Lauantaina vietettiin taas yhtiä loppukesän ihania juhlia kera ihmisten, kakkujen ja pressopannu-kahvien. Lähdin innoissani viettämään iltaa Munkkiniemeen, vaikka takana oli raskaita työtunteja ja kotisohva oli kutsuva. Kesän kekkereistä tulee haalia energiaa varastoon, ja kun tietää juhlien järjestäjien olevan käsittämättömiä kokkeja ja leipureita, niin vatsa lähtee matkaan jo ennen mieltä.

Merellistä ja kesäistä päälle? Onneksi teema on laaja, joten oma vaatekaappi riittää sellaisenaan. Hiukseni letitin toispuoleiselle lettikampaukselle. Onnekseni vallalla ovat sellaiset huolettomat kampaukset, se antaa paljon anteeksi. En osaisi tehdä tiukkaa ja tarkkaa ranskanlettiä. Toiseen korvaan laitoin shampanjapullonkorkista itsetekemäni korviksen kuplivien kesäjuomien kunniaksi, ja kun rullaatte muutaman kuvan alaspäin, niin löydätte spektaakkelimaisen meri-panostukseni vyön muodossa.

Ruokapöydät notkuivat ja ihmiset olivat iloisia, mikäs sen parempaa. Pöytien yllä kulkivat silkkipaperi-ankkurit ja nauru kaikui parvekkeelta kaupunkiin. Täytyy aina nostaa hattua juhlien järjestäjille, ihanaa kun ihmiset jaksaa panostaa. Ylläolevissa kuvissa näette vielä lisää asuani. UFF:in euronpäivästä löydetty vaaleanpunainen vekkihame oli ensi kertaa päälläni. Mielestäni se ei kaivannut kampauksen ja korviksen kanssa paljonkaan rinnalleen, joten musta toppi valikoitui kaapistani. Helppo ja yksinkertainen kesäasu, jossa oli helppo olla ja jonka kanssa ei nappi kiristynyt kakunkaan jälkeen.