Postiluukusta tipahti onnea

Joulun välipäivinä, juuri parahiksi joulupakettien jälkeen, tipahti kotimme postiluukusta vielä yksi ihana yllätys. Yhtä aikaa ihanaa ja pelottavaa oli, että olin unohtanut joulukuun alussa tekemäni nettitilauksen Frankie-lehdeltä. Tästähän olen jo ennenkin höpötellyt, mutta kerrottakoon, ettei rakkauteni kyseistä lehteä kohtaan ole laskenut. Odotan joka kuukausi, että irtonumeron hinta tipahtaa nettikaupassa puoleen hintaan, ja laitan tilauksen tulemaan. Ajoitus on tärkein, sillä hetken päästä lehti palaa taas normaalihintaiseksi.

Mutta mutta, tällä kertaa en tyytynyt vain lehteen, vaan mukaan lähti myös alkaneen vuoden seinäkalenteri. En ole harrastanut moisia muistaakseni sitten Nalle Puh -aikojeni, mutta tulevana vuonna aion pysyä esteettisesti ajan tasalla.

Frankie-hetkeni veivät taas mukanaan- Lehti oli lempparein moneen kuukauteen. Lehden kuvaus Design/Art/Photography/Fashion/Travel/Music/Craft/Home/Life on sopivasti laajasti kaikkea, vaikkakin laajudessaan miltei koominen. Toivoisin kyseisen litanjan sopivan passelisti myös blogini kuvaukseksi. Frankiessä on kuitenkin sellaista kosmista neroutta, joka ilmenee monin tavoin. Tässä irtonumerossa jäin pitkiksi hetkiksi tuijottamaan tuota kansitoteutuksen luovuutta: kansi oli painettu niin, että kuviot näyttivät aivan ristipistotöiltä. Va-a-a-au.

Mitä kalenteriin tulee, niin en olisi voinut itselleni sopivampaa toivoa. Kuvat ovat laadukasta taidetta ja grafiikkaa, kuvat ovat monipuolisia ja kalenteri sopivan suuri. Itse teksti-osio on jätetty simppeliksi, mutta toimii. Kalenteri kustansi muutamaa penniä vaille 30 dollaria, kun taas lehden irtonumero sen vajaa 10 dollaria. Päälle lisätään postikulut (muistaakseni vajaa 10), jotka tietysti nostavat koko potin hintaa.

Postiluukusta tipahti niin paljon onnea tämän paketin myötä, 
että hyrisin koko loppupäivän ja hyrisen vieläkin.
Tänään suuntaamme Bangkokista kohti Thaimaan eteläosia ja saaristoa. Yöjuna vie meidät pääkaupungista kohti rauhallisempia seutuja ja mikä parasta, merta! Buddhalaiset temppelit, tornitalot ja yömarketit jo nähty, mutta riippumatto ja pokkarit polttelevat repussa kuumana.
ขอบคุณครับ/ค่ะ, eli kiitos!
Henriikka

Palautetta ja juttutoiveita vuodelle 2013

Niin siinä vaan kävi, että vuodelle 2012 oli aika jättää hyvästit. En ole sen koommin puinut edellisvuoden antia, mutta pohtinut kyllä, mitä tämä nykyinen ja uusi tuo tullessaan. 2013 kuulostaa suurelta. Käsittämätöntä, kuinka monta vuotta Millenium-hypetyksestä jo on! Varsinaisia uuden vuoden lupauksia en tee, mutta jotain sinne päin. Yritän toteuttaa pienempiä ja suurempia unelmia ehkä vielä ahkerammin kuin ennen ja hahmottaa, mitä lähivuosiin voisi kuulua. Lisäksi lupaan vähän säästää (mikä surukseni tarkoittaa myös matkustelusta tinkimistä, dääm) ja jos kaikki menee nappiin, niin palaan ehkä taas tanssisaliin hiphop-kengissä muutaman kerran viikossa.

Ja mitä blogiin tulee, niin lupaan käsi sydämellä, että ensi vuonna vastaan nopeammin kommentteihin täällä blogin puolella. Ja tammikuun loppuun mennessä vastaan kaikkiin rästiinjääneisiin viesteihin, joita Tansanian reissusta lähtien on kertynyt. Kylläpä hävettää, anteeksi. Haluisin kuitenkin myös (kuvasta huolimatta) alkavana vuonna yhä enemmän panostaa blogiin ja sen sisältöön. Siksi kysyisinkin nyt teiltä jelppiä: Olisi mahtava saada palautetta aamukahvilla-blogista. Mikä on mainiointa? Mikä vaatii kehittämistä/mikä ärsyttää? Toiseksi nyt saisi antaa palaa niitä juttutoiveita, joita sitten yritän toteuttaa ahkerasti tänä vuonna. Mistä haluaisit lukea? Millaisia juttuja tänne kaivattaisiin? 

Nyt niitä ideoita kehiin, olen kovin kiitollinen jokaisesta sanasesta. 
Lupaan, etten pohdi kritiikkiä loppuvuoteen saakka itku silmässä.


Terveisiä Bangkokin yöstä, olette mukavat.

Henriikka


Kuva: http://chibird.tumblr.com/

Jouluaaton asu

Vielä jaksaa puhua joulusta, sillä nyt olisi tapetilla se, mitä rääsyjä pidin aattona päälläni. Ilmahan oli kylmä, kylmä, kylmä, joten päälle oli myös laitettava lämmintä. Lontoon vintage-liikkeestä löytynyt villapaidasta ommeltu hame oli kaiken keskiössä, sillä muuten turvauduin neutraalimpiin vaatekappaleisiin: mustaan silkkipaitaan, mustiin sukkahousuihin ja viininpunaisiin polvisukkiin. Tuossa hameessa riittää lämpöä ja sympatiaa, ja aattoillasta siihen mätsäsi myös Moko-sisustusliikkeestä ostamani virkattu tonttulakki.

Ulkotamineiden kohdalla vuorauduin ensimmäistä kertaa mustaan lammasturkkiini. Nämä ovat niitä kirpputorilöytöjä, joiden kohdalla ajattelee, etten koskaan laita tätä menemään. Musta turkki löytyi Valtterin kirpputorilta alkusyksystä 30 eurolla ja se saa oloni tuntumaan kuninkaalliselta. Ainakin pikkuisen. Ruskeat, talvivuorella varustetut Myy-kengät ovat perintöä koulukaverilta. Eräs kaunis päivä hän vain käveli kouluun vaatekassin kanssa: ”Mä luulen, että nää sopis sulle.”

Luminen Suomi, kuninkaallinen turkki. Kyllä kelpaa.
Oi, miksi minulla on aina niin huonot loppulainit?
-Henriikka