkitaan.
Uudet sisustuskuviot taitavat omalla kohdallani olla hyvinkin ajankohtaisia. Paljastettakoon, että muutamme kuun lopussa uuteen asuntoon. Kovin olen innoissani, vaikka emme ole vielä omassa kiinni, ja tulevassa asunnossa on muovimatot. Silti se tuntuu hyvältä ratkaisulta, ihanalta kämpältä. Teemme siitä varmasti kodin.
Eilen sai jotenkin mukavan ja kannustavan kommentin siitä, että harmi kun en ole päivittänyt enää aivan joka päivä. Siis sinänsä kritiikin, mutta jotenkin koko juttu oli kirjoitettu niin positiivisesti, että siitä olisi ollut mahdotonta ottaa nokkiinsa. Itseänikin on harmittanut, etten ole pystynyt joka päivä rustaamaan. Nyt on ollut koulut ja kolme duunia ja tanssitreenit ja kaikki, enkä yksinkertaisesti joka päivä vain pysty saattamaan laadukasta materiaalia ulos, vaikka kova pyrkimys siihen on ollutkin. Valokuvaaminen, kuvien muokkaaminen ja tekstin suoltaminen vie yllättävän paljon aikaa. Ja mieluummin vähemmän ja parempaa, kuin paljon ja kehnompaa? Nyt olen ollut kaksi päivää kovassa kuumeessa, mutta tänään aamulla heräsin pikkuisen parempana ja nappasin heti koneen kirjoitusaikeissa. Kyllä mulla vielä motivaatiota ja juttuja löytyy. Kiitos kun jaksatte lukea.
Ps. Tässä ennen muuttomylläkkää vaatekaapin karsiminen on ahkeraa
ja ylimääräiset siirretään blogikirppikselle.





