Taas sitä ollaan kirpputorilla oltu skarppina: kävin kokeilemassa Vantaan uuden jättikirppiksen, Suomen suurimman itsepalvelukirpputorin. Täytyypä kuitenkin surukseni todeta, että eipä ollut ihmeellinen. Voi olla, että kyseessä on alun kivinen polku, mutta minua Ikean kyljessä tönöttävä halli ei vakuuttanut. Pöydät olivat täynnä jälleenmyyntituotteita (mikä on kirppiksien suurin agression aiheuttaja), eivätkä lukuisat lastenvaatepöydätkään kosketa itseäni tässä elämäntilanteessa. Äideille sellainen huomio, että lastenvaatteita kyllä löytyi. Ehkä kirpputori onkin suunnattu niille perheellisille, jotka suuntaavat Ikeaan huonekaluostoksille ja samalla poikkeavat Lanttilan halliin. Seuraavan Valtterin ennusteet ovat kyllä menneet metsään. Aion kyllä tulevaisuudessa käydä uudestaan, jos ensimmäisten kuukausien taantuman jälkeen olisi havaittavissa parempaa.

Tyhjän kangaskassin kanssa en kuitenkaan poistunut. Joskus kehnonkin kirpputorikokemuksenkin jälkeen voi lähteä kivojen löytöjen kanssa pois. Sinänsä ristiriitaista, mutta totta.

Ensimmäiset 1×6 löytöä olivat retrot kahvikupit ja -asetit (Apua! Onko se sana asetti?). Astioiden alkuperää en tiedä, mutta minulla oli jo ennestään yksittäinen tällainen samanlainen muki muutaman desin suurempana. Tietääkö joku näistä enemmän?  Norjassa taitavat olla valmistettu. Nämä ovat huomattavan pieniä perinteisiin arkikäyttööni, mutta nämä ovatkin teddy karhun -teekestejä varten: santsikuppi on aina santsikuppi. Pulitin yhteensä 10 euroa.