Olisko käsillä viimeiset sortsipäivät? Ilmeisesti olen ollut kiltisti, kun koko lomaviikkoni on aurinkoa tulvinut ovista ja ikkunoista. Kun alkuviikosta kirppiskiekallani muistelin tulevan viikon lämpötila-ennusteita, en epäröinyt napata Fidalta matkaani kukkakuvioisia lappuhaalarisortseja. Kerrassaan hellyyttävät! Miksi ne saapuivat elämääni vasta näin syksyn kynnyksellä? Eihän nuo malliltaan minua erityisemmin imartele, kangas on löysää ja sortsiosa jää suurelle pussille. Mutta onko se olennaistakaan, kun kyse on muutenkin jollain tasolla koomisesta vaatteesta. Tai ainakin vaatteesta, jonka kanssa olisi vaikea kävellä leuka pystyssä, nenänvartta pitkin katsoen. 

Haalareiden kanssa valitsin paidakseni hihattoman, persikanvärisen topin. Halusin henkseleiden korostuvan, joten hihaton paitavalinta sopi tähän saumaan. Paljon muuta ei sitten tarvittukaan, haalarit ovat siitä hyviä, että ylä- ja alaosa tulee milteinpä samalla iskulla. Jalkoihini halusin kuitenkin kengät, jotka eivät ainakaan liiaksi korostaisi haalarin lapsekkuutta, vaan toisivat päinvastoin kontrastia ja särmää leikittelevälle vaatekappaleelle. Jannen pikkusiskolta saamani valkoiset remmikengät sopivat korkolappujen vaihdon jälkeen erinomaisesti. Väripilkuksi ripustin toiseen korvaani haaleanturkoosin, graafisen korviksen. Simppeli ja lemppari.

Mitäs mieltä siellä ollaan, meneekö tämä liian leikkisäksi ja lapsekkaaksi, vai voinko rauhassa jatkaa iloitsemista tästä kukkahaalarista? Josko vielä kerran kerkiäisin kiskaista nämä jalkaan ennen vaanivaa syksyä.

Henriikka

kukkahaalari/Fida, tuubitoppi/Vero Moda, korvis & kengät/second hand