Kevät on aina musiikin suhteen jännittävää aikaa. Talven melankoliset veisut ja tummanpuhuvat kipaleet ovat siirtymävaiheessa kesän diskohitteihin ja ikivihreisiin iskelmäjumputuksiin. Kevään musiikkia ei leimaa mikään, ja usein kokeilenkin kaikkea ja annan uusille nimille mahdollisuuksia vakuuttaa. 

Hanna Pakarinen ei vakuuttanut, eikä sydämeni lähtenyt Vain Elämää –covereiden perään. Sen sijaan Anssi Kelan Levoton tyttö pyöri kuulokkeissa rauhassa ympäri muutaman kerran. Uusi tuotanto on kiehtovaa, vaikkakaan ei yllä mitalisijoille. Hauskinta on ollut leikitellä ajatuksella, että tuo Levoton tyttö menisikin biisinä Scandinavian Music Groupin käsittelyyn ja saisi teknomeiningin sijasta folk-sovituksen. Sanojen puolesta biisi kun on täysin SMG-kamaa: 

— Sä tiedät kaikenlaista outoa

Kevään risteysmusiikkia on ollut hyvä kuunnella kauniista kuulokkeista. Pitkä kamelitakki ja ruskeabeiget kuulokkeet ovat uskollinen maaliskuun parivaljakkoni. Kun yhdistelmään lisää vielä vaalean denimin pappafarkut, mustahopean glitterpaidan ja leopardikuvioiset kiilakorot, niin ollaan pikkuhiljaa asian ytimessä.

Loppuun paljastus siitä, että olen lähipäivinä huomannut olevani aikamoinen ruokafeikkaaja. Siinä missä lounaaksi söin koulukavereiden kanssa fiinisti porkkanajuustokeittoa ja reilun kasvispöydän, niin iltaisin mennään usein metsikköön. Tämänkin päiväisten tanssitreenien jälkeen uuniin sujahti HK:n lenkki. U-u-uu- uunimakkaraa. Mutta sinisessä lenkissähän on niin paljon jauhoa, että se on EU:n direktiivien mukaan leivos. Ja kai sitä nyt toisinaan saa palkita itsensä hyvällä leivoksella?

-Henriikka 

takki, kuulokkeet, paita, farkut, kangaskassi/second hand, kengät/Bianco Footwear

Nahkahame, kukkakuosi ja sniikkerit. Rikkinäiset sukkahousut, punaiset kynnet, helmikorvakorut ja luonnollinen meikki. Siinä tiiviissä paketissa eräs viimeviikkoisista asukokonaisuuksistani. Huudan edelleen kontrastien nimeen, sillä ne vain yksinkertaisesti tekevät asun kuin asun.

Vanhana kirpputoriaarteena löytynyt turkoosi-vaalenpunasävyinen silkkipaita on muhkea hihoista, mutta yllättävän istuva suuresta koostaan huolimatta. Pienet ja somat, turkoosisävyiset napit ovat kullattuine reunoineen kiva yksityiskohta. Olisipa mielenkiintoista tietää, kuka tätäkin paitaa on aiemmin käyttänyt. Jos mummopaita ja helmikorvikset ajoivat konservatiivista linjaa, niin niitä kontrasteja luotiin sitten nahkalla, rakkailla Nikeillä ja rikkinäisillä sukkahousuilla. Voitte vain kuvitella kuinka moni vanhus yritti bussissa kerätä rohkeuttaan kertoakseen sukkisteni hajonneen. Voi meitä nykyajan nuoria.

Ainakin oli täydellinen kenkävalinta. Kirmasin bussipysäkille valkoisilla kengilläni harppoen ja kuin viime hetkellä onnistuin hyppäämään bussin kyytiin. Oli ehdoton supersankari-olo, vaikkakin hikinen ja hengästynyt. Turhaan olisin jäänyt odottamaan seuraavaa, joka olisi tullut vasta kolmen minuutin päästä.

Henriikka

paita, hame, korvikset/second hand, kengät/Nike