Humua humua

Viime viikonloppu. Synttäririennot ja kauniita kukkia. Mokkapusuja mokkapusuja mokkapusuja ja muutama banaanikin. Pyörin mekossani ja nautin juhlista. Iloisia ihmisiä ja hyvää musiikkia, ihana perhe ja koiranketale pyöri jaloissa. Oranssia huulipunaa ja tietenkin santsia sitten, kun kahvikupin reuna verotti osansa. Innostuin pidoista niin, että ensi perjantaina järjestetään meillä taas yhdet kemut. Saatte sitten nähdä kuvia. Tässä kuitenkin viimeisestä, dippadaa.
Ja arvatkaas. Toivomanne kotijuttukin on kovasti harkinnassa. En lupaa mitään, mutta olen jo diilaillut erään kaverini ottamaan kuvat meidän keskeneräisestä kämpästä. Sillä ehdolla, että hän saa pelata meillä 30 minuuttia änäriä (änäri=NHL2012). It’s a deal. Ja kyllä, hän on miespuolinen.
Henriikka

Aamuisin minä ajattelen, muulloin en

Miksi aamukahvi maistuu muita kahveja paremmalta?
Miksi hiukseni ovat alkaneet punertua?
Miksi matkalaukusta unohtuu aina hammasharja?
Miksi prätkähiirien pahiksen nimi on Lalli Leipäjuusto?
Miksi vinyylit keräävät niin paljon pölyä?
Tarvitseeko avaruudessa käyttää rintaliivejä?
Miksi mangot maistuvat Suomessa poikkeuksetta hieman kehnolta?
Onko vielä pitkä matka jonnekin?
Montako tähteä on taivaalla?
Kun kitara soi, saako itkeä?
Huomenta, hyvää sellaista. Miksi sanotaan huomenta?
Henriikka

Keittiön soma

Anopin huikeat synttärijuhlat on juhlittu ilolla ja riemulla! Sen kunniaksi yksityiskohta keittiöstämme, jonka olemme ihanalta anopilta saaneet. Viime jouluna yhdestä lahjapaketista paljastui soma patalappu: tuttavan tekemä, itse virkkaama. Legendaarinen lakritsimies. Nyt se koristaapi keittiötämme ja on myös hyötykäytössä useasti. Jos joku taitava virkkaaja löytyy, niin ehkä näistä kuvista saa mallin. Minä kun en noista pylväistä ja pylpyröistä ymmärrä.
Huomenna on turha odotella juttua, sillä tein päätöksen pyhittää sunnuntait muulle: väsäämiselle, maalaamiselle, ystäville, aamupalalle, pitkille kävelylenkeille ja ”oikealle maailmalle”. Tietysti muutoksia saattaa tulla, mutta tällä hetkellä tuntuisi hyvältä pitää yksi päivä ilman nördää, dataa, koneilua. Ehkä sitten jaksaisin yhä paremmin panostaa sisältöön ja innostua tästä jutusta. En siis tarkoita, etten nyt innostuisi, mutta haluan olla vastedeskin. Tähän juttuun haluan panostaa, yrittää parhaani. Kiitokset siitä teille, että jaksatte ain tsempata. Good, good good. And goodnight.
Henriikka