BACK TO SCHOOL!

Ollaan jännän äärellä. Ja pian myös kirjoituspöydän äärellä, kun pian alkaa taasen koulu: Kulttuurituotannon koulutusohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2.vuosi. Toisillahan koulut ovat jo tällä viikolla alkaneet, lähinnä peruskoululaisilla, amiksilla ja lukiolaisilla, mutta oma koulubussini starttaa ensi viikon maanantaina. Odotan sitä kovasti ja kaikkia tulevia kursseja: kulttuurin ajankohtainen keskustelu, johtamistaidon perusteet, suomalainen kulttuuripolitiikka ja organisaatiot, yleinen kulttuuri- ja aatehistoria, eurooppalainen kulttuuripolitiikka ja enköhän kestä myös tilastot ja kulttuurin talouden.
Kaikille koulujen alku ei ole yhtä herkkua, ja varmasti ehdin itsekin turhautua ja stressaantua monet kerrat ensi vuonnakin. Niille minulla on kuitenkin vinkki, joita koulujen alku ahdistaa: back to school -ostoskierros! Koulujen alkuhan on mitä parahin tekosyy päivittää oma kynä- ja paperitarvikevarasto. Eikä sitä tarvitse tylsästi, vaan nauttien joka hitsin lyijykynästä. Kaikki tai ei mitään; jos tehdään, niin tehdään sitten alusta loppuun huolella. Minun ja siskoni BTS-ostospäivä alkoi listojen askartelulla, Jannen nauraessa taustalla.
Tälläisen sisarukset lähtivät kaupunkiin etsimään Fjällräveneihinsä täytettä. Minä punaruskeaani ja Roosaliina vihreään ja viininpunaiseensa. Sunnuntaina kirpputorilta kahdella eurolla löytynyt mekko sopi tälläiseen hellepäivään, kun taas R valitsi klassista vaaleansinistä. 
Kierroksemme sisälsi Design Forumia, Stadiumin pyöräilykypärä-ostoksia, Greippimehua, Fidaa, Akateemista kirjakauppaa, Suomalaista kirjakauppaa ja katusoittajia. Erään puljun haluan kuitenkin nostaa yli muiden, sillä viime viikolla sattumankauppaisella vierailullani menetin sydämeni: olen viimein löytänyt paperikaupan, jossa myydään täydellisiä vihkoja

Kyseinen unelmakauppani on Private Case. Löysin sen osoitteesta Pieni Roobertinkatu 12-14 jakaessani eräitä mainoksia tulevasta tapahtumasta. Private Casen tuotteet ovat muotoiltuja, kotimaisia pahvi- ja muovituotteita ympäristöystävällisesti kierätysmateriaaleista. Hyllyistä löytyy vihkoja, kansioita, penaaleita, kortteja, lompakkoja, laukkuja, laatikoita ja vaikka mitä. Suurin osa vihkoista on valmistettu kenkä- ja laukkutehtaista jääneistä nahan suikaleista. Yritys perustettiin Suomessa vuonna 1985.

Tarvitsen opiskelussani ja siihen liittyvissä projekteissa aina vain uusia vihkoja edellisten täytyttyä. Haluan sivujen olevan vaaleat, rivittömät ja ruuduttomat ja mielellään suhteellisen paksusta paperista. Kierteet tekevät sen, että vihkoon on helppo kirjoittaa lennosta tai asettaa se pöydälle ajatusriihen muistiinpanoja varten. Haluan kauniita vihkoja, joita tekee mieli katsella päivästä toiseen ja joiden kanssa on hyvä työskennellä. Näiden vihkokriteerien täyttymisen lisäksi Private Casen asiakaspalvelu oli mitä parhainta ja kaupassa oli mukavan seesteinen tunnelma. Tässä se on, uusi vakiokauppani.

Päivä oli pitkä ja leppoisa. Sain rastia listani tyhjiä ruutuja, 
ja seuraavat tuotteet piristävät jatkuvaa opintaivaltani:

– Mustat muistilaput, joiden kulmassa on puukynän menevä kolo: Private Case, 9€
– Valkoinen permanenttitussi: Akateeminen kirjakauppa, 4,90€
– Punainen, käärmekuosinen vihko: Private Case, 14€
– 3x lyijykynä, 4B, 6B ja 7B: Akateeminen kirjakauppa, 1€/kpl
– Musta tussi, 0,35mm: Akateeminen kirjakauppa, 2,50€
– Valkoinen geelikynä: Akateeminen kirjakauppa, 2€
– Uusionahkainen penaali, Private Case, 6€
– Pyyhekumi, Akateeminen kirjakauppa, 0,7€
– Pretty Polaroid Notes -kortit, Akateeminen kirjakauppa, 10,90€
– Säilytyskansio, Akateeminen kirjakauppa, 5,90€

Kera näiden herkkujen pyrin olemaan ahkera ja tunnollinen opiskelija. 
Hyviä BTS-ostoksia itse kullekin!
Henriikka

Romantiikan römpömpömpöö

Se olis sitten taas maanantai. Maanantai, se viikon kamalin päivä. Minusta tiistai on kuitenkin ehdottomasti pahin. Maanantainahan on viikonlopulta vielä virtaa, kun taas tiistaina alkaa hiipumaan ja viikonloppuunkin on vielä rutkasti matkaa. Nyt kesällä en ole muistanut viikonpäiviä, olen ollut töissä kaikki viikonloput ja vapaalla maanantait ja tiistait. Ensi viikolla lähtee kuitenkin koulu käyntiin ja viikonloput ovat taas viikonloppuja. Suoraan sanottuna, ikävöin jo kouluun.
Mutta eilispäivä oli paras pitkään aikaan. Kirpparia, hyvää seuraa, hyvää ruokaa, huvipuistoa, Gilmoren tyttöjä, kilo irttareita ja Olympialaisten päätösjuhla (joka mua suoraan sanottuna pikkuisen oksetti, raha haisi meidän kotisohvalle asti). Tätä päivää tähdittivät Porin koleimmat kuomat, Alina ja Juuso. Ylläolevissa kuvissa nähdään sunnuntain asu: Pelastusarmeijan kirppikseltä löytynyt supersankarin turkoosi viitta, jonka alla entuudestaan tuttu kultainen paljettipaita. Vaaleat farkut olivat päällä jo toista kertaa muutaman päivän sisään ja huuliin sitä tuttua helmiäis-oranssia. Kuka tietää löydänkö jouluun mennessä uutta huulipunasuosikkia?

Eilen tuoksui ensi kertaa aito syksy. Yritin vetää sitä tuoksua rööreihini litrakaupalla, jotta jaksaisin pitkän kirpputoripäivän, joka alkoi jo kello 7.00. En ole herännyt niin aikaisin sitten toukokuun. Valtterin kirppis täyttyi myyjistä ja asiakkaista tavalliseen tapaansa, ja sain kolttuja myydyksi hyvällä tahdilla -Kiitos kaikille niille, jotka vaivautuivat paikalle. Pöytiemme luona oli mainio meno, ja New York -rahastokin sai täytettä tahdikkaasti. Tuotto kilahti suoraan matkakassaan. Ja sain jälleen todistusta siitä, että ensimmäisinä menevät fleecet, kypärät ja vanhat laskettelumonot, jonka jälkeen vasta kaikki katu-uskottava.

Iltapäivällä suuntana oli Linnanmäki, joka oli ohitettu tänä kesänä totaalisesti. Paikan päällä järjestettiin sopivasti Back to School -tapahtuma ja Jukka Pojan keikka. Hyvinhän se lauleskeli, mutta hämärän lantionliikkeen hän olisi voinut jättää väliin. Mitä ihmettä? Romantiikka ei kuitenkaan loppunut siihen, sillä maailmanpyörästä näki jälleen koko maailman. Se loppui vasta sitten, kun miehet ei voittaneet mulle ja Alinalle pehmoleluja.

 Nämä ovat näitä maailman parhaita ihmisiä, jos näin vaatimattomasti ilmaistaisiin. Näin on hyvä. 
Henriikka

Hattutäti

Eilistä asua, olen ollut hassu hattutäti. Kuulin ristiriitaisia kommentteja huopahatustani, ja myös useita kysymyksiä epäilyistä, että pyrkisin kapinoimaan kesäisellä tyylilläni viileneviä säitä vastaan (musta on tullut niin tylsä, puhun täällä ain vaan säästä). Lierin alle oli kuitenkin hyvä piiloutua, jos ei tehnyt mieli sosialisoitua. Toisaalta kun olo oli päinvastainen, niin lierin alle mahtui suojaan vaikka ystäväkin. Eräät ystäväni kuvailivat ulkonäköäni ”pos. cowboy”, joka lienee tarkoittavan cowboyta positiivisessa mielessä. ”Eikä tarkoiteta mitään länkkärin vaimoa, joka istuu odottelemassa, vaan sellaista joka oikeesti nousee ratsaille!”
Parin kuukauden tauon jälkeen valikoin kaapistani vaaleat Levikset. Ihanat, ihanat Levikset. Sinapinkeltainen paita sopi vaalean denimin kanssa, eikä niiden rinnalle kaivattu paljoakaan. Jos pidän farkuista, niin pidän kyllä paidastakin. Yleinen muotikanta on kai se, että polyesterille pitäisi syljeskellä, mutta en voi olla nauttimatta siitä, ettei tämä 100%-polyesteri paita mene lainkaan kurttuun. Laiskan silittäjän unelma.
Armoton hiusharjoitteluni jatkuu ja kiharsin suoristusraudalla hiuksiani kiehkuroille. Hyvinhän se meni, vaikka kärsivällisyyteni riitti vain päällimmäisiin hiuksiin. Ja tietenkin urakkaani helpotti myös päätökseni hatusta: miksipä panostaa latvoja pidemmälle? Harkitsen myös kihartimen ostoa, ja jos jollain olisi vinkkejä laadukkaista, toimivista kihartimista, jotka sopivat liukkaalle ja paksulle tukalle, niin let me know. Korvissa roikkuivat sulkakorvikset, joiden tilaamista Hannalta en ole katunut. 
Mutta mutta, huomenna koittaa se kirppispäivä. Oletan näkeväni monenmonta iloista naamaa siemailemassa aamukahvia kotinsa sijaan Valtterin kirpputorin kahvilassa. Olen kovin innoissani, termarikahvia jihuu! Pöytä nro 730 (ja tyylikkäät ystävät viereisessä pöydässä) ja seitsemän Ikea-kassillista myytävää tavaraa.
Henriikka
kengät, kauluspaita/kirppis, farkut/Levi’s, korvikset/Hanna, huopahattu/H&M