Minulla ja ystävilläni on sellainen tapa, että heti kun joku meistä hankkii uuden vaatekappaleen, niin muut alkavat varata jonosta paikkoja.
”Oon ensimmäinen jonossa tuohon nahkatakkiin!”
”Mä oon sitten toisena!”
Älytöntä tai ei, niin mukavaa ainakin. Totta kai sitä voi jonotusjärjestystä poikkeussäännöistä soveltaa, eikä lempparit siirry ensimmäiseltä omistajalta mihinkään, mutta kyllä ne jonojärjestykset mielessä pysyvät. Eräänä kauniina syksyisenä päivänä havaitsin ystäväni Miran luota maailman kauneimman villapaidan. Ilmoitin samantien olevani Tampereen kirpputorilöytöön jonon ensimmäisenä. Mira varoitteli, että on tuskin luopumassa siitä ihan hetkeen ja tyydyin kohtalooni.
Tänä maanantaina sain kuitenkin myöhästyneen synttärilahjan kyseiseltä jonosysteemi-kaveriporukalta, ja kuinka ollakaan: paketista paljastui unelmieni villapaita. Tässä paidassa vanhenen ilolla.
Jos nyt oikein ymmärrän, niin villapaidassa on koirien kuvia. Erittäin epämääräisestihän ne tuossa paidassa juoksentelevat (ehkä jopa sellainen Hopeanuoli-taistelu?), mutta lähikuvasta erottaa kuvion. Villapaidan kanssa yhdistin lähiviikkojen lemppareiksi nousseet vanhat Levikset, ihanan ihanan siniset. Ja ettei nykyajasta jäisi edes pieniä rippeitä, niin nenälle nousivat suuret silmälasit: tosin ne ovat kyllä 2010-luvun antia Hennesiltä.
Hiuksille kokeilin jotain uutta pitkästä aikaa ja sivuletti osoittautui sopivan leikkisäksi ja rennoksi (miten nämä kaksi adjektiivia ovatkin jokaisen asun juttu? Kolmas on ”homssuinen”.) Tupeeraus, lakka, sitten löysästi palmikoitu. Siinä se. Irtoilevat hiukset ja sinne tänne tökätyt pinnit kuuluvat asiaan.
Hou-hou-hou, joulu tulee ja hiljalleen fiilis alkaa valua päälaelta alas varpaisiin.
Sellainen leikkisä, rento ja homssuinen olo haha.
Onneksi joululoman saa viettää villapaidassa, minua ei ehkä saa irti tästä lempparista.
Henriikka
villapaita, kengät, farkut/kirpputori, toppi/Gina Tricot, silmälasit/H&M
